Kohtalokas metsästysretki

Tampereella vuonna 1906 perustettu osakeyhtiö Maat ja Kansat oli 1900-luvun alun suurimpia suomalaisia elokuvayhtiöitä. Se omisti elokuvateattereita Tampereella ja muissa kaupungeissa, harjoitti elokuvien maahantuontia ja vuokrausta sekä valmisti lähes 30 lyhyttä elokuvaa. Yhtiön arkisto ei ole säilynyt ja sen vaiheet ovat osin hämärän peitossa. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot tarjoavat uuden näkökulman yhtiön loppuvuosiin 1910-luvun alussa.

Maat ja Kansat -yhtiön elokuvateatteri Hämeenkatu 8:ssa.

Maiden ja Kansojen kantava voima oli yhtiön isännöitsijä ja hallituksen puheenjohtaja Arthur Johannes Forsander (ylioppilasmatrikkelissa Artturi Juhani, kuolinilmoituksessa Artur Johannes). Hän oli syntynyt Turussa vuonna 1878 ratamestarin perheeseen, valmistunut ylioppilaaksi vuonna 1898 ja opiskellut jonkin aikaa oikeustiedettä. Sittemmin Forsander työskenteli rautatiekirjurina Tampereella, jossa hän vuonna 1904 meni naimisiin edellisvuonna kuolleen kauppias Johan Kustaa Hildénin tyttären Hilja (Hilkka) Hildénin kanssa.

Ilmoitus Savon Työmiehessä.

Forsander oli osakkaana puutavarakauppaa ja laivaliikennettä harjoittaneessa avoimessa yhtiössä J. K. Hildén ja Kumppani. Sen muita osakkaita olivat hänen anoppinsa Brita Maria Hildén sekä yhtiön isännöitsijä Kalle Oskari Toivonen, joka oli myös Maiden ja Kansojen osakas ja hallituksen jäsen. Forsander toimi myös vuonna 1907 perustetun Osakeyhtiö Huutokauppakamarin hallituksen puheenjohtajana. Sen hallitukseen kuuluivat varajäsen K. O. Toivosen lisäksi varsinaisina jäseninä merikapteeni Axel Backman ja kauppias Rafael Harberg (Haarla), jotka olivat myös Maiden ja Kansojen hallituksen jäseniä. Huutokauppakamarin tilintarkastajina toimivat kirjakauppias Vilhelm Toivosen poika, konttoristi Sulo Toivonen sekä Rautakauppa Osakeyhtiön isännöitsijä Arthur Prikander, jotka molemmat olivat mukana myös Maissa ja Kansoissa. Sulo Toivosella ja K. O. Toivosella oli yhteisiä kiinteistöjä, mutta he eivät nähtävästi olleet veljeksiä. Yhtiöiden omistukset ja henkilösuhteet muodostivat tiiviin verkoston, eikä omia ja yhtiön liiketoimia aina onnistuttu pitämään erillään. Forsander ja Tampereelta Raumalle muuttanut merimies Hugo Hildén, ilmeisesti vaimon sukulainen, omistivat Raumalla talon, jossa toimi Forsanderin yksin omistama elokuvateatteri Maat ja Kansat. Kajaaniin Maat ja Kansat perusti samannimisen teatterin, jonka omisti kauppiaan rouva Ilma Hildén.

***

Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1910 eräs seurue lähti Tampereelta moottoriveneellä metsästysretkelle Teiskoon. Paluumatkalla yksi seurueen jäsenistä, tehtailija Evert Smolander, suistui veneestä Näsijärveen ja konttoristi Toivo Paasivirta (aikaisemmin Hällström) heittäytyi häntä pelastamaan. Molemmat miehet katosivat jäljettömiin. Matkalta palasivat vain isännöitsijä K. O. Toivonen, rakennusmestari Väinö Hällström (Paasivirran veli) ja kansakoulunopettaja Urho Toivonen (ei sukua isännöitsijälle).

Evert Smolander. Kuva Tukholman poliisin arkistosta.

