Eläviä kuvia Tampereella 1907

Kansan Lehden nimimerkki Lippo teki katsauksen Tampereen elokuvatarjontaan syyskuussa 1907:

Eläviä kuvia.
Kun en vielä tämän syyssesongin kuluessa ollut käynyt elävissä kuvissa ja kun kaupunkiimme oli tullut yksi uusi yhtiö kahdella näyttämöllä sekä kaupunkimme vanhin eläväinkuvain yhtiö oli rakennuttanut kokonaan uuden näyttämön, varsinaisesti eläviä kuvia varten, niin päätin mennä eilenillalla näitä uutuuksia katsomaan.

Maailman Ympäri sijaitsi Sandbergin talossa Kauppatorin laidalla. Kuva Tiia Monto, Wikimedia Commons.

Lähdin siis astelemaan "Maailman ympäri". Tämän nimiset kaksi näyttämöä on helsinkiläinen Oy Atelieri Apollo rakennuttanut entiseen postikonttoori huoneistoon rautakauppias Winterin taloon Kauppatorin varrelle. Ensimmäisessä näyttämössä, joka on pihanpuolella, alkaa näytökset arkipäivinä klo 4:stä alkaen i. p. joka täysi tunti ja pyhäpäivinä klo 2:sta samaten. Toisessa näyttämössä, joka on kadun puolelle, alkaa näytökset arkina klo 1/2 5:stä i. p. jokainen puolitunti ja pyhinä 1/2 3:sta i. p. samaten.
Koska nyt oli vähän yli "puolen" niin aloin siis toisesta. Siellä oli parhaillaan menemäsä kuvasarja olkihattujen valmistamisesta Italiassa. Sarja oli hauska ja antoi se katsojalle hyvän käsityksen siitä näppäryydestä, jota tarvitaan noita mieluisia kesäpäähineitä valmistaessa. Toisena kuvasarjana seurasi hullunkurinen "Ensimmäinen kerta polkupyörällä". Kuvasarja on noita tavallisia eläväin kuvain takaa-ajokuvia koomillisine kuperkeikkoineen, jotka ovat niin jokapäiväisiä elävissäkuvissa, että ovat sentähden menettäneet kaiken makunsa. Seurasi sitten kuvasarja "Nykyajan Klondyke" jossa saa nähdä Alaskan luontoa, kullanhuuhdontaa, eskimoja, Dawsonin kaupunki ym. Kuvasarja muuten on jo ennemmin esitetty täkäläisessä Biografiteatterissa. Sitten seurasi taasen huvittava numero "Palvelijan kosto", joka olisi ollut hyvinkin hauska, ellei teatteri, jossa kuva on valokuvattu, olisi aivan liikaa karrikeerannut. Huvittava kuvasarja oli suomalainen "Salaviinapolttajat", jonka kreivi Louis Sparre on järjestänyt ja Kansallisteatterin näyttelijät esittäneet varsinaisesti Atelieri Apolloa varten. Lopuksi oli kaunis värikuva "Naisten erilaisia pukuja", jota kuitenkin epäselvä valaistus toisinaan haittasi. Edelläolevaa ohjelmaa näytellään lauvantaihin asti, jona päivänä "Maailman ympäri II:ssa" ohjelma aina muuttuu.
Harmittelin vähän kun ei sopinut oitis siirtyä Maailman ympäri I:seen, sillä siellä oli ohjelma jo hyvässä menossa, ennen kuin II:ssa päättyi, surkeilin vähän aikaani, mutta halusin nähdä ohjelman kokonaan, joten perältäkin menin puoleksi tunniksi kävelemään ja odottelemaan.
Puolentunnin kuluttua istuin siis "Maailman ympäri I:ssä". Ensiksi oli hauska kuva "Koirat poliisin palveluksessa", jota "lystikseen" katseli, kuitenkin välistä peläten, että ne koirat repivät ne "varkaat", jotka siltä tutulta elävienkuvien näyttelijältä varastivat, aivan palasiksi, mutta urholliset poliisit saivat sentään "varkaat" varjelluksi. Toisena oli kuvia Roomasta, jossa minulle uutta oli ainoastaan paavin elämää koskeva osa, mistä kuitenkin kerkisin ajattelemaan, että se on näytelty jossain Pariisin puistossa. Mutta sitten se "Maailman ympäri" alkoi meitä lennättää Tampereella. Ensin kiersimme Koskipuistossa, sieltä hypähdimme Mustanlahden kalliolle katselemaan Porin junan ja Aune-laivan kulkua, sieltä Pyynikille, Kauppakadulle, Nottbeckin puistoon ja Finlaysonin puuvillatehtaalle. Siinäpä kuvasarjassa oli tuttuja naamoja: tuossa Kanto, tuossa Taulasalo, tuossa, tuossa, niin peijakasko heidän kaikkien nimiä muistaa vaikka tuttujakin ovat. Taisi olla oma naamani joukossa, en tiedä kun ei ollut peiliä mukanani, että olisin saanut vertailla. Sepä varsin hauska kuva oli, joka loppui hymyilevään reklaamityttöön, joka reklameerasi meitä ostamaan puuvillatehtaan kudoksia. Tämän kuvan jälestä ei enään tahtonut maistua "Santarmien ja palokuntalaisten seikkailu" tavallisine juoksuineen ja kuperkeikkoineen. Mutta oli sentään lopuksi vielä kaunis värillinen "Haavellinen loihtukuvaus", jota mielellään katseli.
Huoneet "Maailman ympäri" ovat tilavat, istuimet mukavat ja kohteliaat livrepukuiset vahtimestarit punasine lakkineen ohjaavat yleisöä.

