Filmiaitassa vuonna 1923 julkaistun luettelon mukaan Suomessa oli 123 elokuvateatteria, joissa oli yhteensä 35 029 istumapaikkaa. Seuraavassa olen yrittänyt kerätä tietoja vuosien 1904-1914 teattereista ja verrata niitä vuoden 1923 tilastoon.
 |
Porilainen elokuvateatteri Satulinna.
|
Kiinteiden elokuvateatterien lukumäärä kasvoi nopeimmin vuosina 1906-1907. Pienemmillä paikkakunnilla kasvu jatkui vielä vuonna 1908. Helsingissä seuraava kasvupyrähdys oli vuosina 1909-1910, kun taas pikkupaikkakunnilla teatterien määrä jopa väheni. Pienimmissä kaupungeissa monet yritykset osoittautuivat selvästikin kannattamattomiksi. Helsingissä ja muissa suuremmissa kaupungeissa kyllästymispiste saavutettiin vuonna 1910, ja jatkossa aina vuoteen 1923 saakka määrällistä kasvua tapahtui lähinnä kauppaloissa ja tehdaspaikkakunnilla.
Kaupunkien ulkopuolella sijainneista teattereista on jäänyt hyvin vähän jälkiä sanomalehtien sivuille, ja siksi todelliset luvut lienevät tässä esitettyjä jonkin verran suurempia. Mukaan ei ole myöskään yritetty laskea kiertäviä esittäjiä. Maltillinen arvaus on, että Suomessa oli 1910-luvun vaihteessa kiertävät teatterit mukaan luettuna vakituisessa käytössä lähes sata ja ensimmäisen maailmansodan alkaessa ehkä noin 120 elokuvien esityslaitetta.
Kiinteiden elokuvateatterien määrä vuoden lopussa
Helsinki / Turku, Tampere, Viipuri, Oulu / muut paikkakunnat = yhteensä
1904: 1 / 0 / 0 = 1
1905: 3 / 1 / 1 = 5
1906: 6 / 4 / 6 = 16
1907: 10 / 17 / 29 = 56
1908: 9 / 15 / 40 = 64
1909: 14 / 16 / 43 = 73
1910: 22 / 18 / 41 = 81
1911: 22 / 19 / 49 = 90
1912: 20 / 18 / 53 = 91
1913: 24 / 18 / 58 = 100
1914: 24 / 18 / 62 = 107
1923: 22 / 18 / 83 = 123
Elokuvateatterit paikkakunnittain
ENSO
Vuonna 1923 Enson elävissä kuvissa oli 260 ja Taalikan biograafissa 100 paikkaa.
FORSSA
Forssan Elävien Kuvien Teatterin perustivat taiteilija Johan Albert Lindfors ja saksalainen kartanonomistaja Karl Meyer. Saunakatu 1:een pystytetyssä uudessa rakennuksessa oli 200 istumapaikkaa (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 283). Ajankohdaksi täsmentyy vuoden 1907 loppu (ks. myös täällä). Teatterin toiminta näyttää jatkuneen säännöllisenä, mutta näytöksiä oli yleensä vain viikonloppuisin. Teatteri on yhä toiminnassa.
Vuonna 1923 Forssasta mainitaan Lindforsin biograafin (100 paikkaa) lisäksi myös 400-paikkainen Forssan Elävät Kuvat.
HAAPAKOSKI (Vaajakoski)
Haapakosken Elävät Kuvat Venus toimi säännöllisesti ainakin keväällä 1914. Seuraavana vuonna se mainittiin entisenä, mutta teatterin nimi esiintyi satunnaisesti vielä vuonna 1917.
HAMINA
Haminan Elävienkuvien näyttämö kylpylaitos Ahtolan talossa aloitti toimintansa ilmeisesti lokakuussa 1908. Ohjelmisto vaihtui kerran viikossa. Toiminta jatkui ainakin toukokuuhun 1909 saakka. Sen jälkeen näytöksiä antoivat kiertävät teatterit kuten Kaleva, jonka toiminta vapaapalokunnan talossa oli välillä aika säännöllistäkin.
Keväällä 1911 perustettiin osakeyhtiö Haminan Elävien kuvien näyttämö. Yhtiön osakkaita olivat valokuvaaja Matti Laine, raatimies R. Bruse, kauppias Alfred Winter ja varatuomari Werner Mérus, T. Silvo, Werner Segercrantz ja Matti Toivonen. Isännöitsijänä toimi Laine. Näytökset alkoivat 12.9.1911. Yhtiön omistajat vaihtuivat huhtikuussa 1914 ja isännöitsijäksi tuli kauppias Hyvärinen. Teatteri sai nimen Sampo vuonna 1919.
