Valamon luostari (1911)

Helsingin ennakkotarkastukseen tuotiin huhtikuussa 1912 Valamon luostari -niminen elokuva, joka on mainittu Kari Uusitalon Filmografia Fennicassa (Eläviksi syntyneet kuvat. Helsinki, 1972) numerolla 196. 130-metrisen filmin tuottajaksi kirjattiin "Prode". Sen ensiesitys oli Maxim-teatterissa 29.4.1912.

Kinematografitšeski teatr -lehden sisältökuvaus.

Kyseessä on pietarilaisen Prodafilm-yhtiön elokuva "Mustan klobukin (ortodoksinen munkkipäähine) saarilla" (ven. Na ostrovah tšornogo klobuka), joka julkaistiin 30. elokuuta 1911. 130 metriä pitkän elokuvan hinta oli 65 ruplaa. Sen sisältökuvaus ilmestyi Prodafilmin Kinematografitšeski teatr -lehdessä (1911, nro 10, s. 5):

Valamon luostari on yksi Venäjän vanhimmista. Sen perustaminen on hukkunut vuosisatojen hämärään ja vain hämärät tarut yrittävät palauttaa muistiin luostarin kehityksen jälkiä. Valamon eräänlaisena esikartanona toimii Konevitsan luostari, joka sijaitsee järvelle unohtuneella pienellä saarella.
Kauempana näkyvät jo Valamon saariston korkeat rannat. Niitä peittävät havupuut, joiden yläpuolella kohoavat auringon säteissä kylpevät pääkirkon ylväs kupoli ja kellotornin kullattu huippu.
Koko luostari on hiljaisen rukouksen hengen täyttämä. Laajan metsän keskellä piilee skiittoja, joihin erakkomunkit ovat vetäytyneet.
Tänne ei kantaudu elämän pauhe. Vain harvakseltaan astelee vanha erakkomunkki hiljaisilla metsäpoluilla kohti keljaansa.
Noviisit viettävät päivänsä työssä ja rukouksessa, ja kaikki ympärillä oleva on heidän kättensä tuotetta.
Elokuva välittää näiden järvelle piiloutuneiden saarten koko kauneuden. Luostarista huokuu hiljaista viehätystä, joka houkuttelee vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia.

Kuvaus sisältää myös tarkemman otosluettelon:

1. Ristisaatto Konevitsan luostarista höyrylaivalle.
2. Pyhän Nikolaoksen skiitta ja Valamon pääkirkko.
3. Luostarin panoraama pääkirkon kellotornista.
4. Matkalla yöjumalanpalvelukseen.
5. Skeemamunkki Nikolain kelja, jossa keisari Aleksanteri I kävi tapaamassa häntä.
6. Skeemamunkki Nikolain hautamuistomerkki, josta hammassärkyyn parannusta etsivät pyhiinvaeltajat ovat murtaneet palasia.
7. Konevitsan skiitta.
8. Raittiuslupauksen tehneiden ristisaatto.

Veniamin Višnevskin filmografia Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva, 1996) mainitsee elokuvan tekijäksi Prodafilmin kuvaajan Viktor Bullan. Kyseessä on ainoa keisarillisella Venäjällä valmistettu Valamo-filmi. Suomalainen Atelier Apollo oli julkaissut Valamo-elokuvansa jo tammikuussa 1908, ja saman vuoden syyskuussa nähtiin myös elokuva Konevitsan luostarista. Myös Pohjoismainen Biografiakomppania kuvasi filmin Valamon luostarisaarilta vuonna 1909, mutta se lienee epäonnistunut yhtiön eräiden muiden samanaikaisten hankkeiden tavoin.

Prodafilmin Valamo-elokuva ei ole säilynyt. Pätkä Apollon filmistä on nähtävissä osana myöhempää Finland-koostetta (13. minuutin kohdalla).

Suomen nähtävyyksiä (1911)

Pietarilainen Prodafilm-yhtiö julkaisi syksyllä 1911 neljän maisema- ja matkailuelokuvan sarjan "Suomen nähtävyyksiä" (ven. Krasoty Finljandii). Sen kuvaaja oli Veniamin Višnevskin filmografian Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva, 1996) mukaan Aleksandr Bulla, joka oli käynyt aikaisemmin Apollon-elokuvayhtiön kuvausmatkoilla Imatralla, Viipurissa sekä Konevitsan ja Valamon luostareissa. Bullan kuvausmatka tapahtui nähtävästi kesällä 1911, ja sen kulkua voidaan seurata Prodafilmin Kinematografitšeski teatr -aikakauslehden sisältökuvausten perusteella. Itse elokuvat eivät ole säilyneet.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 11, s. 15.

