Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1909. Helsingin ensi-iltateattereita olivat vanhat Maailman Ympäri, Central ja Kansainvälinen Biografi, keväällä avattu Ernst Ovesénin Olympia ja syyskuun alussa avautunut Pohjoismaisen Biografikomppanian Scala, joka korvasi entisen Biografi-Teatterin. Keväällä avattu Arkadia oli aloittanut näyttämällä uutta ohjelmistoa, mutta syksyllä sen voimat eivät riittäneet edes säännöllisiin lehti-ilmoituksiin. Elokuussa aloittanut Tähti-Biografi toi maahan vanhoja käytettyjä filmejä, joita se levitti edelleen maaseudun teattereihin.
Central, Kansainvälinen Biografi ja tamperelainen Maat ja Kansat olivat vuodenvaihteessa 1909 perustaneet osakeyhtiö Bion, jonka tarkoituksena oli järkeistää elokuvaohjelmien maahantuontia ja levitystä. Tämän seurauksena Maat ja Kansat lopetti keväällä oman ohjelmiston hankkimisen ja vuokraamisen. Bio haudattiin ilmeisesti pian vähin äänin, mutta yhteistyö teatterien välillä jatkui. Maiden ja Kansojen tamperelaisteatteri Ympäri Maailman (Hämeenkatu 8) sai syksyllä ohjelmansa helsinkiläiseltä Olympialta. Yhtiön viipurilaisteatteri näytti syksyn alussa Centralin ja turkulainen Metropol Kansainvälisen Biografin ohjelmia. Uudelle omistajalle siirtynyt Central vetäytyi sittemmin yhteistyöstä ja alkoi vuokrata ohjelmiaan Maiden ja Kansojen tamperelaiselle kilpailijalle, Maailman Ympäri -teatterille, joka oli myös saanut uuden omistajan. Kansainvälisen Biografin ohjelmat siirtyivät sen jälkeen Metropoliin, mutta välillä niitä näytettiin ensimmäisenä Viipurin Maissa ja Kansoissa. Maailman Ympäri -teatterin omistaneen Atelier Apollon ja Pohjoismaisen Biografikomppanian kakkosteatterit olivat syksyn lopulla molemmat Turussa.
Syksyn alkaessa Helsingin ensi-iltateatterit esittivät usein samoja ohjelmanumeroja. Sittemmin päällekkäisyyksiä alettiin välttää, minkä mahdollisti maailmalla voimakkaasti lisääntynyt elokuvatuotanto. Samalla lehti-ilmoituksiin vakiintui maininta "näytetään ainoastaan meillä". Central ja Kansainvälinen Biografi olivat riippuvaisimpia ranskalaisesta massatuotannosta, kun taas Scalan ohjelmisto oli selvästi monipuolisin.
Ohjelmien pituus oli jonkin verran kasvanut, ja esim. Olympia mainosti kerran 1037 metrin pituista ohjelmaansa, jonka esittäminen kesti ilman kelanvaihtoja ehkä 55 minuuttia. Kansainvälinen Biografi mainosti kerran puolitoista tuntia kestävää ohjelmaa, jonka pituus näyttäisi olevan noin 1300 metriä. Tähti-Biografi yritti kilpailla vanhoilla ohjelmillaan kaksi tuntia kestävin esityksin. Myös elokuvien kesto oli jonkin verran pidentynyt, eivätkä ne aina mahtuneet enää yhdelle kelalle. Ainoat selvästi kaksikelaiset elokuvat olivat Pathén Napoleon (660 metriä) ja kahdessa osassa näytetty Vitagraphin George Washington (302 + 300 m). Kömpelösti synkronoidut "äänielokuvat" olivat kadonneet ohjelmistosta.
Uutuudet saapuivat Suomeen yleensä kuukauden sisällä elokuvan valmistumisesta, eikä vanhoja kuvia paremmissa teattereissa juurikaan esitetty. Poikkeuksia teki lähinnä Scala, joka pyrki muutenkin valikoimaan paremmin ohjelmansa.
Valmistusmaista tärkein oli edelleen Ranska ja yhtiöistä ylivoimaisesti suurin Pathé Frères. Muita ranskalaisyhtiöitä olivat Gaumontin ohi noussut Éclair sekä Éclipse, Lux, Radios ja Le Lion. Italian merkitys tuotantomaana oli kasvanut, ja esim. Scalan ohjelma saattoi eräällä viikolla koostua kokonaan italialaisista elokuvista. Saapasmaan yhtiöitä olivat Cines, Itala, Ambrosio, Saffi-Comerio ja Pathén levittämä uusi Film d'Arte Italiana.
