Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 6

Tammikuussa 1907 Joensuuhun saapui mahtipontisesti nimetty "Suuren Kansainvälisen Bioscopiyhtiön matkustava osasto B" "Suomen Jättiläis Bioscopillaan no 7". Lyseon juhlasalissa kolmena päivänä annettujen näytäntöjen ohjelmaan kuului George Mélièsin Tuhat yksi yötä (Le palais des mille et une nuits, 1905), muhkea ja suurilla kustannuksilla Pariisista hankittu ihmeellisen kaunis, väritetty kuva (ks. ilmoitus). Esitykset kirvoittivat lyhyen kommentin:

Eläviä kuvia on täällä lyseolla näytelty lauvantaina, sunnuntaina ja eilen runsaslukuisalle ja sangen tyytyväiselle katsojajoukolle. "Jättiläisbioskopin" näytesarjassa onkin paljon hupaisaa, suurin ja selvin kuvin esitettyä nähtävää. (Karjalan Sanomat 29.1.1907)

Helmikuussa "elävien kuvien näyttelyä" kuului vapaapalokunnan soittokunnan Seurahuoneella järjestämien laskiaistanssien ohjelmaan (ks. ilmoitus). Voidaan ehkä kuvitella, että asialla oli joku paikallinen elokuvaprojektorin omistaja, kenties edellä mainittu "Joensuun Elävien kuvien Teatteri".

Maaliskuussa lyseon juhlasalissa antoi kaksi näytäntöä "Suomen suurin kiertävä Elävien kuvien Teatteri" (ks. ilmoitus). Vaikka mainoksen mukaan "kuvia ei ole ennemmin näytetty täällä", vastaava Sortavalan lehti-ilmoitus paljastaa, että ilmeisesti samat viipurilaiset olivat käyneet osin samalla ohjelmistolla jo kahdesti edellisenä vuonna.

Huhtikuussa Joensuuhun saapui jälleen C. W. Anderssonin London Biografi, jonka ohjelmistoon kuului hupaisa elokuva "Köpenickin kapteenista" Wilhelm Voigtista (ks. ilmoitus). Tämä oli tehnyt "urotyönsä" edellisen vuoden lokakuussa ja herättänyt runsaasti huomiota myös Suomessa (esim. Uusi Aura 24.10.1906).

Elävien kuvien näytäntöjä on kaupungissamme viime lauvantaina ja sunnuntaina antanut eräs kiertävä seurue. Väkeä on jokaisessa näytännössä ollut sangen runsaasti ja suuresti kuvat näyttivät yleisöä miellyttävän. Voimme sanoa, että kuvat olivat melkein kaikki uusia ja parhaimpia, mitä täällä koskaan ennen on saatu nähdä. Varsinkin leikilliset kuvat olivat mainioita ja suuremmat sarjakuvat, kuten esim. "Vallankumousliike Venäjällä" sekä "Sotilasten kapina", olivat erittäin mieltäkiinnittäviä. Joskus kone tahtoi vähin reistata, varsinkin lauvantain näytöksessä, joka seikka herätti hiukan hermostumista yleisössä. (Karjalatar 16.4.1907)

Joensuulaiset oli nyt totutettu eläviin kuviin, ja syksyllä 1907 oman teatterin avaaminen kävi ajankohtaiseksi. Fernander ja Hallsethin Nordiska Biograf Kompaniet etsi kumppania syyskuussa julkaistussa ilmoituksessa. Hankkeen kannattajaksi ilmoittautui Karjalan Sanomien nimimerkki Panu:

Tuonnoittain haluttiin tässä lehdessä toveria "elävien kuvien" teatterin perustamiseksi paikkakunnalle. Katsoen siihen sivistävään merkitykseen, mikä hyvin valituilla "elävillä kuvilla" virkistävistä huvituksista niukassa kaupungissamme olisi, toivoisin tuollaisen elävien kuvien teatterin hankkeen paikkakunnalle toteutuvan. Mitä kannattavaisuuteen tulee, en sitä osaisi epäillä. Toimiihan monessa pienessä kaupungissa jo useitakin vakinaisia kinematografiteattereja ja kaikki ne elävät.

Marraskuussa Joensuun tilanteen kävi katsastamassa tamperelainen Maat ja Kansat (ks. ilmoitus), joka teatteritoiminnan lisäksi harjoitti elokuvien maahantuontia, levitystä ja teki myös joukon kotimaisia lyhytelokuvia vuosina 1907 - 1912.

Eläviä kuvia näytteli osakeyhtiö "Maat ja kansat" viime lauantaina ja sunnuntai-iltoina lyseon juhlasalissa. -- Yleisö on näytöksissä ollut kohtalaisen paljon, sunnuntai-illan viimeisessä näytöksessä oli sentään sangen vähän. Mitä muuten kuviin tulee, niin olivat ne kaikki jotakuinkin hyviä. Tuota niille ominaista värisemistä ei useissa kuvissa liioin huomannut, joka seikka on suuresta merkityksestä katsojille. Useat kuvat saivat yleisön raikkaaseen nauruun, toiset taas vakavalle tuulelle. Huvittavaa vaan oli niitä katsella. (Karjalatar 26.11.1907

Samaan aikaan elokuvateatterin perustamissuunnitelmat alkoivat konkretisoitua:

Elävien kuvien teatterit Joensuuta valloittamassa. Äskettäin kerroimme että tänne perustetaan seisova elävien kuvien teatteri. Nyt olemme kuulleet että tänne tulisi kaikkiaan neljä eri seisovaa teatteria. Niinpä on eräs hankolainen elävien kuvien teatteri vuokrannut huoneuston kaupp. Basu Parviaisen talosta Raatihuoneenkadun varrella, jossa näytännöt alkaisivat jo ensi kuun alkupäivinä. Myös aikovat jotkut helsinkiläiset perustaa samanlaisen teatterin entiseen Fagerströmin taloon, joka tarkoitusta varten on ostettu ja Biografi-osakeyhtiö Maa ja kansat etsii sekin huoneustoa, missä saisivat säännöllisesti antaa näytäntöjä. Niin että kyllä meillä alkaa kohta hauska olla. (Karjalan Sanomat 23.11.1907)

Postiekspeditööri J. G. Fagerström oli myynyt omistamansa talon no 2 korttelista 21 helsinkiläiselle kapteeni Mattssonille 15000 (tai 14000) markan hintaan (KS 23.11.1907,  Kar 23.11.1907). Elokuvateatteria siihen ei kuitenkaan tullut. Ahvenanmaalta kotoisin ollut merikapteeni Viktor Ferdinand Matsson kuoli huhtikuussa 1912 (kuolinilmoitus) ja hänen leskensä Maria kauppasi Niska- ja Raatihuoneenkatujen (nykyinen Kauppakatu) kulmassa sijainnutta taloa tammikuussa 1913 (ks. ilmoitus). Talo ei kuitenkaan mennyt kaupaksi ja se kuului Mattsonin perillisille vielä vuosikymmenen puolivälissä.

Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 5

Ruotsalaisen, vuodesta 1904 lähtien Suomea useaan otteeseen kiertäneen Clas Wilhelm Anderssonin London-Biografi saapui Joensuuhun tammikuussa 1906 (ks. ilmoitus). Lyseon juhasalissa kahtena iltana annettujen näytösten ohjelma käsitti mm. ennestään tuttuja kuvia Venäjän-Japanin sodasta sekä satuelokuvan Seitsemän maanalaista linnaa, joka lienee sama kuin Suomessa aikaisemmin esitetty Paholaisen seitsemän linnaa (Les Sept châteaux du Diable, 1901). Yrityksen nimi viitannee brittiläiseen Warwick Trading Companyyn, jolta Andersson oli hankkinut edellisen vuoden mallia olleen projektorinsa. Esitykset kirvoittivat lyhyen kommentin:

London Biografi näytteli lauvantaina ja sunnuntaina lyseon juhlasalissa kuviaan täysille huoneille. Leikilliset kuvat varsinkin synnyttivät nuoremmassa katsojakunnassa suurta riemua. (Karjalatar 30.1.1906)

Syyskuussa 1906 Joensuussa vieraili kolmen päivän ajan Uusi Kinematograffi Osakeyhtiö (vrt. Savoninna). Kyseessä lienee viipurilainen Uusi Kotimainen Kinematografi, jonka taustalta tunnetaan työnjohtaja Elis Ceder ja M. Eskelinen (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 250-251). Ohjelmaan kuuluivat Ferdinand Zeccan Alkoholi ja keuhkotauti (1905), Pathén Mooseksen elämä (1905) ja kohtauksia Oberammergaum kärsimysnäytelmästä, joita oli esitetty eri puolilla Suomea monien muidenkin yrittäjien toimesta. Lyseolla pidettyjen näytösten väliajoilla soitteli ja lauleli gramofoni (ks. ilmoitus).

Syyskuun lopulla markkina-aikaan Joensuuhun saapui toinenkin, tuntemattomaksi jäävä yrittäjä, jonka esityksiä pidettiin isolla kansakoululla. Ken tahtoo hupaisen illan ja haluaa nauraa, käyköön katsomassa eläviä kuvia, todettiin ilmoituksessa.

Marraskuussa kaupungissa kävi Helsingin Kinematograf Teatteri, jonka tausta viittaa Hirnin (s. 251) mukaan K. E. Ståhlbergin yhtiöön. Lyseon juhlasalissa kahtena päivänä esitettyä vaihtelevaa ohjelmaa säesti paikallisen vapaapalokunnan soittokunta (ks. ilmoitus). Ilmeisesti ensimmäistä kertaa elokuvilla oli kaupungissa kunnollinen säestys.

Joulukuussa lyseolla järjesti kaksi näytäntöä Joensuun Elävien kuvien Teatteri (ks. ilmoitus). Mahdollisesti joku kaupungissa omisti elokuvaprojektorin, mutta jatkoa aloitteelle ei näytä kuuluneen. Projektoria suuremman ongelman muodosti uuden ohjelmiston saanti.

Viikon päästä kaupunkiin tuli vielä Viipurin Kinematografi Osakeyhtiö, joka näytti yhtenä iltana kaksi ohjelmaa lyseon juhlasalissa (ks. ilmoitus). Vertailu osoittaa, että kyseessä oli Ståhlbergin Maailman Ympäri -teatterin ohjelmisto (Hirn, s. 269-270), joka on peräisin etupäässä Pathén tehtaalta: Josefin elämä (1904), Salomonin viisas tuomio (1904), Kuun kolme vaihetta (1905), Polkupyörävaras (1905).

Vuoden 1906 aikana Joensuussa kävi siis kuusi kiertelevää elokuvien näyttäjää. Elävien kuvien näytökset olivat menettäneet uutuuden viehätyksensä, eikä niitä paikallisissa lehdissä enää kommentoitu.

Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 4

Kiertävien esittäjien elokuvanäytökset yleistyivät vuoden 1905 tienoilla, mutta aina kiertueet eivät sujuneet ongelmitta. "Viipurilainen kinematografiteatteri" saapui Joensuuhun maaliskuussa 1905 tarkoituksenaan näyttää Ilosaaren salissa kahtena päivänä eläviä kuvia mm. Venäjän-Japanin sodasta ja Chicagon teatteripalosta sekä skioptikonkuvia Japanista (ks. ilmoitus). Näytöksiä annetiin kuitenkin vain yhtenä päivänä. Muut näytännöt jouduttiin perumaan, koska täkäläinen sähkövalo ei sovellu kuvien näyttelijäin koneelle (Karjalatar 30.3.1905). Kyseessä oli viipurilaisen Väinö Krögerin yritys, jonka toimintaan osallistui hänen veljiensä ohella heidän serkkunsa Väinö Tanner (Sven Hirn, Kuvat Kulkevat, s. 279-280).

Ruotsalaiset Fernander ja Hallseth saapuivat Joensuuhun jälleen toukokuussa 1905. Paikkana toimi taas lyseon juhlasali ja näytöksiä oli neljänä päivänä vaihtuvalla ohjelmalla. Ohjelmistoon kuului mm. brittiläisen Charles Urbanin tuottama uutiselokuva Venäjän-Japanin sodasta, jonka oli kuvannut japanilaisten puolelta Joseph Rosenthal ja venäläisten puolelta George Rogers. Muita ohjelmanumeroita olivat historiallinen esitys Napoleonin elämästä sekä joukko jännittäviä ja koomisia kuvaelmia (ks. ilmoitus). Fernander ja Hallseth olivat tunnettuja hyvästä julkisuuden hallinnastaan, ja paikakunnan lehdet suhtautuivat esityksiin jo valmiiksi myönteisesti:

Kinematografisia (eläviä) kuvia näyttelevät hrat Fernander & Hallseth täällä lyseon juhlasalissa -- Kuten muistamme, esittivät samat henkilöt täällä viime keväänäkin eliviä kuviansa ja osoittautuivat kuvat silloin erityistä huomiota ansaitseviksi, etenkin mitä niiden selvyyteen tulee. Myös ovat he kaikkialla, missä se jälkeen ovat esiintyneet, saaneet kuvistaan pelkkää kiitosta.
Tällä kertaa on heillä mukanaan surimmaksi osaksi uusia kuvia, josita mainittakoon Itä-Aasian sotanäyttämöltä useampia kohtauksia sekä kuvia Napoleon Bonaparten vaiherikkaasta elämästä ja suurta suosiota saavuttanut kuvasarja "Salametsästäjät".
Kehoitamme sitä yleisöä, joka haluaa itsellensä hupaisia iltoja, käyttämään hyväkseen näitä esityksiä. (Pohjois-Karjala 9.5.1905)

Kinematografiteatteri saapuu lumoamaan paikkakuntaamme ja antaa ensi torstaista lähtien neljänä iltana näytäntöjään. Meille on näytetty sangen suuresti kiittäviä sanomalehtiarvosteluja, joita mainittu teatteri on matkoillaan Suomen ja naapurimaittemme kaupungeissa saanut. Katso muuten laajaa ja loistavaa ohjelmaa ilmoitusosastosta. Toivottavasti saa teatteri täällä täydet huoneet. (Karjalatar 9.5.1905)

Odotuksissa ei myöskään petytty. Sotatapahtumia säestivät, kuten muillakin paikkakunnilla, räjähdykset ja paukahdukset:

Kinematografi-teaatteri on antanut täällä näytäntöjä ja parikin iltaa, ja on se saavuttanut suosiota, päättäen siitä että molempina iltoina on runsaasti ollut niissä yleisöä, toissailtana aivan täpösen täysi huone. Kuvat ovat selviä eikä niissä sanottavammin ole sitä silmille pahasti vaikuttavaa täristystä, kuten monissa muissa samanlaisissa kuvissa. Myös ovat kuvat osaksi jännittäviä, osaksi taasen hauskoja, niin että niitä aikaa hupaisuuttaakseen kyllä katselee. Enimmän huomiota puoleensa vetävät sarjakuvat "Sota Itä-Aasiassa"  räjähdyksineen ja paukkeineen, sekä kuvat "Salametsästäjät" ja "Kun perheen pitäisi lähteä maalle", mikä viimemainittu etenkin pikku väen pani hyvälle naurutuulelle. (Pohjois-Karjala 13.5.1905)

Kinematografiteatterin elävät kuvat ovat houkutelleet runsaasti katselijoita lyseon juhlasaliin. Paljonhan siellä onkin ollut näkemistä, osaksi ennennähtyjä, osaksi uusia. On hirmuisia sotatapauksia, joissa miinat räjähtelevät ja kanuunat paukkuvat, on leikillisiäkin sarjoja, joita katsellessa saa vedet silmissä nauraa. (Karjalatar 13.5.1905)

Syyskuussa 1905 Joensuun markkinoille saapui Royal Bioscop -esityskoneen haltija, joka näytti suuria kinematografisia teaatterinäytäntöjä (eläviä kuvia) sähkövalossa teltissä torilla kolmen päivän ajan. Kyseessä saattoi olla tanskalainen taikuri Hans Buckhardt Hansen, joka jäi Suomeen vakituisesti asumaan (Hirn, s. 257). Ohjelmistoon kuului Charles Urbanin Venäjän-Japanin sotakuvia, joita oli Joensuussa jo nähty. Joensuun syysmarkkinat olivat värikäs tapahtuma, mutta elokuvaesitykset eivät herättäneet erityistä huomiota:

Syysmarkkinat, meidän viimeiset ja merkityksettömät melupäivämme, pauhaavat paraallaan. Ensi vuodesta pitäen ne muutetaan eläinmarkkinoiksi ja kaupan vuoksi ne eivät ole kaukaan aikaan olleet mistään arvosta. Nytkin väkeä on kyllä tavalliset määränsä, mutta maalaistavaraa et näe juuri ollenkaan. -- Salasaksojen viinat ovat löytäneet ostajansa ja saksat saaneet tilille kutsuja raastuvanoikeuteen. Markkinateaattereista ja ilveilijöistä nämä kihupyhät ovat ehkä rikkaimmat kuin ikinään näillä mailla.Kerralla 7 seuruetta on pystyttänyt telttansa torille ja kilpailun kirkuna niiden välillä voittaa koko muun remun. -- Humalaisten huutamista, kiroilemista, ruoskanräiskettä ja hevosten riuhtomista ja "rillaamista" kuulee ja näkee vanhaan tapaan. (Pohjois-Karjala 14.9.1905)

Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 3

Seuraava elokuvakiertue ulottui Joensuuhun huhtikuussa 1902 (ks. ilmoitus). Lyseon juhlasalissa pidetty näytös ei ilmeisesti herättänyt suurempaa huomiota.

Ruotsalaiset David Fernander ja Rasmus Hallseth saapuivat Joensuuhun uudelleen maaliskuussa 1904. Tällä kertaa heillä oli mukanaan varhaisen mykkäelokuvan superspektaakkeli, Georges Mélièsin väritetty fantasiaelokuva Matka kuuhun (1902), suuremmoinen kuviteltu näytäntö 30 osastossa, joissa toimii 300 henkilöä (ks. ilmoitus).


Ohjelmistoon kuului myös muita suuremmoisia vapaita eläviä kuvia kuten Ferdinand Zeccan Pathé Frèresille tekemä Suuri härkätaistelu Barcelonassa (1903) sekä ilmeisesti Mélièsin Jeanne d'Arc (1900; ks. toinen ilmoitus) ja Robinson Crusoen seikkailut (1903), joista jälkimmäinen mainitaan vain Karjalattaren puffissa.


Sähkön avulla pidetyt esitykset jatkuivat lyseon juhlasalissa neljän päivän ajan ja herättivät ansaittua huomiota:

Kinematografi-teatterin näytäntöön eilenilllalla oli kokoontunut lyseon juhlasali ääriään myöten täyteen enimmäksi osaksi nuorisoa. Ohjelma oli pitkä ja huvittava. Kuljettiin rautatiematka Kanadan Kalliovuorilla, nähtiin komeita norjalaisia vesiputouksia, lappalaisleiri, haaveellinen kuvaus matkasta kuuhun ymm. kuvia, vakavia ja leikellisiä. Useimmat kuvista ovat selvät ja oli illan ohjelma katsomista ansaitseva. (Pohjois-Karjala 5.3.1904)

Kinematografinäytäntö oli eilen illalla lyseon juhlasalissa. Väkeä oli kokoontunut salin täydeltä, enimmäkseen koulunuorisoa. Tyytyväinen näkyi yleisö olleenkin kinematografin esityksiin. Ohjelma oli sekä runsas että vaihtelevainen. Loistokohtana oli satunäytelmä "Matkustus kuuhun" joka monivärisine kuvineen näytti aivan kuin olisi eläviä ihmisiä liikkunut näyttämöllä. Muutkin kuvat kuten Norjan kosket ja "Kuvia Lappalaisten elämästä" onnistuivat sangen hyvin. (Karjalatar 5.3.1904)

Kinematografi-näytäntöjä on ollut lyseolla lauantai-iltana, sunnuntaina kaksi ja eilen yksi. Ihmisiä on ollut joka kerta aina tungokseen saakka. Etenkin on kuvasarja "Matkustus kuuhun" erittäin onnistunut. (Karjalatar 8.3.1904)

Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 2

Ruotsalaiset David Fernander ja Rasmus Hallseth saapuivat Joensuuhun ensimmäisellä Suomen-kiertueellaan markkina-aikaan syyskuussa 1901. He näyttivät lyseon salissa ajankohtaisia uutiselokuvia (varmaankin lavastettuja) buurisodasta ja Dreyfusin jutusta, komedianpätkiä sekä maisemakuvia taikalyhdylllä. Väliajoilla soi gramofonin edeltäjä, Edisonin grafofoni.

Joensuun poikalyseo, jossa nykyään sijaitsee taidemuseo.

