Sensuuri: Matkalla Siperiaan (1909)

Elokuvan alkuvuosilta ei Sven Hirnin (Kuvat kulkevat, s. 290) mukaan ole tietoja viranomaisten Suomessa kieltämistä filmeistä. Suurlakon jälkeen näytettiin vapaasti ulkomailla tehtyjä kuvauksia Venäjän-Japanin sodasta, Venäjän vallankumoustapahtumista ja jopa Venäjän Itämeren-laivaston vahingossa tulittamista englantilaisista kalastusaluksista.

Kotimainen keskustelu keskittyi elokuvien moraalisiin vaaroihin, mutta venäläiset viranomaiset olivat kiinnostuneempia poliitiikasta kuin murhista (Outi Hupaniittu: Biografiliiketoiminnan valtakausi, s. 185). Huhtikuussa 1909 viranomaiset kielsivät "loukkaavana" Helsingin Central-teatterissa näytetyn elokuvan Matkalla Siperiaan (Prescovia). Lehti-ilmoitusten mukaan "realistis-tragillisen kuvan" aiheena olivat "nykyiset tapahtumat Venäjällä" (Helsingin Sanomat 27.4.1909 ja 28.4.1909).

Elokuva oli torinolaisen Itala Filmin tammikuussa 1909 valmistunut sentimentaalinen draama Prascovia, pituudeltaan 135 metriä eli kuusi-seitsemän minuuttia:

Prascovia on nuori venäläistyttö, joka elää vallankumouksellisiin kuuluvan vanhan isänsä kanssa. Eräänä päivänä poliisi pidättää isän. Hänet tuomitaan ja lähetetään pakkotyöhön Siperiaan. Tyttö seuraa vankeja kuljettavaa junaa lumilakeuksien läpi, ja kun saattueeseen kuuluva sotilas kääntää selkänsä, hän lähestyy johtavaa upseeria. Sillä hetkellä upseerin pikku poika putoaa alas jyrkänteeltä. Prascovia ryntää hänen peräänsä, löytää tiedottoman pojan ja kantaa hänet turvaan. Prascovian rohkeutta ihaileva upseeri armahtaa hänen isänsä. Saamansa asiakirja kädessään tyttö saapuu juuri ajoissa, kun julma vanginvartija aikoo ryhtyä ruoskimaan hänen isäänsä.

Lapsellinen nyyhkytarina oli saanut "kunniastaan" arat upseerit loukkaantumaan. Helsingin Sanomat ilmaisi suhtautumisensa kehaisemalla Centralin ohjelmistoa.

Lehman on niin kaunis (1909)

Cretinetti che bello oli ensimmäinen Cretinetti-elokuva, jossa André Deedin esittämä päähenkilö kantoi Suomessa Lehman-nimeä. Lokakuussa 1909 valmistunut lyhyt komedia sai Suomen ensi-iltansa Olympiassa 15.11.1909 nimellä Lehman on niin kaunis / Lehman är så vacker (Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar 16.11.1909, Hufvudstadsbladet 17.11.1909).

Helsingin jälkeen Olympian ohjelma siirtyi Tampereelle, jossa komedialle annettiin nimi Kaunis Lehman / Den vackra Lehman. Sen jälkeen ohjelma lähetettiin ilmeisesti vakio-aikataulun mukaisesti junalla Kuopioon, sitten Poriin ja edelleen muihin maaseutukaupunkeihin. Pietarsaaressa kuva sai takaisin ruotsinkielisen nimen Lehman är så vacker suomenkielisen nimen pysyessä ennallaan. Kiertue päättyi viiden kuukauden kuluttua Maarianhaminaan. Jokaista pysähdystä ei lehti-ilmoitusten perusteella voi jäljittää, mutta viiden kuukauden kierrokseen mahtui periaatteessa reilut kaksikymmentä elokuvateatteria.

