Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1908. Helsingin ensi-iltateattereita olivat edellisvuoden tapaan Maailman Ympäri, Biografi-Teatteri, Central ja Kansainvälinen Biografi. Hapuilevasti toimineen Premier-Biografin ohjelmisto koostui suurelta osin vanhoista elokuvista ja se teki konkurssin seuraavan vuoden puolella. Tampereella uusia ohjelmia esitti Maat ja Kansat -yhtiön Ympäri Maailman -teatteri.
Ohjelmien perusrakenne oli sama kuin edellisvuonna. Ne koostuivat yleensä viidestä-kuudesta lyhytelokuvasta, joiden enimmäispituus oli noin 350 metriä (15 minuuttia). Lähes tai yli tunnin kestävistä ohjelmista mainittiin elokuvateatterien ilmoituksissa erikseen. Elokuvien keskipituus oli hieman kasvanut, mutta ohjelmiston ainut yhtä kelaa pitempi filmi lienee ollut Pathén Dreyfus-juttu (370 m). Ei-fiktiivisten elokuvien osuus oli edellisvuosista määrällisesti lisääntynyt (yli 40 prosenttia marraskuussa 1908), mutta pituudeltaan ne muodostivat edelleen ehkä vajaan kolmanneksen ohjelmistosta. Kansainvälinen Biografi esitti edelliskevään tavoin kinefonikuvia, joissa ääni ja kuva oli pyritty synkronoimaan. Kyseessä lienee ollut saksalaisen Alfred Duskesin Cinephon-järjestelmä.
Valmistusmaista tärkein oli Ranska, josta tuli yli puolet Suomessa esitetyistä elokuvista. Suurin yhtiö oli edelleen Pathé Frères. Centralin ja Kansainvälisen Biografin ohjelmat koostuivat usein kokonaan yhtiön elokuvista, ja niitä myös mainostettiin erityisinä "Pathé-ohjelmina". Muita ranskalaisyhtiötä olivat Gaumont ja Éclipse sekä hiljattain perustetut Éclair, Lux ja Radios. Raleigh & Robertin levitys Suomeen toimi tehokkaasti, mutta sen fiktiiviset elokuvat olivat brittiläistä tai italialaista tuotantoa. Georges Mélièsin elokuvia ei ohjelmistosta enää löydy.
Brittiläistä elokuvaa elokuvaa edustivat Hepworth, Gaumontin tytäryhtiö, Cricks & Martin ja Tyler (Alpha Trading?). Lähinnä dokumenttielokuvia valmistanut Charles Urban sulautui entiseen tytäryhtiöönsä Éclipseen.
Italialainen elokuva oli ollut Suomessa vahvasti edustettuna jo edellisvuodesta lähtien. Italialaisia yhtiötä olivat Cines, Itala, Raleigh & Robertin levittämä Ambrosio sekä Saffi-Comerio.
Saksalaisyhtiöt kuten Duskes, Heinrich Ernemann, Internationale Kinematograph und Lichtbild ja Deutsche Mustoskop und Biograph keskittyivät etupäässä uutiselokuviin. Saksan elokuvateollisuuden kehitystä hidasti innostus sittemmin umpikujaksi osoittautuneisiin "äänielokuviin". Ranskalaisyhtiöt kuten Éclipse ja Raleigh & Robert toimivat aktiivisesti Saksassa, ja se lienee toiminut myös italialaiselokuvien reittinä Suomeen.
Tanskalaisyhtiö Nordisk Filmsin tuonti Suomeen jatkui vilkkaana. Ohjelmistosta löytyy myös muutamia ruotsalaisia dokumentaarisia elokuvia. Venäläinen elokuva koostui etupäässä Pathén ja Aleksandr Drankovin maisema- ja uutiskuvista. Suomessa nähtiin myös ensimmäinen venäläinen näytelmäelokuva, Drankovin Stenka Razin.
Amerikkalainen elokuva oli vakiintunut suomalaiseen ohjelmistoon, mutta sen osuus ei ollut kovin suuri. Tuotantoyhtiöitä olivat Vitagraph, Edison ja Lubin. Amerikkalaisia elokuvia esitettiin etupäässä Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatterissa, joka oli ohjelmistoltaan muutenkin monipuolisin.
Suomalainen elokuvatuotanto rajoittui syksyllä 1908 muutamiin Atelier Apollon ja Maat ja Kansat -yhtiön valmistamiin dokumenttifilmeihin. Helsinkiläisessä Centralissa esitetetyt suomalaiset kuvat olivat tamperelaista ottamia.