Smolander ja Paasivirta todistettiin kuolleiksi, mutta pian kaupungilla alkoi liikkua outoja huhuja. Kävi ilmi, että K. O. Toivonen oli nostanut Smolanderin hänen nimiinsä siirtämän 20 tuhannen markan henkivakuutuksen ja että Paasivirta oli vähän aikaisemmin vakuuttanut itsensä 90 tuhannesta markasta veljensä Väinö Hällströmin hyväksi. Lisäksi Paasivirta oli nähty matkalla Teiskosta Suinulan rautatieasemalle, jossa hän oli ostanut matkalipun Ouluun. Paasivirta löytyi lopulta salanimellä Kööpenhaminasta. Hänet vietiin Skagenin poliisikamarille, jossa hän ampui itsensä.

Toivo Paasivirta. Kuva Tukholman poliisin arkistosta.

"Eloonjääneet" pidätettiin ja heitä syytettiin petoksesta. He tunnustivat Paasivirran petossuunnitelman, jonka taustalla olivat onneton rakkausjuttu ja hunningolla olleet raha-asiat. Smolanderin kaikki väittivät hukkuneen. Oikeus tuomitsi Hällströmin pitkitetystä petoksesta viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen, K. O. Toivosen samoin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen, Urho Toivosen petoksen avustamisesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen ja Paasivirralle Kööpenhaminaan rahaa vieneen kirjakauppias Heikki Lindforsin rikoksen suosimisesta kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Smolanderia koskeneista syytteistä jouduttiin luopumaan. Jutun kulku on esitetty yksityiskohtaisesti vakuutusaikakauskirja Sammon numerossa 1 ja numerossa 2 & 3 vuodelta 1911.

***

K. O. Toivosta, joka toimi J. K. Hildénin ja Kumppanin ja eräiden muiden yhtiöiden isännöitsijänä, oli pidetty "luotettavana ja täsmälleen liikeasioitaan hoitavana miehenä". Pian kävi ilmi, ettei asia ollutkaan näin. Toivosen puolesta jätettiin joulukuun alussa konkurssihakemus, minkä jälkeen ilmeni että hänellä oli velkoja yhteensä 281 tuhannen markan edestä. Lisäksi Toivonen oli Hildénin ja Kumppanin puolesta mennyt vekselisitoumuksiin yhteensä 92 tuhannesta markasta. Petossuunnitelman syntyessä Toivosen taloudellinen tilanne oli "epäilemättä ollut kestämätön".

J. K. Hildén ja Kumppani jätti konkurssihakemuksen 20.12.1910. Hakemuksen mukaan vararikko oli aiheutunut "yksinomaan siitä, että isännöitsijä K. O. Toivonen, ollessaan mainitun yhtiön isännöitsijänä ja osakkaana, jolta yhtiöllä on suurempi suoranainen saatava, on luovuttanut yksityisomaisuutensa konkurssiin". Lisäksi Toivonen oli epärehellisesti merkinnyt yhtiön tunnustajaksi, asettajaksi tai siirtäjäksi edellä mainittuihin vekseleihin, "joista rahat eivät ole tulleet yhtiön hyväksi, vaan ne on käytetty joko Toivosen tahi muitten henkilöitten yksityisiin tarpeisiin". Vekselit huomioon ottaen yhtiöllä oli velkaa 133 tuhatta ja varoja 83 tuhatta markkaa.

Tammikuun puolessavälissä 1911 konkurssitilaan asetettiin J. K. Hildénin osakkaat A. J. Forsander, hänen anoppinsa Brita Maria Hildén ja Aamulehden päätoimittaja Aukusti Alhovuori, joista jälkimmäisellä tosin oli riittävästi varoja velkojensa vastineeksi. Forsander ja rouva Hildén ilmoittivat, etteivät he vastusta konkurssia, "koska heidän luottonsa muutenkin oli kärsinyt siitä, että isännöitsijä K. O. Toivonen oli väärinkäyttänyt J. K. Hildén ja Kumppanin toiminimeä omiin asioihinsa".