Ensi kertaa Suomessa
näytellään täällä
Lyseon juhlasalissa
Tiistaina ja keskiviikkona 10 ja 11 p. Syyskuuta klo 8 illalla
The American Biokosmograph
Edisonin ihmeelliset elävät valokuvat.
Suuremmoisesta ja vaihtelevasta ohjelmasta mainittakoon:
Eläviä kuvia
Buuerisodasta.
Mieltäkiinnittäviä kohtauksia Transvaalin taisteluista. Nähdään, kuinka sotaväki ryntää esiin, laukaukset leimahtavat ja sotamiehet kaatuvat.
Eläviä kuvia
Dreyfus-tapahtumasta ja Pariisin näyttelystä.
Sitäpaitse suuri joukko pila- ym. hauskoja eläviä kuvia.
Väliajoilla suorittaa soittoa Edisonin vastakeksitty
Konserttikone
The Home Grand.
Pääsymaksut: 1:n sija 1:50, 2:n sija 1 m. - Lapsilta puolet.
Huom.! Koska me turneellamme Skandinaaviassa joka paikassa olemme saaneet paraimpia kiitoslauseita sekä täysiä huoneita, ei kenenkään pitäisi jättää tätä tilaisuutta tutustua tähän nykyajan kieltämättä suurimpaan ja hauskimpaan keksintöön.
Pilettejä myydään ovella 1 tunti ennen näytöksen alkua.
Lähemmin afisseissa.
Kumpasenakin iltana uusi ohjelma!
Huom.! Ainoastaan nämä näytännöt!
Kunnioittaen
D. Fernander & R. Hallseth. (Pohjois-Karjala 7.9.1901)

Grafofoni

Sanomalehti Pohjois-Karjalan mukaan liikkuvat kuvat eivät olleet kovin selviä, mutta huvittivat silti yleisöä. Ruotsista tehdyt suomennokset olivat hullunkurisia kuten vielä pitkään myöhemminkin:

Biokosmografin, elävien valokuvien näyttely oli tiistaina ja eilen lyseolla. Yleisöä oli kumpanakin iltana tullut hyvä huone, mutta varsinkin ensimäisenä iltana oli lyseon sali täpösen täynnä.
Kuvat, mitkä taikalyhdyllä näytettiin, olivat selvät, samoin konserttikoneen esityksetkin; viimemainitusta kuultiin skandinavilaisia sävellyksiä miessoolona, orkesterisoittona ja mieskvartettina. Biokosmografia, liikkuvia kuvia nähtiin ohjelman jälkiosassa. Ne huvittivat yleisöä suuresti, vaikka eivät ne oikein selviä olleetkaan. Elävinä kuvina esitettiin kohtauksia Dreyfus-jutusta ja buueri-sodasta, leikillisiä kuvia, ym., taikalyhdyllä kuvia Kiinasta, norjalaisia maisemia ja kuvia muutamista suurkaupungeista. Kuvain selityksiä ensimäisenä iltana ei suomennettu (ruotsin kielestä), toisena iltana ne kyllä käännettiin, mutta käännös oli virheellinen ja muutenkin hullunkurinen. (Pohjois-Karjala 12.9.1901)

  Tilaisuutta kommentoi myös sanomalehti Karjalatar:

Biokosmograph. Toissapäivänä ja eilen oli lyseon juhasalissa näytäntö Edisonin biokosfmograf'illa, ja oli kumpanakin iltana sali täynnä katselijoita. Kuvia näytettiin Kiinasta ja Norjasta sekä eläviä kuvia Pariisin näyttelystä ja buuri-sodasta paitsi joitakuita naurettavia pilakuvia. Väliaikoina saatiin kuulla myös Edisonin keksimää grafofoonia, joka soitti kaikellaisia kauniita kappaleita. Kuvia seurasi suomenkielinen selitys.
Mahdollista on että vielä yksi näytäntö annetaan, emmekä luule kenenkään katuvan jos lähtee katsomaan. (Karjalatar 12.9.1901)

Fernander ja Hallseth kiersivät Suomea vielä useaan kertaan. Vuonna 1906 he asettuivat Helsinkiin ja perustivat Pohjoismaisen Biografikomppanian, josta tuli alan pitkäaikainen vaikuttaja.

Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 1

Edisonin "elävät valokuvat" saapuivat Joensuuhun helmikuussa 1899:

Edisonin Kinematografia
Eläviä Valokuvia 
Näytetään Lauvantaina t. k. 25 päivänä klo 1/2 8 j. pp.
Seurahuoneen salissa.
Ohjelma sisältää 19 sarjaa eli 20,000 eri valokuvaa, mitkä koneen avulla suurennettuna tulevat näkymään luonnollisilta ja ihan eläviltä sekä tekevät pienimmätkin liikkeen värähdykset. Henkilöt ja paikkakunnat voi helposti huomata. Tämä kone on ensimäinen ja ainoa laatuaan Suomessa sekä on saavuttanut suurta huomiota useimmissa kaupungeissa missä tätä on esitetty. Pilettien hinta on 1 m. Lapsilta 50 penniä.
Kunnioituksella Oskar Alanen.

Sanomalehti Karjalatar kommentoi edellisen päivän näytöstä seuraavasti:

Eläviä kuvia. Eilen näytteli kinematografin omistaja herra Oskar Alanen lyseon juhlasalissa lyseolaisille ja tyttökoulun oppilaille eläviä kuvia. Konetta mainitaan ohjelmassa Edisonin keksimäksi. Kuvasarja esitti pääasiallisesti espanjalaista härkätaistelua eri vaiheineen. Näytännön loppupuolella esitettiin muitakin kuvia kuten esim. uinti Atlantilla ja taistelu Kuban sodassa, jotka näyttivät jotensakin miellyttävän yleisöä ja sentähden esitettiin kaksi kertaa. (Karjalatar 25.2.1899)

Kahta vuotta aikaisemmin Alanen (Alonen?) oli käynyt Joensuussa näyttämässä stereoskooppikuvia:

Amerikalainen
Stereoskooppi-kuvien näyttely on yleisön käytettävänä kauppias R. Mohellin talossa torikadun varrella ensi perjantaihin asti ja tulee joka päivä näytettäväksi sarja eri laatuisia kuvia. Näyttely on avoinna klo 9 - 1 p:llä ja 4 - 10 j. pp.
Huom.! Ne arvoisat henkilöt jotka haluavat näitä aparaatteja ja kuvia ostaa, pyydän tekemään tilaukset viimeistään ensi keskiviikkona.
Kunnioituksella Oskar Alonen. (Karjalatar 19.1.1897)

Ajan hermolla ollut Karjalatar ehti kommentoida tätäkin tapahtumaa:

Amerikkalainen stereoskooppi-panoraama on täällä muutamina päivinä klo 9 -1 ja 4 - 10, huomenna klo 4 -10, katsottavana kauppias R. Mohellin talossa torikadun varrella. Sitä näyttelee hra O. Alonen, jolla myöskin on näitä stereoskooppeja kuvineen myytävänä varsin huokeasta hinnasta. Kuvien eri sarjat käsittävät tieteellisiä, historiallisia, astronoomisia, jumaluusopillisia ja kasvi-opillisia aineita, ja näkyvät ne stereoskoopissa miellyttävinä. Muun muassa esiintyy joku aika takaperin Parisissa valokuvattu kuu varsin selvänä. - Erittäinkin lienee koulunuorisolle huvittavaa ja opettavaa käydä katsomassa hra Alosen panoraamaa. (Karjalatar 16.1.1897)

Seuraavan kerran Alonen saapui Joensuuhun markkina-aikaan joulukuussa 1899:

Markkinamiehet huomatkaa! 
Edisonin 
Eläviä kuvia 
(Kinematografia) 
näytetään tänään tiistaina t. k. 19 p:nä kaksi näytöstä ensimmäinen klo 4 ja toinen klo 7 j. pp.
Seurahuoneen salissa. 
Ohjelma sisältää yli 20,000 eri valokuvaa.
Sisäänpääsymaksu: istumasijat 1 m, seisomasijat 75 p., lapsilta 25 penniä.
Kunnioituksella Oskar Alonen. (Karjalatar 19.12.1899)

Alonen ei ollut ensimmäinen elävien kuvien esittäjä Suomessa, mutta hänen kiertueensa toi ne ensi kerran moniin Joensuun kaltaisiin maaseutukaupunkeihin.

