Elokuvaohjelmisto syksyllä 1907

Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1907. Kauden alkaessa Helsingissä oli kaksi elokuvien maahantuontia harjoittanutta ensi-iltateatteria: Karl Emil Ståhlbergin Atelier Apollo -yhtiön Maailman Ympäri sekä David Fernanderin ja Rasmus Hallsethin omistaman Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatteri, joka oli aloittanut toimintansa edellisenä syksynä. Konstantin Lindstedtin Ihmeitten Maailma oli siirtynyt esittämään vanhoja ohjelmia, joita vuokrattiin ainakin Atelier Apollolta ja tamperelaiselta Maat ja Kansat -yhtiöltä.

Syyskuun alussa Helsingissä aloitti toimintansa peräti neljä uutta elokuvateatteria: Ernst Ovesenin Central, Anton Podworskyn ja Jakob Fredrik Ljungqvistin Kansainvälinen Biografi, Hjalmar Hårdhin ja Karl Viktor Bremerin Premier-Biografi sekä Johan August Blommendahlin Uusi elävien kuvien teatteri. Niistä jälkimmäinen sijaitsi Unioninkadulla lähempänä Pitkääsiltaa eikä se näytä kuuluneen varsinaisten ensi-iltateatterien joukkoon.

Atelier Apollolla ja Maat ja Kansat -yhtiöillä oli omat teatterinsa ja yhteistyökumppaninsa muissa kaupungeissa ja myös Pohjoismainen Biografikomppania oli alkanut rakentaa omaa levitysketjuaan. Kilpailu kiristyi varsinkin Tampereella, jossa Atelier Apollon Maailman Ympäri ja Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatteri esittivät usein myös uutta maahantuotua ohjelmaa. Helsingin uusien ensi-iltateatterien levitystoiminta näyttää laajentuneen melko hitaasti. Kansainvälinen Biografi perusti teatterin Poriin ja Vaasa sai oman "Premiääri-Biograafinsa".

Ohjelmiston perusrakenne ei ollut suuresti muuttunut edellisestä syksystä. Dokumentaariset elokuvat muodostivat yhä huomattavan osan ohjelmanumeroista, joskin niiden osuus oli esim. marraskuussa 1907 laskenut alle 25 prosenttiin. Tärkein "todellisuuskuvien" toimittaja oli edelleen brittiläinen Charles Urban Trading Company, mutta sen rinnalle oli noussut uusia yhtiöitä, joista useimmat tuottivat myös fiktiivisiä elokuvia. Urbanin tuotteista varmaankin hämmästyttävimpiä olivat F. Martin Duncanin mikroskoopin avulla tekemät elokuvat (ilmeisesti Little Drops of Water ja Through the Microscope), joita esitettiin useissa ensi-iltateattereissa syys-lokakuussa 1907. Premier-Biografissa vesipisara oli "lokalisoitu" Vantaanjoen vedeksi: "Vantaanjoen vettä juovat helsinkiläiset ovat tilaisuudessa lähemmin tarkastamaan alkuperäisessä tilassa tuota herkullista tavaraa, jota se joka päivä nauttii. Kaikille boboloogeille ja vesijohtoihmisille suositellaan tämän sata kertaa suurennetun Vantaan-joesta otetun vesipisaran ja sen asukkaitten näkemistä. Se, joka on nähnyt kuvan, sanoo: en koskaan nauti Vantaan vettä keittämättä." Urbanin järjestämän Afrikan-retken tuloksia oli näytelmäelokuvaksi laskettava Afrikkalainen idylli, jonka levittäjänä toimi ranskalainen Raleigh & Robert.

Uutiselokuviin kuului mm. Raleigh & Robertin Taistelu Casablancassa 18 pnä elokuuta, joka nähtiin Helsingissä kolmena kopiona tasan kuukautta myöhemmin. Biografi-Teatterin ilmoituksen mukaan kyseessä oli "ensi kerta, jolloin todellisesta taistelusta on otettu eläviä kuvia" (aikaisemmat sotakuvat olivat yleensä lavastettuja). Saksan keisariparin käynti Englannissa nähtiin marraskuussa vain kuusi päivää elokuvan kuvaamisen jälkeen. Ruotsin kuninkaan Oskar II:n hautajaisjuhlallisuuksia esitettiin joulun jälkeen tuoreeltaan kuudessa eri teatterissa. Maat ja Kansat toi maahan kruunupäiden lisäksi Kuvia sosialistikongressista Stuttgartissa (Sozialisten-Kongress in Stuttgart, Deutsche Mutoskop und Biograph) ja Punaisen torstain Budapestissa (Demonstration der Sozialisten in Budapest, Projektograph, Unkari). Niiden taustalla ovat ehkäpä punaisen Tampereen ominaispiirteet. Kotimaisia uutis- ja maisemakuvia esittivät lähes kaikki ensi-iltateatterit, mutta niiden sisältökuvaukset on oheisessa tiedostossa jätetty huomioimatta. Varhaista dokumenttielokuvaa käsittelevät Jari Sedergren ja Ilkka Kippola teoksessaan Dokumentin ytimessä.

