Valamon luostari (1911)

Helsingin ennakkotarkastukseen tuotiin huhtikuussa 1912 Valamon luostari -niminen elokuva, joka on mainittu Kari Uusitalon Filmografia Fennicassa (Eläviksi syntyneet kuvat. Helsinki, 1972) numerolla 196. 130-metrisen filmin tuottajaksi kirjattiin "Prode". Sen ensiesitys oli Maxim-teatterissa 29.4.1912.

Kinematografitšeski teatr -lehden sisältökuvaus.

Kyseessä on pietarilaisen Prodafilm-yhtiön elokuva "Mustan klobukin (ortodoksinen munkkipäähine) saarilla" (ven. Na ostrovah tšornogo klobuka), joka julkaistiin 30. elokuuta 1911. 130 metriä pitkän elokuvan hinta oli 65 ruplaa. Sen sisältökuvaus ilmestyi Prodafilmin Kinematografitšeski teatr -lehdessä (1911, nro 10, s. 5):

Valamon luostari on yksi Venäjän vanhimmista. Sen perustaminen on hukkunut vuosisatojen hämärään ja vain hämärät tarut yrittävät palauttaa muistiin luostarin kehityksen jälkiä. Valamon eräänlaisena esikartanona toimii Konevitsan luostari, joka sijaitsee järvelle unohtuneella pienellä saarella.
Kauempana näkyvät jo Valamon saariston korkeat rannat. Niitä peittävät havupuut, joiden yläpuolella kohoavat auringon säteissä kylpevät pääkirkon ylväs kupoli ja kellotornin kullattu huippu.
Koko luostari on hiljaisen rukouksen hengen täyttämä. Laajan metsän keskellä piilee skiittoja, joihin erakkomunkit ovat vetäytyneet.
Tänne ei kantaudu elämän pauhe. Vain harvakseltaan astelee vanha erakkomunkki hiljaisilla metsäpoluilla kohti keljaansa.
Noviisit viettävät päivänsä työssä ja rukouksessa, ja kaikki ympärillä oleva on heidän kättensä tuotetta.
Elokuva välittää näiden järvelle piiloutuneiden saarten koko kauneuden. Luostarista huokuu hiljaista viehätystä, joka houkuttelee vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia.

Kuvaus sisältää myös tarkemman otosluettelon:

1. Ristisaatto Konevitsan luostarista höyrylaivalle.
2. Pyhän Nikolaoksen skiitta ja Valamon pääkirkko.
3. Luostarin panoraama pääkirkon kellotornista.
4. Matkalla yöjumalanpalvelukseen.
5. Skeemamunkki Nikolain kelja, jossa keisari Aleksanteri I kävi tapaamassa häntä.
6. Skeemamunkki Nikolain hautamuistomerkki, josta hammassärkyyn parannusta etsivät pyhiinvaeltajat ovat murtaneet palasia.
7. Konevitsan skiitta.
8. Raittiuslupauksen tehneiden ristisaatto.

Veniamin Višnevskin filmografia Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva, 1996) mainitsee elokuvan tekijäksi Prodafilmin kuvaajan Viktor Bullan. Kyseessä on ainoa keisarillisella Venäjällä valmistettu Valamo-filmi. Suomalainen Atelier Apollo oli julkaissut Valamo-elokuvansa jo tammikuussa 1908, ja saman vuoden syyskuussa nähtiin myös elokuva Konevitsan luostarista. Myös Pohjoismainen Biografiakomppania kuvasi filmin Valamon luostarisaarilta vuonna 1909, mutta se lienee epäonnistunut yhtiön eräiden muiden samanaikaisten hankkeiden tavoin.

Prodafilmin Valamo-elokuva ei ole säilynyt. Pätkä Apollon filmistä on nähtävissä osana myöhempää Finland-koostetta (13. minuutin kohdalla).