Ohjelmiston ei-fiktiivinen aines tarjosi eksoottisia maisemia ja eläimiä, historiallisia ja suurkaupunkien nähtävyyksiä, urheilua, metsästystä ja kalastusta, työtapojen kuvauksia, sotaharjoituksia, onnettomuuksia ja kuninkaallisia. Suomalaiset katsojat näkivät ensimmäisen kerran kuvia Venäjältä ja osmanivaltakunnan pääkaupungista Konstantinopolista. Uutisaineistossa korostuivat ilmalaivat ja urheilukilpailut, ja kiinnostavin julkisuuden henkilö oli 80-vuotispäiviään viettänyt Leo Tolstoi. Jonkinlaista yhteiskunnallista ulottuvuutta edusti Drankovin Olleita ihmisiä, ilmeisen inhorealistinen kuvaus Moskovan Hitrovin torin ryysyköyhälistöstä.
Fiktiivinen elokuvatarjonta koostui entiseen tapaan etupäässä rakkaustarinoista, jännittävistä rikosjutuista, liikuttavista ihmiskohtaloista, eläintarinoista, törmäilykomedioista, väritetyistä satuaiheista ja visuaalisesti hämmästyttävistä "taikakuvista". Jälkimmäisiin liittyvät myös tanssiesitykset ja esim. yön kuningattaren ja victoria regian kukkiminen Dresdenin kasvitieteellisessä puutarhassa.
Elokuvatarjonnassa tapahtui syksyllä 1908 myös tärkeitä laadullisia muutoksia. Niistä merkittävin oli ranskalaisen "taide-elokuvan" (film d'art) lanseeraus. Tunnettujen kirjailijoiden teoksiin perustuneet ja oikeiden teatterinäyttelijöiden esittämät taide-elokuvat antoivat elokuvalle uskottavuutta porvarillisen yleisön keskuudessa. Teatterimaisuudestaan huolimatta ne muodostivat tärkeän etapin näytelmäelokuvan kehityksessä.
Ensimmäinen taide-elokuvana mainostettu teos oli Pathén levittämä SCGAL:in Arlesitar, joka saapui Suomeen marraskuussa 1908. Vielä suurempaa huomiota herätti Le Film d'Art -yhtiön Guisen herttuan murha. Pathén ohjelmistoon kuului myös eräitä muita kunnianhimoisempia tuotteita kuten Albert Capellanin Don Juan, Samson ja Maria Stuart. Taide-elokuva sai kannatusta myös Italiassa, jossa erikoistuttiin historia-aiheisiin suurelokuviin. Quo vadisin (1913) ja Cabirian (1914) kaltaisten spektaakkelien kantaisä, Ambrosion ensimmäinen Pompeijin viimeiset päivät saapui Suomeen vuoden 1908 lopussa. Samaan tendenssiin liittyvät amerikkalaisen Vitagraphin Shakespeare-sovitukset Macbeth ja Othello, jotka esitettiin Biografi-Teatterissa jo elo-syyskuussa.
Toinen merkittävä uutuus ohjelmistossa olivat ensimmäiset salapoliisi- ja sarjaelokuvat. Éclairin Nick Carter -sarjan esittäminen alkoi lokakuussa Maailman Ympäri -teatterissa, mutta se siirtyi sitten Biografi-Teatteriin. Maat ja Kansat -yhtiö hankki samaan aikaan Nordisk Filmsin Sherlock Holmes -sarjan.
Kopioiden määrällä mitattuna syksyn suosituin elokuva oli viitenä kappaleena maahantuotu Ambrosion ratsastuskuva Nykyajan kentaureja, jonka levittäjänä toimi Raleigh & Robert. Neljänä kopiona Suomeen tuotiin Nordiskin lavastettu Karhunmetsästys Venäjällä, Duskesin ilmarataonnettomuus Berliinissä, Éclipsen tai jonkin saksalaisyhtiön Gordon-Bennet -ilmapallokilpailut ja Raleigh & Robertin kuva antiikin nähtävyyksistä Sisiliassa. Ainoa neljänä kopiona tuotu näytelmäelokuva oli Raleigh & Robertin levittämä Ambrosion Monte-Criston kreivi.
Kolmena kopiona Suomeen tuotiin mm. Pathén Volga ja Konstantinopoli -kuvat, Drankovin Leo Tolstoin 80-vuotispäivä, Nordiskin parodia Othellosta, Hepworthin eläintarina Baby's Playmate, Arlesitar ja Guisen herttuan murha, intiaaniseikkailu Punanahkojen kosto sekä useita Pathén komedioita.
Kopioiden määrään lienee vaikuttanut dokumenttielokuvien halvempi hinta ja Monte-Criston kreivin Ranskan-levityksen epäonnistuminen tekijänoikeussyistä. Raleigh & Robert oli tehokas levittäjä ilmeisesti edullisten alihankintasopimustensa ansiosta ja Pathén massatuotanto takasi sen tuotteille kilpailukykyiset hinnat. Vain yksinä kopiona näytettyjen Nick Carter ja Sherlock Holmes -sarjojen kohdalla kyse saattoi olla maahantuojalle myönnetystä yksinoikeudesta.