Elokuvista ensimmäinen, "Saimaata pitkin Savonlinnaan" (Po Saime do Neišlota) julkaistiin 6. syyskuuta. Sen pituus oli 140 metriä ja hinta 70 ruplaa. Runomuotoisessa kuvauksessa mainitaan Saimaan kanava sulkuineen, iloisten matkustajien täyttämä höyrylaiva ("meidän Sampomme"), auringossa kimmeltävä veden pinta, kirkas taivas ja vettä reunustavat vihreät kuuset, edessä kohoavat Savonlinnan tornit ja katot ja kiinnittyminen laivalaituriin.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 14, s. 26.

Toinen elokuva, "Kuopiosta Kajaaniin" (Ot Kuopio do Kajany) julkaistiin 25. lokakuuta. Sen pituus oli 150 metriä ja hinta 75 ruplaa. Sisältökuvauksena toimivassa runossa, jonka tekijäksi voidaan epäillä itse kuvaajaa, toistetaan venäläisen kirjallisuuden romantiikan ajalta periytyviä Suomi-kliseitä: kuohuvat kosket, muinaiset kalliot, karu luonto ja vähäpuheinen kansa, sumuinen taivas ja synkät vedet, joiden kauneuden keskellä väsynyt matkaaja voi löytää rauhan ja levon.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 16, s. 15.

Marraskuun 22. päivänä julkaistiin 100-metrinen "Oulujoen kosket" (Porogi Uleo), jonka hinta oli 50 ruplaa. Sisältökuvaus oli tällä kertaa proosaa:

Tämä filmi lisää Oulujoen rantojen ja koskien sekä Oulun kaupungin näkymät jo julkaistuihin Suomen karun ja omalla tavallaan kauniin luonnon kuvauksiin. Noin 110 virstan pituinen Oulujoki saa alkunsa Oulujärvestä ja laskee Pohjanlahteen. Sen syvyys on 6-18 jalkaa ja leveys 125-250 syliä. Oulun kaupunki sijaitsee joen suussa. Sieltä viedään ulkomaille etupäässä tervaa. Kaupungin ympäristö on tunnettu kuvauksellisista näkymistään.

Kinematografitšeski teatr 1911/1912, nro 1, s. 15.

Retki päättyi 6. joulukuuta julkaistuun elokuvaan "Napapiirillä" (U poljarnogo kruga). Sen pituus oli 80 metriä ja hinta 40 ruplaa. Edellisistä poiketen elokuvan mainittiin olevan värjätty. Kuvaajan väsyneen katseen edessä levittäytyivät paljaat, kuuraiset tasangot, joita pohjolan lyhyt kesäkään ei ollut saanut viheriöimään. Pimenevien päivien myötä luonto odotti revontulten syttymistä.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 16, s. 23.

Viktor Bullan Suomen-matkaan liittynee myös Prodafilmin "Venäjän nähtävyydet ja teollisuus" (Živopisnaja i promyšlennaja Rossija) -sarjan 13. osa, jossa esiteltiin Viipurin ja Novgorodin näkymiä. 150-metrinen elokuva julkaistiin 29. marraskuuta, ja sen hinta oli 37 ruplaa 50 kopeekkaa.

Herzensteinin murhajuttu Terijoella (1909)

Mihail Herzenstein.

Mihail Herzenstein oli venäläinen taloustieteilijä ja liberaalipoliitikko, joka valittiin Venäjän ensimmäisen duuman edustajaksi vuonna 1906. Mustasotnialaisen "Venäjän kansan liiton" jäsenet murhasivat hänet Terijoella saman vuoden heinäkuussa. Herzensteinin murhaa käsiteltiin Kivennavalla ja Terijoella vuosina 1907-1909 järjestetyissä oikeudenkäynneissä, jotka herättivät suurta huomiota Venäjällä ja ulkomailla. Prosessi kiinnosti myös suomalaisia, koska siihen liittyi Venäjän oikeistovoimien hyökkäys Suomen oikeusjärjestelmää vastaan. Murhan suunnittelija Nikolai Juskevitš-Kraskovski ja sen toteuttajat Aleksandr Polovnjov ja Grigori (Jegor) Laritškin tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistuksiin, mutta keisari Nikolai II armahti heidät vuoden 1910 alussa.