Suomen nähtävyyksiä (1911)

Pietarilainen Prodafilm-yhtiö julkaisi syksyllä 1911 neljän maisema- ja matkailuelokuvan sarjan "Suomen nähtävyyksiä" (ven. Krasoty Finljandii). Sen kuvaaja oli Veniamin Višnevskin filmografian Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva, 1996) mukaan Aleksandr Bulla, joka oli käynyt aikaisemmin Apollon-elokuvayhtiön kuvausmatkoilla Imatralla, Viipurissa sekä Konevitsan ja Valamon luostareissa. Bullan kuvausmatka tapahtui nähtävästi kesällä 1911, ja sen kulkua voidaan seurata Prodafilmin Kinematografitšeski teatr -aikakauslehden sisältökuvausten perusteella. Itse elokuvat eivät ole säilyneet.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 11, s. 15.

Elokuvista ensimmäinen, "Saimaata pitkin Savonlinnaan" (Po Saime do Neišlota) julkaistiin 6. syyskuuta. Sen pituus oli 140 metriä ja hinta 70 ruplaa. Runomuotoisessa kuvauksessa mainitaan Saimaan kanava sulkuineen, iloisten matkustajien täyttämä höyrylaiva ("meidän Sampomme"), auringossa kimmeltävä veden pinta, kirkas taivas ja vettä reunustavat vihreät kuuset, edessä kohoavat Savonlinnan tornit ja katot ja kiinnittyminen laivalaituriin.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 14, s. 26.

Toinen elokuva, "Kuopiosta Kajaaniin" (Ot Kuopio do Kajany) julkaistiin 25. lokakuuta. Sen pituus oli 150 metriä ja hinta 75 ruplaa. Sisältökuvauksena toimivassa runossa, jonka tekijäksi voidaan epäillä itse kuvaajaa, toistetaan venäläisen kirjallisuuden romantiikan ajalta periytyviä Suomi-kliseitä: kuohuvat kosket, muinaiset kalliot, karu luonto ja vähäpuheinen kansa, sumuinen taivas ja synkät vedet, joiden kauneuden keskellä väsynyt matkaaja voi löytää rauhan ja levon.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 16, s. 15.

Marraskuun 22. päivänä julkaistiin 100-metrinen "Oulujoen kosket" (Porogi Uleo), jonka hinta oli 50 ruplaa. Sisältökuvaus oli tällä kertaa proosaa:

Tämä filmi lisää Oulujoen rantojen ja koskien sekä Oulun kaupungin näkymät jo julkaistuihin Suomen karun ja omalla tavallaan kauniin luonnon kuvauksiin. Noin 110 virstan pituinen Oulujoki saa alkunsa Oulujärvestä ja laskee Pohjanlahteen. Sen syvyys on 6-18 jalkaa ja leveys 125-250 syliä. Oulun kaupunki sijaitsee joen suussa. Sieltä viedään ulkomaille etupäässä tervaa. Kaupungin ympäristö on tunnettu kuvauksellisista näkymistään.

Kinematografitšeski teatr 1911/1912, nro 1, s. 15.

Retki päättyi 6. joulukuuta julkaistuun elokuvaan "Napapiirillä" (U poljarnogo kruga). Sen pituus oli 80 metriä ja hinta 40 ruplaa. Edellisistä poiketen elokuvan mainittiin olevan värjätty. Kuvaajan väsyneen katseen edessä levittäytyivät paljaat, kuuraiset tasangot, joita pohjolan lyhyt kesäkään ei ollut saanut viheriöimään. Pimenevien päivien myötä luonto odotti revontulten syttymistä.

Kinematografitšeski teatr 1911, nro 16, s. 23.

Viktor Bullan Suomen-matkaan liittynee myös Prodafilmin "Venäjän nähtävyydet ja teollisuus" (Živopisnaja i promyšlennaja Rossija) -sarjan 13. osa, jossa esiteltiin Viipurin ja Novgorodin näkymiä. 150-metrinen elokuva julkaistiin 29. marraskuuta, ja sen hinta oli 37 ruplaa 50 kopeekkaa.