Vuonna 1923 Haminassa toimi Ragnar Gröhnin (Grön) biograafi (Sampo), jossa oli 175 paikkaa.
HANKO
Hangö Biografteater avattiin 1.8.1907 rakennusmestari Nymanin talossa Rautatiekatu 8:ssa. Sen omistaja oli neiti Hanna Mandell. Teatteri sai nimen Helikon alkuvuodesta 1911. Sen myöhempänä omistajana mainitaan August Forsman. Teatteri muutti elokuussa 1913 Yhdyspankin taloon Vuorikatu 7:ään. Syksyllä 1914 se siirtyi apteekkari von Julinin taloon Rautatienkatu 22:een. Vuonna 1923 Rautatienkadulla oli 280-paikkainen Rialto.
Biografteatern Världen Rundt aloitti Vuorikatu 7:ssä myöskin elokuussa 1907. Se sai kuvansa samannimisestä helsinkiläisteatterista. Elinkeinoluvan teatteria varten haki konttoristinrouva Amanda Karolina Holmberg, ja myöhemmin se mainitaan J. Schmidtin ja K. Holmbergin omistamana. Teatterin toiminta lienee päättynyt toukokuussa 1910.
Biografteatern Havis avattiin 26.10.1910 Seurahuoneen satamapaviljongissa. Ravintoloitsija Anna Anderssonin omistaman teatterin toiminta lienee päättynyt vuoden 1911 lopussa Anderssonin tehtyä konkurssin.
Konepainaja O. Emil Ojala avasi Biografteatern Tivolin Rautatienkatu 8:aan syksyllä 1913. Vuonna 1915 se muutti Hangö Biografteaterin entisiin tiloihin Vuorikatu 7:ään. Vuonna 1923 Vuorikadulla oli Forsmanin 300-paikkainen Helikon.
HEINOLA
Heinolan Elävien kuvien näyttely alkoi ilmeisesti marraskuussa 1908 ja jatkui vain joulunpyhiin saakka, jolloin teatteri ilmoitettiin myytäväksi. Maksamattoman vuokran pantiksi jäänyt kalusto myytiin huutokaupalla toukokuussa 1909. Seuraavan kerran elokuvatoimintaa yritettiin työväentalolla marraskuussa 1916, mutta sekin lopetettiin kannattamattomana. Vuonna 1923 mainitaan Heinolan elävät kuvat (50 paikkaa), joka oli perustettu vuonna 1920.
HELSINKI
Helsingin teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.
Vuoden 1923 tilasto mainitsee Helsingistä 22 teatteria: Apollo (395 paikkaa), Astoria (637), Bio-Bio (386), Civis (432), Edison (287), Eldorado (358), Hesperia (169), Imatra (180), Kaleva (646), Kino Arkadia (200), Kino-Palatsi (789), Orion (200), Piccadilly (451), Revontuli (188), Rialto (493), Punainen mylly (600), Salama (180), Sampo (280), Scala (283), Thalia (219), Titania (375) ja Tivoli (184).
HYVINKÄÄ
Kalle Saukkosen Hyvinkään Elävien kuvien teatteri aloitti joulukuussa 1908 tai mahdollisesti jo muutamaa vuotta aiemmin (Hirn: Kuvat kulkevat, s. 283) yhtenä ensimmäisistä kiinteistä maaseututeattereista. Sinne mahtui vain 75 katsojaa. Teatteri sai uudet 400 hengen tilat lokakuussa 1914 (ks. kuvat), ja myöhemmin se tunnettiin nimellä Areena. Vuonna 1923 Hyvinkään elävien kuvien teatterissa oli 200 paikkaa.
Osakeyhtiön omistama Elävien Kuvien Teatteri Harjula aloitti toimintansa syyskuun alussa 1912. Vuonna 1923 siellä oli 175 paikkaa.
HÄMEENLINNA
Elävien kuvien näyttely Maailman Ympäri palokunnantalon alakerrassa näyttää toimineen säännöllisesti huhtikuusta 1907 lähtien. Lehti-ilmoitukset ovat niukkasanaisia, ja jatkossa teatteri näyttää kadottaneen nimensäkin. Vuonna 1911 näytökset siirtyivät Raastuvankadulle Apolloon.