Tamperelainen Maat ja Kansat teki murhaoikeudenkäynneistä elokuvan, jonka ensiesitys oli yhtiön Ympäri Maailman -teatterissa 1. syyskuuta 1909.

Ilmoitus Aamulehdessä 1.9.1909.

Kari Uusitalon Filmografia Fennicaan (Eläviksi syntyneet kuvat, 1972) numerolla 112 rekisteröity elokuva Kaksi viimeistä oikeudenkäyntiä Terijoella Herzensteinin murhajutussa koostui lehti-ilmoitusten perusteella Terijoella 27. heinäkuuta ja 25. elokuuta 1909 tehdyistä otoksista. Ensimmäisenä päivänä oli kuvattu Venäjän kansan liiton taistelujärjestön edustajia, tuomionsa jo 18.5. saanut Polovnjov, sanomalehtien kirjeenvaihtajia, Polovnjov ja murhaajat majoittanut Terijoen aseman santarmi Tihon Zapolski, taistelujärjestön komentaja Rafail Jelenjov, Herzensteinin vaimon asianajaja Georgi Veber ja tuntemattomaksi jäävä "Maiboroda" sekä mustasotnialaisten asianajaja Pavel Bulatsel ja Juskevitš-Kraskovskin avovaimo Anna Verbitskaja. Seuraavan oikeudenkäyntipäivän otoksissa esiintyivät todistaja Aleksandr Prussakov sateenvarjoineen, Pietarista tulleiden mustasotnialaisten kokoontumispaikkana toiminut Mustosen kaupan edusta, Helsingistä paikalle komennetut ratsumestari Caloniuksen johtamat ratsupoliisit ja oikeuden eteen vapaaehtoisesti astunut palkkamurhaaja Laritškin. Ilmeisen staattisista henkilökuvista koostunut elokuva esitti oikeusprosessin tärkeimmät osallistujat, mutta tuskin onnistui vangitsemaan satojen Terijoelle saapuneiden mustasotnialaisten synnyttämää jännittynyttä ilmapiiriä.

Terijoella oli ainakin 27. heinäkuuta paikalla myös venäläisen elokuvan pioneeri Aleksandr Drankov. Pietarilaislehtien mukaan mustasotnialaiset yrittivät estää hänen työskentelynsä:

Toisen junan saavuttua alkavat he meluta valokuvaaja Drankovin kanssa kieltäen häntä ottamasta kinematografikuvia. He uhkaavat särkeä hänen koneensa.
Rajuimpana kaikista huitoo Bulatsel. Hänelle koetetaan selittää, ettei hän voi kieltää Drankovia ottamasta kuvia, sillä hänellä on tähän Venäjän virastojen suostumus.
- Minä, ilmoittaa Bulatsel, voin käskeä meikäläisiä ja teidän koneestanne on jäljellä... märkä paikka. Mutta... minä olen armollinen. Pyydän ainoastaan teitä ennakolta sanomaan, milloin alatte valokuvata, että liittolaiset tietäisivät poistua. (Suomalainen Kansa 29.7.1909, ks. myös  Hufvudstadsbladet 30.7.1909)

Maiden ja Kansojen filmin rinnalla Suomessa esitettiin ilmeisesti myös toista elokuvaa Herzensteinin murhaoikeudenkäynnistä. Filmografia Fennicaan numerolla 111 kirjattu Herzensteinin murhajuttu Terijoella tuotiin maahan peräti neljänä kopiona. Niiden ensiesitykset olivat 31.8. Helsingin Kansainvälisessä Biografissa ja Kotkan työväenyhdistyksen Elävien Kuvien Teatterissa, 1.9. Viipurin Kulmahallissa ja 4.9. Turun Olympiassa.

Ilmoitus Uudessa Aurassa 4.9.1909.

Sisällöltään yhtenevien lehti-ilmoitusten mukaan toisessa elokuvassa nähtiin Polovnjov, Laritškin, todistaja Sergei Aleksandrov, Zapolski, Verbitskaja, Bulatsel, Veber sekä taistelujärjestön jäseniä revolverit käsissä. Uuden Suomettaren mukaan kuvat olivat jutun kolmesta (ks. myös Hangö) viime käsittelystä, etupäässä oikeuspaikan pihamaalta ja niissä nähtiin "aivan selvästi kaikki sanomalehtikertomuksissa mainitut henkilöt". Vasabladet mainitsee "sikaria tupruttelevan iloisen ja huolettoman murhaajan" (= vähä-älyinen Laritškin, jolle varmaan elokuvaaja oli tarjonnut sikarin).