Ympäri Maailman, Hämeenkatu 8.

Maailman ympäri päästyäni tein kokokäännöksen ja lähdin menemään "Ympäri maailman". Tämä Oy Maat ja kansat omistama näyttämö, joka ennen oli Ruuskasen talossa Koskikadun varrella, on nyt kesänaikana, kuten jo alussa sanoin saanut uuden, oman ja varsinaisesti eläviäkuvia varten rakennetun huoneiston Hämeenkadun varrella Rautakauppayhtiön taloon. Hämeenkadulta johtaa käytävä tilavaan eteiseen, josta astutaan suureen siistiin saliin, missä on istuimia sadoille hengille.
Otan kassasta ohjelman esitän kohteliaasti tervehtivälle vahtimestarille itseni:
- Olen Lippo.
- Siltä näytät. - Käy sisälle vaan, lausuu hän ja ohjaa minut pehmeälle penkille istumaan.
Odotan hetkisen ja katselen korkeata, tilavaa salia. Senjälestä sähkö sammuu ja peräseinällä oleva punanen esirippu aukeaa ja sen takana alkaa liikkua kuvasarja, joka esittää kuvia erään rikollisen elämästä, jonka hyvä kohtelu ja lapsen luottavaisuus saa heltymään ja palaamaan pahoilta teiltään. Toisena kuvana on "Ensimäinen ratsastus", jossa tapahtuu monta naurettavaa seikkaa. Mutta sen jälestä on vallan kamala - kuten tehtaantytöt puhuttelevat - kuvasarja, jossa 21 osassa esitetään minkälaisia "kauheita" eläviä me saamme niellä yhdessä ainoassa vesipisarassa, jos nautimme seisonutta vettä. Vesipisara on valokuvatessa useita satoja tuhansia kertoja suurennettu ja siksi tässä nähdään aivan selvästi miten "hirveitä" petoja siinä löytyy. Tuota katsellessani minä tein hiljaisen lupauksen, etten milloinkaan yhdy raittiusseuraan, niin kammottavaa on vesi. Raittiusseuroille onneksi loppuu kuvan näytteleminen tänäpäivänä, sillä huomenna on teatterissa uusi ohjelma. Seuraava kuvasarja on "Torpeedoristeilijä Sleipner hirmuisessa myrskyssä", jota katsellessa tuppaa tulemaan meritauti näyttämön penkilläkin istuessa, niin ankarassa myrskyssä laiva keikkuu. Lopuksi on hauska kuvasarja, jossa esitetään miten hullunkurisiin kohtauksiin isä joutuu, kun lapset pistävät hänen taskuunsa pahalta löyhkäävän limburger-juustopalan.
Hauskalta tuntuu istua "Ympäri maailman" uudessa salissa, sillä se on niin korkeakin, ettei ilma pääse pilaantumaan vaikka paljonkin väkeä saliin tulee. Ovia ulospääsyä varten on useampia, joten tuo vastenmielinen tungetteleminenkin on tyyten loppunut.

Biografi-Teatteri toimi Commercen talossa. Kuva Wikimedia Commons.