Britannian osuus Suomen elokuvaohjelmistossa oli pienentynyt entisestään, eikä Saksankaan merkitys ollut lisääntynyt. Tanskalainen Nordisk Films polki paikallaan. Ruotsista tuli Suomeen vain joitakin maisemakuvia. Venäjältä nähtiin Pathén sikäläisen tuotantoyhtiön ensimmäinen näytelmäelokuva Kauppias Uhar. Amerikkalaista elokuvaa edusti etupäässä Vitagraph, jonka tuotanto jäljitteli eurooppalaisia esikuvia, poikkeuksena ehkä veden alla kuvattu Meren pohjalla. Lisäksi nähtiin muutamia lännenseikkailuja kuten Biograph Companyn Comata, joka on säilynyt.
Ei-fiktiivinen aines muodosti arviolta kolmasosan ohjelmanumeroista ja ehkä neljäsosan ohjelmien pituudesta. Katsojat näkivät muun muassa Pathén ensimmäiset Suomi-aiheiset filmit, Suomalaisia talvikuvia ja Imatran. Pathén eri puolilla maailmaa kuvatuille filmeille antoi loistoa paranneltu Pathécolor-menetelmä, jonka "luonnolliset värit" noteerattiin usein lehti-ilmoituksissa. Uutisaiheista suuren osan muodostivat ilmalaivat ja lentokoneet. Suomalaisia aiheita kuvasivat Atelier Apollo, Pohjoismainen Biografikomppania ja omaa tuotantoa jatkanut Maat ja Kansat.
Fiktiivistä elokuvatarjontaa hallitsivat edellisenä syksynä lanseeratut "taide-elokuvat", joita Pathén levittämien Le Film d'Artin ja SCAGL:in lisäksi tuottivat myös muut ranskalaisyhtiöt, asiasta innostuneet italialaiset ja Vitagraph. Kuuluisiin teoksiin ja historiallisiin aiheisiin perustuneet väritetyt ja oikeiden teatterinäyttelijöiden esittämät, viiteentoista minuuttiin puristetut tarinat antoivat elokuva-alalle porvarillista uskottavuutta, mutta niiden edustama maailma tuntui ehkä suomalaisesta katsojasta kovin vieraalta. Lehti-ilmoituksissa mainittiin usein näyttelijöiden nimiä, ja yllättävää on, että eräät selvästikin italialaiset elokuvat oli tällä tavoin naamioitu alkuperältään ranskalaisiksi.
Éclair ja Nordisk puristivat viimeiset mehut edellisen vuoden Nick Carter ja Sherlock Holmes -sarjoista, mutta rikos- ja seikkailuelokuvan alalla ei muuten nähty mitään erityisen kiinnostavaa, poikkeuksena ehkä Urbanin Tulevaisuuden sota eli ilmalaivojen aikakausi, joka on säilynyt. Pathé jatkoi edelleen trikkikuvaukseen ja väreihin perustuneiden "taikakuvien" tuottamista, mutta Suomeen niitä ei enää tuotu kovin paljon.
Komediapuolella syksyyn 1909 liittyy kaksi merkittävää tapausta. Pathélla jo vuosien ajan työskennellyt Max Linder mainittiin ensimmäisen kerran lehti-ilmoituksissa, ja maailman ensimmäinen elokuvatähti syttyi viimeistään vuoden loppuun mennessä. Toinen tunnettu koomikko oli Italalle Cretinetti-hahmon luonut André Deed, mutta hänen oikea nimensä ei ollut vielä moneen vuoteen suomalaisyleisön tiedossa. Deedin roolinimeksi Suomessa vakiintunut Lehman mainittiin kuitenkin jo ensimmäisen kerran.
Kopioiden määrää ei enää voi käyttää laadun mittarina, mutta se antaa silti vihjeitä syksyn suosikkielokuvista. Viitenä kopiona Suomeen tuotiin Pathén Imatra, neljänä Pathén jännittävät Musta käsi ja Tragedia Belgradissa sekä Film d'Arte Italianan oopperanäytelmä Carmen. Kolmen kopion elokuvia olivat Pathén historiallinen draama Kreivi de la Valetten pako, Ambrosion Keisari Nero, Pathén komediat Mitä nainen tahtoo, Ankeriaisen konnantyöt, Kaikki selviää ja Maalaisserkku lääkärissä sekä Pathén luontokuvat Druidien maassa, Myrsky, Agra, Linnut pesissään ja Jääkarhujahti.
Kahden kopion näytelmäelokuvista erottuvat Pathén "elokuvarunoelmat" Ruma ja Hellaassa, historialliset draamat Jeanne d'Arc, Kuningas huvittelee, Nesle-torni, Kuninkaan käskystä ja Enghien herttuan murha, raamatullinen Tuhlaajapoika, Leo Tolstoin teokseen perustunut Ylösnousemus, Max Linderin komediat Rakkautta ja riisiiniöljyä ja Poikanallikka, Éclairin draamat Omantunnontuskat ja Pariisin salaisuudet, Italan ja Cinesin Robespierren kukistuminen, Beatrice Cenci ja Macbeth, Film d'Arte Italianan Kamelianainen ja Otello sekä Edisonin runollinen Bethovenin kuutamosonaatti.