Max Linder

Ranskalainen Max Linder oli yksi 1910-luvun alun kuuluisimmista elokuvanäyttelijöistä. Hänen Pathé Frèresille tekemät lyhyet komediansa tunnettiin hyvin myös Suomessa, jossa Linderin nimi toimi elokuvateatterien vetonaulana heti vuosikymmenen vaihteesta lähtien. Ensimmäisen kerran se lienee mainittu elokuvan Poikanallikka (Tampereella Keltanokka) yhteydessä syyskuussa 1909.

Elokuvailmoitusten ja puffien lisäksi Linderin nimi alkoi näkyä Suomen lehdistössä vuonna 1912, jolloin useissa sanomalehdissä julkaistiin sama pikku-uutinen:

Maailmankuulu filminäyttelijä Max Linder on oleskellut Wienissä, ja häntä on haastateltu siellä. Max Linder, joka on syntyisin Saint-Loubésta, kertoi, että hän on nuoruusvuosinaan ollut aika hulivili, ensin esiintynyt Comedie Francaisessa, sitten Thetre d'Ambiguessa ja joutui viimeinen kokonaan rappiolle. Juuri niinä aikoina alettiin kokeilla kinematografilla, ja Max herra sai alotella näyttelemällä vanhempain kodista karannutta ylioppilasta. Näyttelemisestä sai Max 20 frangia ja Pathe Freres ansaitsi vähän yli 500,000. Sittemmin oli nuorukaisella paremmat ansiot ja jo vuonna 1909 hän ansaitsi miljoona frangia. Nyt hän on viimeksi oleskellut Espanjassa ja Portugalissa. Barcelonassa opetteli hän miekkailutaidon. Kahden opetustunnin jälkeen osasi hän jo määrätyllä tavalla tappaa sonnin. Tätä hän ei sanonut kerskuakseen, vain mainitakseen esimerkin tavattomasta vireydestä ja täsmällisyydestä, jollaiseksi kinematografinäyttely kasvattaa. Hän mainitsi vielä että hänet on vangittu useimmiten kun ketään muuta henkilöä. Katukohtaukset täytyy usein ympäristön vuoksi näytellä valmistamatta keskellä elettävää elämää. Täsmälleen määrätyllä minuutilla tulee Linder saapuville toisien näyttelijöiden kanssa ja näyttelee hurjalla vauhdilla. Hänellä on aina prefekti Lépines'in lupakirja, mutta melkein aina tulee joku valmistautumaton poliisi ja vangitsee hänet julkisena häiriöntekijänä! Ja alinomaa on joukko yleisöä mukana, tietämättä, että eläviä kuvia otetaan. (Aamulehti 17.12.1912)

Jutussa mainittu härkätaistelu herätti myös kielteistä huomiota, ja sitä kommentoitiin Suomen eläinsuojelusyhdistysten aikakauskirjassa vuonna 1914. Kyseistä elokuvaa Max toreadorina oli näytetty Esplanadi Teatterissa saman vuoden tammikuussa.

Ja samassa teatterissa on tällä viikolla päänumerona filmi Max härkätaistelijana. Max katselee Ranskassa härkätaistelua ja haluaa itsekin astua areenalle. Kääriytyneenä pöytäliinaan, joka on olevinaan toreadorin viitta, käy hän vastaantulevien polkupyöräilijäin ja rautatiejunien kimppuun ja ostaa vihdoin kokeiluesineekseen lehmän, jota ahdistelee parilla kahvelilla, jotka tarttuvat kiinni lehmän niskassa olevaan limppuun. Lukuunottamatta sitä, että on sopimatonta tämän luontoisessa kappaleessa ottaa filmiin kiusattua, uuvuksiin ahdistettua, väkäpäänuolilla haavoitettua härkää, on siihen asti verrattain viatonta huvia, joka on Max Linderin ilveilijätaidon tavallinen näyte. Mutta toisessa osassa näytellään "oikeata" härkätaistelua. Pieni, ilmeisesti kesy tai jotenkin lamautettu härkä antaa vastustelematta Maxin työntää kylkiinsä väkäpäisiä nuolia ja terävän miekan, vaipuu selkärankaa kohdanneen harhapiston jälkeen polvilleen ja jää vihdoin liikkumattomana makaamaan ammatti-arenateurastajan pistosta. Max saa palkkioksi urotyöstään riemuhuutoja ja ajattelemattomien naisten hymyilyä.

Julmuus eläimiä kohtaan lienee ollut melko tavallista varhaisissa mykkäelokuvissa, mutta muuten Linderin huumori perustuu varsin hienovaraiseen tilannekomiikkaan. Hänen henkilöhahmonsa on joutilasta elämää viettävä pikkuporvarillinen keikari, jonka harrastuksena on naisten hurmaaminen ja tavoitteena yhteiskunnallinen nousu pääsemällä rikkaisiin naimisiin. Ensimmäinen maailmansota pyyhkäisi pois Linderin edustaman poikamieskulttuurin, ja hänen tyylinsä tuntuu nykykatsojasta kovin arkaaiselta ja valjulta.

Linderin varhaistuotannosta antaa hyvän kuvan DVD Le cinéma de Max Linder, joka sisältää kymmenen täydellisesti restauroitua elokuvaa vuosilta 1910-1914. Tätä lähemmäs alkuperäistä ei tuon ajan komedioiden katselukokemus voi tulla, olkoonkin että niiden hauskuudesta voidaan olla montaa mieltä. DVD sisältää seuraavat elokuvat:

Les débuts de Max au cinématographe. Ohjaaja Max Linder/Louis Gasnier. Pituus 185 m. Muut näyttelijät Charles Pathé, Louis Gasnier. Pathé Frères kataloginumero 3895/lokakuu 1910. Ensi-ilta Wien 1.10.1910, Pariisi 25.11.1910.

• Lyyra 24.10.1910: Max Linderin ensimmäinen yritys elävienkuvien alalla. Koomillisin kuva mitä Max on näytellyt. (HS, US) / Max Linders debut å det kinematografiska området (Hbl). Hjalmar Pohjanheimon vasta avatun Lyyran levitysketjuun kuuluivat mm. Turun Metropol, Tampereen ja Kuopion Maat ja Kansat sekä Porin Puistoteatteri.

Max prend un bain. Ohj. Lucien Nonguet (?). 210 m. Pathé Frères 3944/marraskuu 1910. Itävalta 22.10.1910, Pariisi 30.12.1910.