Hämeenkatu 8:n elokuvateatteri Tampereella myytiin tehtailija Sulo Salmelinille joulukuun alussa 1910. Lehdissä ei kerrota kaupan hintaa tai syytä, mutta todennäköisesti sen taustalla oli yhtiön akuutti kassakriisi, joka liittyi Toivosen pidätykseen ja konkurssiin sekä näiden kerrannaisvaikutuksiin. Maiden ja Kansojen osakkeita kaupiteltiin kahdessa huutokaupassa keväällä 1911, ja heinäkuussa huutokaupattiin 20 kappaletta Forsanderin ja kolme kappaletta Toivosen osakkeita. Nimellisarvoltaan tuhannen markan osakkeista maksettiin 35 markkaa 50 penniä kappaleelta. Marraskuuhun mennessä Forsanderin koko omaisuus oli realisoitu.

***

Maiden ja Kansojen elokuvateatteri Kuopiossa suljettiin keväällä 1911, mutta yhtiöllä oli yhä teatterit Turussa ja Viipurissa. Yhtiön hallituksen uudesta kokoonpanosta ilmoitettiin kesäkuussa 1911. Vanhoista jäsenistä oli jäljellä Rautakauppa Osakeyhtiön isännöitsijä Arthur Prikander ja uusista jäsenistä erottuu saman yhtiön hallitukseen kuulunut Vilho Osola (Rautakauppa Oy omisti Hämeenkatu 8:n teatterikiinteistön).

A. J. Forsander siirtyi vuonna 1912 rautatiekirjuriksi Turkuun, jossa hän toimi myös Maat ja Kansat -yhtiön Metropol-teatterin isännöitsijänä. Teatteri suljettiin toukokuussa 1913 vuokrasopimuksen päättymisen takia. Metropolin toimintaan liittyy yhtiön viimeisenä elokuvana pidetty Raatimies Blomin paluu Pietarista Turkuun (1912), joka oli kuitenkin Finlandia Filmin valmistama. Elokuvaa esitettiin kiellosta huolimatta Metropolissa, minkä johdosta Forsander joutui poliisin kuulusteltavaksi. Maiden ja Kansojen viimeinen oma tuote oli Ravi- ja automobiilikilpailut Tampereella 2 p. lokak. 1910, kuten täällä on kerrottu.

Viipurin Maat ja Kansat -teatterin ulosmitattu irtaimisto myytiin heinäkuussa 1913 teatterin isännöitsijälle Kaarlo Edvard Mäkiselle, joka avasi teatterin uudelleen nimellä Pallas. Kiista huoneiston vuokrasopimuksesta poiki vielä seuraavana vuonna yhtiön ja Mäkisen välisen oikeusjutun, joka ilmeisesti raukesi yhtiön toiminnan lakattua. Tammikuun 1915 huutokaupassa myytiin 44 Maiden ja Kansojen osaketta hintaan markan kappale.

Forsanderien ainoa lapsi, 8-vuotias Mika Johannes kuoli lavantautiin syyskuussa 1913. Turun aseman ensimmäiseksi kirjuriksi vuonna 1916 nimitetty A. J. Forsander otti eron virastaan vuonna 1919, minkä jälkeen hän toimi itsenäisenä liikeenharjoittajana. Rautatiekirjurin tehtävät eivät tosin ennenkään olleet häirinneet hänen bisneksiään. Forsander kuoli Turussa 22.8.1943.

***

Evert Smolanderista ei koskaan nähty jälkeäkään, ja Tampereen raastuvanoikeus julisti hänet kuolleeksi 21.5.1917. Petosoikeudenkäynnissä Smolanderin vaimo syytti isännöitsijä Toivosta murhasta ja myös poliisilla oli asiasta epäilynsä. Smolanderin kuolemasta hyötynyt Toivonen oli suostutellut hänet lähtemään kohtalokkaalle metsästysretkelle, vaikka hän oli seurueessa ulkopuolinen. K. O. Toivonen ja petossuunnitelman muut osalliset olivat vanhoja lapsuudenystäviä Forssasta. Murhaoletusta tukee myös Paasivirran itsemurha.