• Maailman Ympäri (Tampere) ma 22.11.-28.11.1909. Matka Helsingistä Tampereelle tapahtui vuorokauden aikana (Aamulehti 21.11.1909, Tammerfors Nyheter 22.11.1909).
• Maat ja Kansat (Kuopio) ti 30.11.-6.12.1909. Matka Kuopioon kesti yhden vuorokauden (Otava 30.11.1909).
• Central (Pori) ke 8.-14.12.1909. Kuopiosta Poriin meni yksi vuorokausi (Satakunnan Sanomat 8.12.1909).
• Opiksi ja Huviksi (Jyväskylä) ti 21.-23.12. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Suomalainen 20.12.1909).
• Central (Pietarsaari) ma 27.-29.12. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Jakobstad 29.12.1909).
• Uusi Biografi (Kotka) ti 4.-6.1.1910. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa (Etelä-Suomi 4.1.1910, Kotka Nyheter 4.1.1910).
• Levande Bilder (Tammisaari) ti 11.1.1910. Tammisaaressa näytöksia annettiin ilmeisesti vain kolmesti viikossa (Västra Nyland 11.1.1910).
• Pohjola (Lappeenranta) ke 26.1.-1.2.1910. Lappeenrannassa ohjelmasta oli poistettu Leo Tolstoi ja liitetty kolme uutta kuvaa. Pienuudestaan huolimatta Lappeenrannassa ohjelmaa näytettiin koko viikko (Lappeenranta 29.1.1910).
• Elävienkuvien Teatteri (Kristiina) la 12.-13.2.1910. Kristiinankaupungissa esitettiin alkuperäistä Olympian ohjelmaa ilman lisäyksiä. Pikkukaupungissa riitti kaksi esityspäivää (Suupohjan Kaiku 12.2.1910, Syd-Österbotten 12.2.1910). 
• Elävät Kuvat (Raahe) ti 1.3., 3.3. ja 6.3.1910. Kolme esityspäivää. Raahen teatteri oli saanut projektorinsa korjattua (Raahen Sanomat 1.3.1910).
• Biograf-Teatern (Maarianhamina) su 20.3.1910. Maarianhaminan elokuvayleisölle riitti kolme sunnuntain näytöstä. Huoneisto oli vastikään remontoitu ja koristeltu hyvällä maulla kreikkalaiseen tyyliin (Åland 19.3.1910, sisäsivun pikku-uutinen).

Deedin komedia sai ilmeisesti hyvän vastaanoton, koska se liitettiin toukokuussa 1910 myös toiseen Olympian maaseudulle lähettämään ohjelmaan (vrt. Helsingin Sanomat 19.4.1910). Viipurissa nimenä oli Lehman on liian kaunis ja Kuopiossa Lehman on niin kaunis.

• Maat ja Kansat (Viipuri) ma 2.5.-8.5.1910 (Viipuri 5.5.1910)
• Maat ja Kansat (Kuopio) ti 10.5.-16.5.1910 (Savo 10.5.1910)

Syyskuussa 1910 Lehman on niin kaunis löytyy helsinkiläisen Tähtibiografin ohjelmistosta. Elokuvateatteri tunnettiin vanhojen ja kuluneiden kopioiden esittäjänä, mutta sen valtteja olivat suuri sali, valkokangas ja orkesteri sekä tavanomaista pitempi kahden tunnin ohjelmisto (Uusi Suometar 16.9.1910). On mahdollista, että Tähtibiografi oli ostanut Olympian käytetyn kopion, mutta uusi ruotsinkielinen nimi Lehman är så skön viittaa maahantuontiin (Hufvudstadsbladet 16.9.1910). Tähtibiografi vuokrasi ohjelmia myös maaseudun vaatimattomampiin teattereihin. Deedin komediaa esitettiin ainakin seuraavissa:

• Athena (Turku) ma 24.-30.10.1910 (Sosialisti 24.10.1910)
• Työväen Liikkuvienkuvien Näyttämö (Lappeenranta) su 29. ja 31.1.1911 (Kansan Ääni 28.1.1911)
• Iisalmen Biografiteatteri la 14.10.1911. Tähtibiografin kopion pituudeksi ilmoitettiin 98 metriä (Salmetar 14.10.1911).

Kauniin Lehmanin Suomen vierailu päättyi marraskuussa 1911 Viipurin Record-teatteriin, jossa elokuvaa esitettiin nimellä Tyhmeliini on kovin kaunis (Karjala 11.11.1911). Viipurissa käytetty Tyhmeliini-nimitys viittaa, paitsi alkuperäiseen Cretinettiin, myös hahmon venäläiseen nimitykseen Glupyškin. Record oli venäläisten omistama ja sai ilmeisesti ohjelmistonsa Venäjältä. Kovassa käytössä olleen filmikopion enimmäisikä lienee joka tapauksessa ollut noin kaksi vuotta.


Elokuvaa on pidetty yhtenä luonteenomaisimmista ja suosituimmista Cretinetti-komedioista. Se on säilynyt ja nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.