• Olympia 28.11.1910: Täytyy seurata lääkärin määräystä eli Max aikoo kylpeä. Kauttaaltaan koomillinen Max Linderin näyttelemä kuva. Maxin on kylvettävä vaikka kaikki on häntä vastaan ja vihdoin onnistuu hän eräässä porraskäytävässa saamaan kylvyn, mutta joutuu tästä teosta poliisikamariin. (HS) / Lääkärin ohjeita on noudatettava (US) / Man måste följä läkarens ordination eller Max skall bada (Hbl). Ruotsalaisten omistama Olympia antoi ilmoituksensa ruotsiksi, minkä johdosta elokuvat saivat eri lehdissä erilaisia suomenkielisiä nimiä. Maaseudulla nimivariantteja tuli vielä lisää. Olympian ketjun kärjessä olivat Viipurin ja Kuopion Maat ja Kansat, Oulun Uusi Elävien Kuvien Näyttämö ja Jyväskylän Opiksi ja Huviksi. Jälkimmäisen arkistosta löytyy myös juonikuvaus: Max, joka viime aikoina on tullut erittäin hermostuneeksi, menee lääkäriltä kysymään neuvoa. Tämä määrää hänelle kylvyn päivässä. Max ostaa itselleen kylpyammeen, kantaa sen kotiinsa ja koettaa täyttää sen niin hyvin kuin voi. Mutta koska vesijohto on porraskäytävässä, täytyy Maxin viedä amme sinne täytettäväksi. Täytettynä ei hän enää voi viedä ammetta huoneeseensa, jonka tähden hän päättää kylpeä porraskäytävässä naapurien suureksi harmiksi ja kiusaksi. Poliisit, jotka kutsusta saapuvat paikalle, vaativat Maxin nousemaan ylös ja seuraamaan heitä poliisikonttoriin, mutta kun hän kieltäytyy tekemästä tätä, niin kantavat poliisit hänet ammeineen sinne. Täällä onnistuu hänen paeta ja nyt ryömii hän ikäänkuin etana kuoreensa. Hassunkurisen takaa-ajon jälkeen palaa Max viimeinen kotiinsa kattojen ym. yli.

Max en convalescence. Ohj. ja käsikirjoitus Max Linder (?). 245 m. Jean Leuvielle (isä), Suzanne Leuvielle (äiti), Marcelle Leuvielle (sisar). Pathé Frères 4559/syyskuu 1911. Wien 25.8.1911, Lyon 13.10.1911.

• Lyyra 4.9.1911: Max paranemaan päin. Max on jo, jos ei "suuruus", niin kuitenkin pidetty. Kuva esittää joitakin kuvia hänen yksityiselämästään ja kun on nähnyt kuvan, niin täytyy sanoa "Max on aina Max". HUOM! UUTTA! Filmillä olevat selitykset ja kirjoitukset esitetään suomen ja ruotsin kielellä. (HS, US) / Max på bättringsvägen (Hbl). Pohjanheimo oli suomenkielinen, ja hänen levittämillään elokuvilla oli yleensä vain yksi suomenkielinen nimi. Hän hankki niihin jo varhain suomenkieliset välitekstit. Lyyran jälkeen vuorossa olivat Viipurin Maat ja Kansat, Tampereen Hämeenkatu 8, Turun Arkadia ja Porin Satulinna.

Max et Jane veulent faire du théâtre. Ohj. Max Linder, René Leprince (?), käs. Max Linder (?). 295 m. Jane Renouardt (Jane de Chipanowa), Gabrielle Lange, Henri Collen. Pathé Frères 4911/tammikuu 1912. Wien 22.12.1911, Pariisi 23.2.1912.

• Lyyra 1.1.1912: Max ja Jane haluavat mennä teatteriin. Näytelleet Max Linder ja M:lle Renouard. Tässä on taasen pila, missä Max Linder osottautuu enimmän loistavaksi, enimmän kaltaisekseen ja enimmän vastustamattomaksi kuin konsanaan. (HS, US) / Max och Jane vilja gå in vid teatern (Hbl). Seuraavaksi Viipurin Maat ja Kansat, Tampereen Hämeenkatu 8, Kuopion Kaleva ja Porin Satulinna.

Amour tenace. Ohj. ja käs. Max. Linder. 410 m. Louis Gauthier (? M. Rocdefer). Pathé Frères 5327/elokuu 1912. Itävalta 2.8.1912, Pariisi 4.10.1912

• Esplanad 21.10.1912: Uskollinen rakkaus palkitaan (US) / Ihärdig kärlek får sin lön (Hbl). Seuraavaksi Turun Scala, Viipurin Salama, Kuopion Pohjan Tähti ja Tampereen Petit, jossa seuraava kuvaus: Väsymättömän rakkauden palkinto. Ystäväämme Maxia vaivaa kroonillinen rakkauskuume. Nyt hän on jälleen senkin seitsemän kertaa rakastunut ja tavalllisuuden mukaan korviaan myöten. Tytön isä tekee tosin tenän, mutta Max ei vähillä hellää ja niinkuin sanotaan, voittaa rakkaus kaikki esteet – samoin nytkin. (Tampereen Sanomat 22.12.1912)

L'entente cordiale. Ohj. ja käs. Max Linder. 380 m. Harry Fragson (Fragson), Jane Renouardt (neiti Rocfait-Lair), Eugène Rouzier-Dorcières (sekundantti). Pathé Frères 5402/lokakuu 1912. Itävalta 20.9.1912, Pariisi 22.11.1912.

• Lyyra 20.10.1912: Max Linder englantilaisine ystävineen. Humoristi Fragsen tulee kanaalin yli vieraillakseen kuukauden Pariisissa virkaveljensä Max Linderin, naurun kuninkaan luona. Voidakseen säädyllisesti vastaanottaa ystävänsä, on Maxin pakko palkata palvelijatar. Tämä on pieni lumoava olento, joka saattaa molempain nuorten miesten sydämet lemmestä hehkumaan. Kuvassa näemme heidän kilpailunsa tulokset. (HS, US) / Max Linder och hans engelska vän Fragsen (Hbl). Lehtien elokuvamainokset olivat syksyllä 1912 kasvaneet kookkaiksi. Pohjanheimo ei sellaisiin rahojaan tuhlannut. Seuraavaksi Tampereen Hämeenkatu 8. Suomen elokuvateattereita kiersi samaan aikaan kymmenkunta Linder-elokuvaa.

Max a peur de l'eau. Ohj. ja käs. Max Linder. 300 m. Mado Minty (? Lili), Gabriel Moreau (? ystävä ravintolassa). Pathé Frères 5594/joulukuu 1912. Wien 6.12.1912, Pariisi 7.2.1913.

• Esplanad 10.2.1913: Max pelkää vallia (!) (HS) / Max pelkää vettä (US) / Max är rädd för vatten (Hbl). Helsingin Sanomien konttoriapulaisen, latojan tai juoksupojan suomennokset olivat monesti vielä älyttömämpiä kuin suomen kielen asiaa ajaneessa Uudessa Suomettaressa. Tässä tapauksessa on tosin kyse puuttuvista t-viivoista. Esplanadin omistajat olivat ruotsinkielisiä, mikä näkyy myös Hufvudstadsbladetin mainoksen koosta. Seuraavaksi Turun Olympia, Viipurin Salama.

Les vacances de Max. Ohj. ja käs. Max Linder. 375 m. Germaine Rysor (Pierrette). Pathé Frères 6329/joulukuu 1913. Pariisi 11.7.1913, Berliini 31.10.1913.