Ranskalainen Pathé Frères oli edelleen ylivoimaisesti suurin fiktiivisten elokuvien tuottaja. Uusien teattereiden ja lisääntyneen elokuvatuotannon myötä sen asema näyttää kuitenkin hetkellisesti notkahtaneen. Syys-lokakuussa yhtiön elokuvista tuotiin Suomeen yleensä vain yksi kopio, mutta toisaalta sen vahvuutena olikin eri nimekkeiden suuri määrä. Yhtiö reagoi tilanteeseen lähettämällä Helsinkiin moskovalaisen edustajansa Karl Filippin, jonka tehtävänä oli hankkia uusi tarmokas agentti. Loppuvuodesta maahantuotujen kopioiden määrä lisääntyi, ja ainakin Premier-Biografi ja seuraavan vuoden puolella Central alkoivat mainostaa erityisiä Pathé-ohjelmia laadun takeena.

Pathén ranskalaisia kilpailijoita olivat Gaumontin lisäksi Urbanin ranskalainen tytäryhtiö (sittemmin emoyhtiö) Éclair sekä Raleigh & Robert, joista jälkimmäisellä ei liene ollut omaa näytelmäelokuvien tuotantoa. Brittiläisiä näytelmäelokuvia tuli Suomeen Gaumontin tytäryhtiön ja Urbanin lisäksi ainakin Hepworthilta. Saksalaisia kuvia luettelosta löytyy edelleen vain muutamia, mutta ruotsin- ja suomenkieliset nimet viittaavat toisinaan Saksan kautta tapahtuneeseen maahantuontiin (esim. Gaumontin Le frotteur, Saksassa Blinder Eifer schadet nur, suomeksi Sokea innostus vaan vahingoittaa tai Éclipsen Le chemineau, Saksassa Des Landstreichers Glückstag, suomeksi Kulkurin onnenpäivä).

Italialaisen Cinesin elokuvia oli alkanut tulla Suomeen alkuvuodesta 1907, ja vähitellen mukaan tulivat myös Ambrosion tuotteet, joita levitti ainakin Raleigh & Robert. Kansainvälisen Biografin ensimmäinen ohjelma koostui nähtävästi kokonaan Italan edeltäjän Carlo Rossin elokuvista, ja myöhemmin niitä näytettiin muissakin teattereissa. Ranskalaisten esikuviin perustuneet italialaiset näytelmäelokuvat eivät vaikuttaneet vielä kovin omaperäisiltä.

Tanskalainen Nordisk Films oli ohjelmistossa laajasti edustettuna. Isak Thorsenin esittämän heikosti luettavan diagrammin (Nordisk Films Kompagni 1906-1924. The Rise and Fall of the Polar Bear, s. 63) mukaan yhtiön Suomeen myymien kopioiden määrä nousi edellisen vuoden paristakymmenestä noin puoleentoista sataan vuonna 1907. Nordiskin menestys näyttää perustuneen jännittäviin ja romanttisiin, usein historialliseen tai eksoottiseen ympäristöön perustuviin tarinoihin, mutta yhtiö tuotti myös komedioita ja dokumenttielokuvia.

Amerikkalaisia komedioita ja seikkailuelokuvia oli nähty edellisenä keväänä jo useita, mutta syksyllä tarjonta näyttää supistuneen vain muutamiin Edisonin, Lubinin ja Vitagraphin kuviin. Myös ruotsalainen elokuva oli vasta tuloillaan. Suomen ensimmäinen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat oli esitettty toukokuussa, mutta Biografi-Teatterin joulukuinen Iljanne tuskin oli järjestyksessä toinen kotimainen fiktio, vaan pikemminkin Gaumontin Le verglas.

Jos kopioiden määrä olisi laadun mittari, kauden merkittävin elokuva olisi viitenä kopiona maahan tuotu Nordiskin Iloinen leski (Den glade enke). Sitä täydensi vielä ruotsalainen Iloisen lesken valssi (Den glada änkan, Apollo Film Company), jota Kansainvälinen Biografi tarjosi ilmeisen turhaan yksinoikeudella maaseudulle vuokrattavaksi. Samalla viikolla esitettin vielä neljänä kopiona Nordiskin skandaalin herättänyttä Leijonanmetsästystä. Neljänä kopiona Suomeen saapui myös Nordiskin itämainen seikkailu Pako seraljista (Flugten fra seraillet) ja kolmena kopiona kauden ainoa lännenelokuva Texas Tex, liikuttava draama Mylly (Møllen) ja historiallinen Viikinkiverta (Vikingeblod). Nordiskin elokuvia esittivät kaikki, mutta maahantuonti painottui määrällisesti Pohjoismaisen Biografikomppaniaan, jopa siinä määrin, että historiallista rakkausdraamaa Angelo (Angelo, Tyran fra Padua) näytettiin samaan aikaan sekä Helsingin että Tampereen Biografi-Teattereissa. Kolmena kopiona tuotuja dokumenttielokuvia olivat Ruotsin kiviteollisuus (Stenindustri i Sverrig), Käynti Malmbergin rautakaivoksella (Malmbjerget) ja Maanviljelys Tanskassa (Landbrug i Danmark). Ne eivät ehkä kuulosta aiheiltaan kovin jännittäviltä, mutta kuuluivat olennaisena osana ohjelmiston "opettavaiseen" puoleen.