Murhaaja Laritškin vartijoineen.

Lehti-ilmoitusten perusteella kyseessä lienee siis ollut kaksi elokuvaa, joista toinen oli todennäköisesti Aleksandr Drankovin ateljeen tuotantoa. Molemmat oli kuvattu samoina, mahdollisesti kolmena oikeudenkäyntipäivänä, sillä Polovnjov oli tuomittu jo 18. toukokuuta ja Laritškin oli paikalla vasta 25. elokuuta. Maat ja Kansat oli saanut elokuvansa valmiiksi viikossa, mihin se oli jo aikaisemmin osoittanut kykenevänsä. Neljänä kopiona maahan tuotu Drankovin (?) kuva oli jaettu neljän eri kaupungin teattereihin, joiden mainoksissa korostettiin, että sitä "näytellään ainoastaan meillä".

Elokuvat herättivät huomiota ja ne pantiin merkille myös sanomalehtien tekstisivuilla. Uutiskuvan ikä oli kuitenkin lyhyt, ja ne näyttävät poistuneen ohjelmistosta varsin nopeasti. Mailla ja Kansoilla ei enää ollut omaa elokuvien maahantuontia ja levitystoimintaa, minkä takia sen Herzenstein-kuvan esitykset näyttävät lehti-ilmoitusten perusteella rajoittuneen Tampereelle ja Kuopioon. Yhtiön Turun ja Viipurin teattereihin sitä tuskin kannatti enää viedä, koska kaupungeissa oli jo esitetty toinen elokuva murhaoikeudenkäynnistä.

Drankovin 180-metrinen (noin 10 minuuttia) uutiselokuva "Valtionduuman jäsenen M. Ja. Herzensteinin murhaoikeudenkäynti Terijoella" sai Veniamin Višnevskin filmografian Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva 1996, numero 384) mukaan ensiesityksensä Moskovassa 2. lokakuuta ja Pietarissa 9. lokakuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan (ks. myös täällä siteerattu Rul-lehden uutinen). Elokuvassa esiintyivät samat päähenkilöt Bulatsel, Jelenjov, Laritškin ja Polovnjov (Kinemo nro 15/1909, s. 9).

Višnevskin filmografian mukaan (nro 227) liikkeellä oli myös toinen elokuva "M. Ja. Herzensteinin murhajuttu (Oikeudenistunnot Terijoella)", joka ensi-esitys oli (Moskovassa) 2. lokakuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan. Višnevski epäilee sen levittäjäksi Pathé Frèresiä, ja voidaan ehkä ehkä ajatella, että kyseessä saattaisi olla Venäjälle myyty Maiden ja Kansojen uutiselokuva. Venäjän-markkinoiden tavoitteluun viittaa Maiden ja Kansojen Tampereella 28. syyskuuta esittämä elokuva Suomessa suurta pahennusta herättäneistä Haminan rauhan juhlallisuuksista Eräs satavuotismuisto. Kuinka itäiset naapurimme juhlivat Suomen valloittamisen muistoa Haminassa 18-19 p. syysk. (Filmografia Fennica nro 115). Višnevskin filmografiasta ei jälkimmmäistä elokuvaa kuitenkaan löydy.

Eräänlaisena loppunäytöksenä voidaan vielä mainita, että Herzensteinin murhajuttu -elokuvan (tai elokuvien) esittäminen kiellettiin Venäjällä muun muasssa Kiovassa ja Pultavassa. Taustalla lienee kristinuskoon kääntyneen Herzensteinin juutalaistausta ja kaupunkien suuri juutalaisväestö. Elokuvan kieltäminen huomattiin myös Suomessa, ja sitä käytettiin apuna sen mainostamisessa. Kiellosta tiedettiin Suomessa jo 21. syyskuuta, ja se selittänee ensiesitysten viivästymisen Venäjällä.

Monte-Criston kreivi (1908)

Monte-Criston kreivi. Kuva Italian kansallisen elokuvamuseon arkistosta.