• Kaleva 16.4.1914: Max vierailulla setänsä luona (HS) / Max käymässä setänsä luona (US) / Max på besök hos sin farbror (Hbl). Seuraavaksi saman omistajan Thalia, Tampereen Työkansan Näyttämö, Vaasan Esplanad.

Max pédicure. Ohj. ja käs. Max Linder. Kuvaus Henri Stucker. 335 m. Lilian Greuze (Lili), Georges Gorby (Lilin isä), Geneviève Chapelas (? palvelustyttö). Pathé Frères 6488/huhtikuu 1914. Luxemburg 31.1.1914, Pariisi 20.3.1914.

• Ensimmäinen maailmansota keskeytti elokuvien tuonnin Ranskasta. Linderin edellistä elokuvaa N'embrassez pas votre bonne oli esitetty Suomessa keväällä 1914, mutta sen jälkeen seuraava uusi filmi oli Rakkauden oppitunti (HS) / Lemmenluento (US) / Kärlekslektionen (Hbl) Esplanadissa 22.11.1915. Se lienee sama kuin La Très moutarde vuodelta 1914. Sillä välin Suomessa oli pyöritetty vanhoja Linder-kuvia. Syyskuussa 1914 Linderin kerrottiin kaatuneen sodassa, mutta tieto kumottiin pian. Kynsienhoitajasta kertovaa elokuvaa ei tuotu Suomeen ainakaan vuoteen 1920 mennessä.

Max et sa belle-mère. Ohj. ja käs. Max Linder. 590 m. Pâquerette (anoppi). Pathé Frères 6847/syyskuu 1914. Torino 31.8.1914, Pariisi 8.1.1915.

• Lyyra I 21.2.1921: Max Linder ja hänen anoppinsa. 2-os. filmifarssi. (HS, US) / Max Linder och hans svärmor (Hbl). Maailmansodan, sisällissodan ja saksalaismiehityksen jälkeen joitakin vanhoja Linder-elokuvia tuotiin Suomeen vielä vuosia myöhemmin. Linder oli tehnyt samannimisen elokuvan vuonna 1911, mutta tämä on sitä huomattavasti pitempi.

Linderin elokuvista useimmat, joskaan ei kaikki, esitettiin myös Suomessa - ilmeisesti Pathén maahantuojan Erik Estlanderin ja Helsingin ensi-iltateatterien solmimilla pitkäkestoisilla sopimuksilla. Helsingin elokuvateatterit huolehtivat myös elokuvien levityksestä maaseudulle. Kuten ensi-iltapäivämääristä käy ilmi, Suomi ei elokuvien maahantuonnissa ollut ensimmäiseen maailmansotaan saakka sanottavasti jäljessä muusta Euroopasta. Max Linderin elokuvat esitettiin täällä usein ennen Ranskaa, mikä liittynee siihen, että Pathén kaltaiset suuret ketjut hallitsivat kotimaassaan tuotannon lisäksi myös elokuvien levitystä ja saattoivat siten suunnitella esitysaikataulut oman mielensä mukaan.

Lehman on niin kaunis (1909)

Cretinetti che bello oli ensimmäinen Cretinetti-elokuva, jossa André Deedin esittämä päähenkilö kantoi Suomessa Lehman-nimeä. Lokakuussa 1909 valmistunut lyhyt komedia sai Suomen ensi-iltansa Olympiassa 15.11.1909 nimellä Lehman on niin kaunis / Lehman är så vacker (Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar 16.11.1909, Hufvudstadsbladet 17.11.1909).

Helsingin jälkeen Olympian ohjelma siirtyi Tampereelle, jossa komedialle annettiin nimi Kaunis Lehman / Den vackra Lehman. Sen jälkeen ohjelma lähetettiin ilmeisesti vakio-aikataulun mukaisesti junalla Kuopioon, sitten Poriin ja edelleen muihin maaseutukaupunkeihin. Pietarsaaressa kuva sai takaisin ruotsinkielisen nimen Lehman är så vacker suomenkielisen nimen pysyessä ennallaan. Kiertue päättyi viiden kuukauden kuluttua Maarianhaminaan. Jokaista pysähdystä ei lehti-ilmoitusten perusteella voi jäljittää, mutta viiden kuukauden kierrokseen mahtui periaatteessa reilut kaksikymmentä elokuvateatteria.

• Maailman Ympäri (Tampere) ma 22.11.-28.11.1909. Matka Helsingistä Tampereelle tapahtui vuorokauden aikana (Aamulehti 21.11.1909, Tammerfors Nyheter 22.11.1909).
• Maat ja Kansat (Kuopio) ti 30.11.-6.12.1909. Matka Kuopioon kesti yhden vuorokauden (Otava 30.11.1909).
• Central (Pori) ke 8.-14.12.1909. Kuopiosta Poriin meni yksi vuorokausi (Satakunnan Sanomat 8.12.1909).
• Opiksi ja Huviksi (Jyväskylä) ti 21.-23.12. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Suomalainen 20.12.1909).
• Central (Pietarsaari) ma 27.-29.12. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Jakobstad 29.12.1909).
• Uusi Biografi (Kotka) ti 4.-6.1.1910. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Etelä-Suomi 4.1.1910, Kotka Nyheter 4.1.1910).
• Levande Bilder (Tammisaari) ti 11.1.1910. Tammisaaressa näytöksia annettiin ilmeisesti vain kolmesti viikossa (Västra Nyland 11.1.1910).
• Pohjola (Lappeenranta) ke 26.1.-1.2.1910. Lappeenrannassa ohjelmasta oli poistettu Leo Tolstoi ja liitetty kolme uutta kuvaa. Pienuudestaan huolimatta Lappeenrannassa ohjelmaa näytettiin koko viikko (Lappeenranta 29.1.1910).
• Elävienkuvien Teatteri (Kristiina) la 12.-13.2.1910. Kristiinankaupungissa esitettiin alkuperäistä Olympian ohjelmaa ilman lisäyksiä. Pikkukaupungissa riitti kaksi esityspäivää (Suupohjan Kaiku 12.2.1910, Syd-Österbotten 12.2.1910). 
• Elävät Kuvat (Raahe) ti 1.3., 3.3. ja 6.3.1910. Kolme esityspäivää. Raahen teatteri oli saanut projektorinsa korjattua (Raahen Sanomat 1.3.1910).
• Biograf-Teatern (Maarianhamina) su 20.3.1910. Maarianhaminan elokuvayleisölle riitti kolme sunnuntain näytöstä. Huoneisto oli vastikään remontoitu ja koristeltu hyvällä maulla kreikkalaiseen tyyliin (Åland 19.3.1910, sisäsivun pikku-uutinen).

Deedin komedia sai ilmeisesti hyvän vastaanoton, koska se liitettiin toukokuussa 1910 myös toiseen Olympian maaseudulle lähettämään ohjelmaan (vrt. Helsingin Sanomat 19.4.1910). Viipurissa nimenä oli Lehman on liian kaunis ja Kuopiossa Lehman on niin kaunis.