Vanhassa tutussa Biografiteatterissa olisi minun vielä pitänyt käydä, kun siellä taas on erittäin hauska ohjelmakin, jossa on kuvia Giuseppe Garibaldin elämästä, kuvia nykyisestä Marokon sodasta Casabalankan tapahtumat, koomillinen Automobiilimatka avaruudessa, liikuttava kuvasarja "Uskollinen kuolemaan saakka" sekä naurettava "Limburger-juusto", mutta olin jo niin väsynyt istumiseen elävissä kuvissa, etten jaksanut enempää istua, vaan täytyi jättää se toiseksi kerraksi.
Koettakaapa nyt arvoisat lukijani miten pitkälle te jaksatte.
Lippo.

K. E. Ståhlbergin Atelier Apollo -yhtiön Maailman Ympäri -salongeissa esitettiin siis kahta eri päivinä vaihtunutta ohjelmaa, joista toinen oli saanut ensi-iltansa Helsingissä 29. toukokuuta ja toinen ensimmäistä numeroa lukuun ottamatta 22. toukokuuta. Pohjoismaisen Biografikomppanian Commercen talon Biografiteatterin ohjelma oli näytetty Helsingissä 29. elokuuta ja tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön Ympäri Maailman -teatterin ohjelma oli kokonaan uusi. Oman teatteriketjunsa muissa kaupungeissa omistaneen Maiden ja Kansojen kilpailijat esittivät Tampereella myös uusia ohjelmia, joita ei ollut näytetty Helsingissä.

Teatterien ohjelmat koostuivat viidestä-kuudesta lyhyestä elokuvasta, joiden esittäminen kesti ilman kelanvaihtoja ehkä noin 35-40 minuuttia. Ohjelmanumeroista noin kolmasosa oli dokumentti- ja uutiskuvia ja loput komedioita, liikuttavia ihmiskohtaloita, jännittäviä rikosjuttuja tai väritettyjä trikkikuvia.

Arviolta kolmasosa elokuvista on Pathé Frèresin ja muiden ranskalaisyhtiöiden tuotantoa (Éclipsen uskollinen koira ja Raleigh & Robertin uutiselokuva Casablancasta), mutta ohjelmistoon sisältyy myös italialaisen Cinesin Garibaldi, Charles Urbanin dokumenttielokuvat vesipisarasta ja Alaskasta sekä saksalaisen Deutsche Bioscopin kuva torpeedoristeilijä Sleipneristä myrskyssä. Varsinkin F. Martin Duncanin mikroskoopin avulla kuvaamat vesieliöt (ilmeisesti Little Drops of Water tai Through the Microscope) näyttävät herättäneen runsaasti huomiota. Automobiilimatka avaruudessa saattaa olla englantilaisen Robert W. Paulin The ? Motorist, joka on säilynyt.


Pathén komediat takaa-ajoineen ja kaatuiluineen eivät enää jaksaneet huvittaa Lippoa, mutta amerikkalaisen Vitagraphin Oh! That Limburger: The Story of a Piece of Cheese perustui ilmeisesti tuoreeseen ideaan. Lippo panee merkille myös ranskalaisten koomikoiden maneerit (Le domestique se venge), tunnistaa yhden Pathén nimettömiksi jääneistä näyttelijöistä (Les chiens policiers) ja epäilee paavin elämää lavastetuksi (La ville éternelle).

Kyseiselle viikolle sattui myös kaksi kotimaista elokuvatapausta. Ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, Atelier Apollon Salaviinanpolttajat oli Liposta "huvittava", mutta ei sen enempää. Sen sijaan saman yhtiön Tampere-kuvaus (ilmeisesti sama kuin Filmografia Fennnican numero 24 Tampere Suomen Manchesteri) tuttuine näkymineen ja henkilöineen sekä Finlaysonin mainostyttöineen herätti kovasti huomiota. Dokumentaarisia filmejä valmistivat myös Maat ja Kansat sekä Pohjoismainen Biografikomppania.

Lippo panee merkille elokuvateatterien sisustuksen ja henkilökunnan, mutta ei lainkaan mainitse niissä soitettua musiikkia. Mykkäelokuvien säestäjinä toimivat tuolloin ilmeisesti automaattipianot, jotka olivat jo menettäneet uutuudenviehätyksensä eivätkä ansainneet erityistä huomiointia.