Syyskauden 1908 elokuvatapauksiin kuului esityskopioiden määrän perusteella italialaisen Ambrosio Filmin Monte-Criston kreivi (Il Conte di Montecristo). Sitä esitettiin joulukuun toisella viikolla neljänä kopiona helsinkiläisissä Biografi-Teatterissa, Centralissa, Maailman Ympäri -teatterissa sekä Maiden ja Kansojen Hämeenkatu 8 -teatterissa Tampereella. "Pikalähetyksenä saapunut", "pitkä" ja "mitä taiteellisin" kuva koostui viidestätoista (tai pikemminkin neljästätoista) "jännittävästä osastosta":

I. Mercedes hylkää Fernandin rakkaudentunnustuksen ja tapaa kihlattunsa Edmond Dantesin.
II. Fernand ja kateellinen Danglars punovat juoniaan.
III. Nimetön kirje.
IV. Edmond Dantes vangitaan.
V. Tuomari Villeford uhraa Dantesin omien kunnianhimoisten pyyteitteinsä takia.
VI. Dantes viedään Ifin linnaan.
VII. Seitsemän vuotta myöhemmin. Apotti Faria ilmestyy Dantesin vankiselliin.
VIII. Kuoleva apotti Faria kertoo Dantesille aarteesta Monte-Criston saarella.
IX. Dantes piiloutuu säkkiin, jossa apotti Farian ruumis oli tarkoitus haudata.
X. Dantes pelastuu uimalla.
XI. Aarre.
XII. Dantes esittäytyy Monte-Criston kreivinä Mercedesille ja pettäjilleen.
XIII. Dantes ilmoittaa kuka hän on.
XIV. Rakkaus Haydeehen saa Dantesin unohtamaan menneisyyden.

Monte-Criston kreivin oli ensimmäisenä filmannut yhdysvaltalainen Selig Polyscope Company viisiosaiseksi näytelmäksi sovitettuna. Ambrosion elokuva perustui Giuseppe Rotan jo vuonna 1856 sovittamaan balettiin, johon Paolo Giorza oli säveltänyt musiikin. Marraskuussa 1908 valmistuneen elokuvan oli ohjannut Luigi Maggi. Sen pituudeksi mainitaan 297 tai 334 metriä (noin 15 minuuttia), vaikka alun perin elokuvasta oli suunniteltu jopa 1500-metristä. Dantesia esitti Umberto Mozzato. Muina näyttelijöinä on mainittu Arturo Ambrosio, Lydia de Robertis ja Mirra Principi.

Suomeen tulleiden kopioiden määrää selittää mahdollisesti se, että elokuvan levittäjä Raleigh & Robert oli ilmeisesti tekijänoikeussyistä joutunut luopumaan sen esittämisestä Ranskassa. Biografi-Teatterin, Maailman Ympärin ja Maiden ja Kansojen kopiot siirtyivät seuraavalla viikolla Turkuun, kun taas Centralin ohjelmaa näytettiin Maiden ja Kansojen viipurilaisessa teatterissa. Elokuva palasi Tähti-Biografin ohjelmaan vuonna 1910.

Selvästikin "taiteelliseksi" tarkoitettu elokuva ei ole säilynyt. Yhdysvaltalaisen aikalaiskriitikon mukaan sen kuvaus oli heikkoa ja näyttelijäntyö hengetöntä. Suomalaisista lehdistä ei tavanomaisten tekstipuffien lisäksi juurikaan löydy kommentteja. Hufvudstadsbladetissa pantiin merkille Monte-Criston kreivin "viehättävät kuvat" ja "jännittävä sisältö".

Scalan piiritys

Hufvudstadsbladet 30.10.1912.

Pohjoismaisen Biografikomppanian Scala-teatteri keksi lokakuussa 1912 näppärän tavan mainostaa tanskalaiselokuvaa Musta kansleri. Teatterin ilmoitus Hufvudstadsbladetissa oli sijoitettu lehden sisäsivulle ja naamioitu uutissähkeeksi:

Pikasähke erikoiskirjeenvaihtajaltamme:

"Scala 29. lokakuuta 1912 klo 11 iltapäivällä.
Tänään kello kahden maissa alkoivat helsinkiläiset piirittää Scalaa. Piiritys jatkui voimakkaana kello viiteen saakka, jolloin väkijoukot tekivät toistuvia hyökkäyksiä ja rynnäköitä lippuluukulle. Musta kansleri yrittää viekkaudella ja asevoimalla toteuttaa suunnitelmansa, mutta rakkaus voittaa kaikilla rintamilla. Huomenna keskiviikkona taistelu lippujen valloittamisesta käy varmasti vielä kiihkeämpänä."