• Maat ja Kansat (Viipuri) ma 2.5.-8.5.1910 (Viipuri 5.5.1910)
• Maat ja Kansat (Kuopio) ti 10.5.-16.5.1910 (Savo 10.5.1910)

Syyskuussa 1910 Lehman on niin kaunis löytyy helsinkiläisen Tähtibiografin ohjelmistosta. Elokuvateatteri tunnettiin vanhojen ja kuluneiden kopioiden esittäjänä, mutta sen valtteja olivat suuri sali, valkokangas ja orkesteri sekä tavanomaista pitempi kahden tunnin ohjelmisto (Uusi Suometar 16.9.1910). On mahdollista, että Tähtibiografi oli ostanut Olympian käytetyn kopion, mutta uusi ruotsinkielinen nimi Lehman är så skön viittaa maahantuontiin (Hufvudstadsbladet 16.9.1910). Tähtibiografi vuokrasi ohjelmia myös maaseudun vaatimattomampiin teattereihin. Deedin komediaa esitettiin ainakin seuraavissa:

• Athena (Turku) ma 24.-30.10.1910 (Sosialisti 24.10.1910)
• Työväen Liikkuvienkuvien Näyttämö (Lappeenranta) su 29. ja 31.1.1911 (Kansan Ääni 28.1.1911)
• Iisalmen Biografiteatteri la 14.10.1911. Tähtibiografin kopion pituudeksi ilmoitettiin 98 metriä (Salmetar 14.10.1911).

Kauniin Lehmanin Suomen vierailu päättyi marraskuussa 1911 Viipurin Record-teatteriin, jossa elokuvaa esitettiin nimellä Tyhmeliini on kovin kaunis (Karjala 11.11.1911). Viipurissa käytetty Tyhmeliini-nimitys viittaa, paitsi alkuperäiseen Cretinettiin, myös hahmon venäläiseen nimitykseen Glupyškin. Record oli venäläisten omistama ja sai ilmeisesti ohjelmistonsa Venäjältä. Kovassa käytössä olleen filmikopion enimmäisikä lienee joka tapauksessa ollut noin kaksi vuotta.


Elokuvaa on pidetty yhtenä luonteenomaisimmista ja suosituimmista Cretinetti-komedioista. Se on säilynyt ja nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.

Prahan ylioppilas (1913)

Kauhuromantiikkaa edustava Prahan ylioppilas (Der Student von Prag, 1913) on yksi saksalaisen mykkäelokuvan merkkiteoksista. Hanns Heinz Ewersin voimakastunnelmaista tarinaa kannattavat Guido Seeberin trikkikuvaus, kauniit historialliset maisemat sekä opiskelijaksi kieltämättä varsin iäkkäältä näyttävän Paul Wegenerin näyttelijäsuoritus.

Elokuva saapui Suomeen pari vuotta myöhässä ensimmäisen maailmansodan aikana. Sen ensi-ilta oli Scalassa 15.3.1915 nimillä Pra(a)gin ylioppilas / Studenten från Prag (Helsingin Sanomat, Uusi Suometar, Hufvudstadsbladet 14.3.1915). Helsingin elokuvaohjelmistosta säännöllisesti kirjoittanut Dagens Press uhrasi Prahan ylioppilaalle muutaman rivin:

Scala har ett verkligen godt veckoprogram. Ett drama, studenten från Prag, knyter intresset vid sig. Hufvudrollen ges af Paul Wegener, en af de främsta filmaktorerna på kontinenten. Den olyckliga studentens romantiska lefnadssaga följes med spänning från början till slut.

Ensi-iltaviikon jälkeen elokuva sai nimekseen Hurja ylioppilas / Den vilda studenten. Lehtimainoksissa esiintyvä englanninkielinen nimi viitannee siihen, että ylioppilas oli saapunut Suomeen Britannian tai kenties jopa Yhdysvaltojen kautta. Helsingistä matka jatkui Turkuun (Scala 22.3.1915), Tampereelle (Scala 29.3.1915), Hyvinkäälle (Harjula 11.4.1915) ja Viipuriin (Kulmahalli 12.4.1915). Ilmeisen lyhyeksi jääneen maaseutukierroksen jälkeen Hurja ylioppilas palasi takaisin Helsinkiin, jossa sitä esitettiin Imatrassa 10.5.1915. Ensi-iltateatterin statusta tavoitelleen Imatran esitystä puffatiin Fyrenissä (en sensationsfilm af en sällsynt och ovanlig art) sekä muutaman kuukauden ajan ilmestyneessä Biograafilehdessä. Seuraavana syksynä elokuva käväisi vielä Tammisaaren Uudessa Biografissa, jolloin sen pituudeksi ilmoitettiin 1475 metriä.

Prahan ylioppilas on restauroitu uudelleen 2010-luvun alussa ja julkaistu kahdella DVD-levyllä vuonna 2016. Uusi versio alkuperäissäestyksineen on todellakin näkemisen (ja kuulemisen!) arvoinen.

Saksalaiset filmit

Saksalaisten elokuvien maahantuonti Venäjälle kiellettiin toukokuussa 1915, kun ensimmäinen maailmansota oli jatkunut jo lähes kymmenen kuukautta. Asiasta annettiin määräys myös Suomessa:

Saksalaiset filmit. (S.H.) Koska muutamissa elävienkuvien teattereissa on näytetty kuvia, jotka on valmistettu saksalaisissa tehtaissa ja joiden sisältö on kansallista tunnetta loukkaava, on poliisiviranomaisia kehotettu viipymättä ryhtymään toimenpiteisiin saksalaista valmistetta olevien filmien näyttämisen lakkauttamiseksi. Samoin on heille annettu määräys vastaisuudessa ehkäistä kaikenlaisten tämän tapaisten filmien näyttäminen. - S.T.T. (Työmies 15.6.1915)

Pian myös Saksassa annettiin elokuvien maastavientikielto (Hufvudstadsbladet 1.8.1915), mutta käytännössä vienti jatkui puolueettomien maiden kuten Tanskan kautta (Hufvudstadsbladet 14.8.1915). Tämän johdosta Venäjällä kiellettiin vähäksi aikaa myös tanskalaisten elokuvien maahantuonti.

Elokuvayrittäjien ja yleisön kannalta harmillisinta oli uusien Asta Nielsen -filmien jääminen rintamalinjojen taakse. Sodan alettua Suomeen oli tuotu vielä kaksi Nielsen-kuvaa, S1 (Scala 18.1.1915) ja Filmi-primadonna (Turun Scala 25.1.1915), jotka ehtivät tehdä kierrokset myös maaseudulla. Viimeinen lehdissä mainostettu Nielsen-elokuva oli Naisen kosto eli Taiteen orjantappuraisella tiellä Lappeenrannan Pohjolassa 9.11.1915, joka on sama kuin lähes kolme vuotta vanha Ilveilijöitä (vrt. esim. Pohjalainen 14.4.1913).

Senaatti kumosi saksalaisten elokuvien maahantuontikiellon tammikuussa 1918 (Hufvudstadsbladet 20.1.1918). Jo sitä ennen Tampereella oli esitetty S1:tä (Scala 7.1.1918), jonka myöhemmin kerrottiin joutuneen sensuurin kieltämäksi sodan aikana (Kuopion Scala 20.5.1918). Ensimmäinen saksalainen filmiuutuus sitten sodan alkua oli osuvasti nimetty Kielletty hedelmä (Titania 7.1.1918), jonka pääosaa esitti toinen Saksan kuuluisimmista elokuvanäyttelijättäristä Henny Porten.