Komediapuolella kauden innovaatioihin kuuluivat limburgerjuusto, aivastuspulveri ja syyhypulveri. Éclipse/Urbanin levittämä Vitagraphin Limburgerjuusto (Oh! That Limburger: The Story of a Piece of Cheese) oli valmistunut jo huhtikuussa 1906, mikä kertoo amerikkalaisten yhtiöiden hitaista eurooppalaisista levityskanavista. Siinä pojat panevat isän taskuun pahalta haisevaa juustoa, minkä johdosta isä saa kunnon rökityksen työpaikallaan. Raleigh & Robertin levittämä Aivastuspulveri (Das Niespulver, mahdollisesti Hepworthin That Fatal Sneeze) perustunee samankaltaiseen ideaan. Molemmat tuotiin Suomeen kolmena kopiona. Syyhypulveria (Pathén Le poil à gratter tai Éclipsen Das Juckpulver) ostettiin peräti neljä kappaletta. Gaumontilla oli käytössään toiset aseet: Sitkeätä liimaa (mahdollisesti La glu) sekä Rakkaus ja liisteri pitävät hyvin kiinni (Die Liebe und der Kleister halten gut). Raleigh & Robertin kolmena kopiona levittämä Miksi häät epäonnistuivat (Warum aus der Hochzeit nichts wurde, ilmeisesti brittiläisen Williamsonin Why the Wedding Was Put Off) kuulostaa edellisiin verrattuna hienostuneelta komedialta.

Draamaelokuvat eivät nimien ja juonikuvausten perusteella olleet juurikaan kehittyneet edellisvuotisesta. Kolmena kopiona Suomeen tuotiin esimerkiksi "liikuttava rakkausmurhenäytelmä" Isän kosto / Pahaa hyvällä / Lääkärin omatunto (ilmeisesti Éclipsen The Doctor's Conscience). Pathén voimakkaasti lisääntynyt tuotanto jatkoi sekin etupäässä entisillä urilla. Komedioista erottuvat ehkäpä André Deedin Boireau opissa (Les apprentissages de Boireau) ja kolmena kopiona levitetty Ensimmäinen souturetki (Les débuts d'un canotier). Toiminnaltaan hieman hapuileva Premier-Biografi esitti Toradorin rakkautta eli Draamaa Sevillassa (Un drame a Séville) ilmeisesti peräti kolmella eri nimellä ja mainosti sitä tavallisesta poikkeavalla tavalla lehtien etusivuilla. Pathé jatkoi myös satu- ja taikakuvien tuotantoa. Kolmena kopiona levitettiin Pikku Jules Verneä (Petit Jules Verne) ja Ritari Sinipartaa (Barbe bleue), kahtena kopiona Ali Babaa ja neljääkymmentä ryöväriä (Ali Baba), Lumottua lampea (L'étang enchanté) ja Mustaa noitaa (La sorcière noire). Saksalainen satuelokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Schneewittchen und die sieben Zwerge, Internationale Kinematograph und Lichtbild) tuotiin sekin Suomeen kahtena kopiona. Helsingin ja Tampereen Biografi-Teatterit esittivät Georges Mélièsin jo vuonna 1904 valmistunutta kaksikelaista elokuvaa Le voyage à travers l'impossible nimellä Silmäys tulevaisuuteen tai Erään tiedeseuran seikkailurikas matka maailman avaruuden läpi vuonna 2100. Muita pidempiä elokuvia ei ohjelmistossa liene ollut, vaikka keväällä oli näytetty yhteen menoon Pathén liki tunnin kestänyttä Jeesuksen elämää maan päällä (Vie et Passion de N. S. Jésus Christ).

Johtavien tuotantoyhtiöiden eli lähinnä Pathén ja Nordisk Filmsin kopiot esitettiin kaikissa maahantuontia harjoittaneissa teattereissa yleensä samalla viikolla. Lisääntynyt kilpailu johti Helsingissä ensi-iltojen vakiintumiseen tiistaiksi. Ainoastaan Maailman Ympäri -teatterissa ohjelmat vaihtuivat entiseen tapaan keskiviikkona. Oskar II:n hautajaiset lienee ensimmäinen tapaus, jolloin juuri saapunut uutiselokuva liitettiin ohjelmiin "ylimääräisenä" numerona.