Poliisin suorittama elokuvien ennakkotarkastus otettiin käyttöön Suomessa alkuvuodesta 1911. Periaatteessa elokuvateatterien ohjelmistot oli tarkastettava erikseen jokaisella paikkakunnalla, vaikka yleensä Helsingissä tarkastetut filmit hyväksyttiin esitettäviksi myös muualla. Poliisi saattoi kieltää elokuvan myös esitysten alkamisen jälkeen. Tällaisesta tapauksesta uutisoitiin Aamulehdessä 6.8.1912:
Elävienkuvien sensuuri Tampereella.
Poliisimestari kieltänyt kahden ohjelmanumeron esittämisen Hämeenkadun 8:ssa.
Viime sunnuntai-iltana saapui täkäläisen Tampereen Elävienkuvien Näyttämön (Hämeenkadun 8:ssa) esitystilaisuuteen kaupungin poliisimestari, luutnantti R. Blåfieldt ja kielsi jyrkästi kahden "Yöperhonen" ja "Draama Lyön-pikajunassa"-nimisen numeron esittämisen, koska ne hänen mielestään olivat moraalisesti turmiollisia.
Numerot oli Helsingin elävien kuvien sensuuri hyväksynyt ja oli niitä siellä näytelty.
Ohjelmanumeroista ensimmäinen oli Asta Nielsenin toinen Saksassa tekemä elokuva Nachtfalter (1911) ja toinen jokin amerikkalainen rikosdraama (ks. Tammerfors Nyheter 3.8.1912). Molempia oli todellakin esitetty Helsingissä, jälkimmäistä nimellä Hyökkäys pikajunassa. Tähti-Biograafin mainoksessa korostettiin erityisesti, että ohjelma oli sallittu lapsille (Uusi Suometar 19.5.1912).
Yöperhosen juoni oli seuraava:
Sisarukset Olga ja Martha työskentelevät yhdessä ompelijattarina. Varieteekoomikko Goldman houkuttelee Olgan mukaansa tanssijaksi, ja tämä karkaa ottaen mukaansa sisarusten yhteiset säästöt. Olgasta tulee kuuluisa tanssija, kun taas vaatimattomasti elävä Martha menee naimisiin räätäli Felix Dornerin kanssa. Pankin kaatuminen tuhoaa Felixin yrityksen. Mies ryhtyy juomaan, mutta Martha pysyy hänen rinnallaan.
Huoletonta elämää viettävä Olga on menossa naimisiin paronin kanssa, mutta sitä ennen hänen täytyy antaa vierailunäytäntö kotikaupungissaan. Samaan aikaan Felix saa suuren perinnön. Hän jättää Marthan ja parin riidellessä murtaa tämän käden, minkä takia Martha ei voi enää työskennellä ompelijana, vaan joutuu elättämään itsensä myymällä kukkia. Eräänä päivänä Martha näkee Felixin seurustelevan Olgan kanssa kahvilassa. Hän ryntää vihaisena sisään ja haastaa sisarensa, joka oli varastanut hänen rahansa ja on nyt viemässä myös hänen miehensä. Järkyttynyt Olga pyytää Marthalta anteeksi ja pakenee paikalta. Hän sairastuu henkisesti ja kuolee pian. Olgan avoimen arkun äärellä Martha ja Felix löytävät jälleen toisensa vainajan viimeisen toivomuksen mukaisesti.
Elokuva ei ole säilynyt, joten emme voi tietää, miten provosoivasti Nielsen siinä mahdollisesti esiintyi.
Yöperhonen tuotiin Suomeen vuoden kuluttua Saksan ensi-illasta. Sitä ennen Suomessa oli ehditty esittää jo neljää Nielsenin Saksassa tekemää elokuvaa. Yöperhosen levittäjänä toimi Englannissa toimineiden Gooesin veljesten omistama Tähti-Biografi, joka tunnettiin vanhojen ja kuluneiden filmikopioiden maahantuojana. Yhtiön levityskanavat olivat suppeat, ja Helsingin sekä lyhyeksi jääneen Tampereen-vierailun lisäksi elokuva nähtiin ilmeisesti vain Turun Biografi-Teatterissa ja Viipurin Kulmahallissa. Jo tätä ennen, syyskuussa 1911, samanniminen elokuva oli esitetty Viipurin Teatteri Rekordissa. Rekordin omistajat olivat venäläisiä ja he saivat ilmeisesti ohjelmistonsa suoraan Venäjältä, joten on mahdollista, että kyseessä oli sama Asta Nielsen -elokuva.
Tampereen poliisimestarina toiminut Rolf Blåfield oli vanhaan suomalaiseen aatelissukuun kuulunut "ryssänupseeri", jonka ura oli sittemmin vähällä katketa kavallusjuttuun. Hufvudstadsbladet ilmaisi suhtautumisensa virkavallan edustajaan pikkuotsikolla Tammerfors-polismästarens censurfluga. Jyväskyläläinen työväenlehti Sorretun Voima pani paremmaksi otsikolla Tampereen mestaripoliisin mielivaltaisuudet. Kaikissa lehdissä korostettiin erityisesti, että sensuuri oli hyväksynyt elokuvat Helsingissä ja että niitä oli siellä esitetty.