Uusi Elävien Kuvien Teatteri Raastuvankatu 59:ssä aloitti näytäntönsä 19.1.1911. 200-paikkaista salia kuvattiin ajanmukaiseksi ja ensiluokkaiseksi. Isännöitsijänä toimi vuonna 1913 mekaanikko Edv. Silander. Vuonna 1920 teatteri myytiin helsinkiläiselle yhtiölle, joka muutti sen nimeksi Louhi.
Varta vasten tarkoitukseensa rakennettu elokuvateatteri Apollo avattiin Skogsterin liikehuoneiston vieressä 28.6.1911. Se toimi Panun avaamiseen vuonna 1919 saakka. Isännöitsijänä oli prokuristi J. Lindqvist.
Vuonna 1923 Hämeenlinnassa oli vain yksi elokuvateatteri, vuonna 1919 rakennettu Panu (250 paikkaa).
IISALMI
Iisalmen Biografiteatteri aloitti näytäntönsä P. Halosen talossa Helenankadun varrella joulukuussa 1908. Myöhemmin taloa kutsuttiin osuuskaupan taloksi. Teatterin omistajaksi mainitaan kuopiolainen pankinjohtaja Ossian Vallenius, joka myi sen maanviljelijä Juho Räisäselle marraskuussa 1909. Toiminta lienee välillä keskeytynyt, mutta jatkui uudelleen sisustetussa salissa tammikuussa 1910. Teatterin vuokrasi Kuopion Maat ja Kansat -teatteria hoitanut rautakauppias Matti Kytömaa helmikuussa 1911. Se lienee kuihtunut pois vuoden 1912 lopussa. Elokuvanäytöksiä jatkoi aluksi kiertävänä toiminut ja ilmeisesti sisällissodan jälkeen vakinaiseksi muuttunut Kaleva. Vuonna 1923 Kalevassa oli 182 paikkaa.
IMATRA
Imatran elävien kuvien teatteri Tähti (183 paikkaa vuonna 1923) lienee ollut perustettu vuonna 1918. Tainionkosken VPK:n elävissä kuvissa oli 228 paikkaa vuonna 1923.
JOHANNES
Vuonna 1923 Johanneksessa oli Muinosen elävät kuvat (200 paikkaa). Tämä Mars-niminen teatteri oli perustettu vuonna 1920.
JOENSUU
Joensuun ensimmäisistä elokuvateattereista olen kertonut täällä ja täällä. Foto muuttui vuonna 1917 Salamaksi ja Ainon toiminta lakkasi eräiden taukojen jälkeen lopullisesti vuonna 1912.
Vuonna 1923 kaupungin ainoana teatterina mainitaan Salama (270 paikkaa), jonka omistivat Ollilasta siirtyneet Ludvig ja Bruno Syversen. Joensuuhun vuonna 1917 avattu J. Sariolan Pohjola oli vähän aikaisemmin lopettanut toimintansa.
JYVÄSKYLÄ
Jyväskylän ensimmäinen elokuvateatteri oli marraskuussa 1907 avattu Maat ja Kansat, josta on kerrottu täällä. Teatteri otti nimen Maailma Kuvissa lokakuussa 1908 ja sen toiminta päättyi keväällä 1909.
Työväen Elävät Kuvat aloitti huhtikuussa 1908. Se jatkoi toimintaansa kevääseen 1917 saaakka ja muuttui sittemmin Casinoksi ja myöhemmin Suomeksi. Jälkimmäisessä oli vuonna 1923 300 paikkaa.
Samannimisen osakeyhtiön omistama Opiksi ja Huviksi avattiin tammikuussa 1909. Raatimies V. Kammosen tontilla torin kulmassa sijainneessa teatterissa oli yli 200 istumapaikkaa. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa ja säestyksestä vastasi automaattipiano Phonola. Osakeyhtiön johtokuntaan kuuluivat pankinjohtajat A. Fredrikson ja J. Karlstedt, arkkitehti Y. Blomstedt, lehtori J. Putro ja raatimies Kammonen. Blomstedtin piirtämä, "jonkinlaista paikallista myöhäisrenessanssia" edustanut rakennus purettiin vuonna 1928. Vuonna 1923 teatterissa oli 200 paikkaa.
KAJAANI
Kajaanin elävien kuvien teatterin toiminta alkoi tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön vierailunäytännöistä joulukuussa 1907 kauppias Lindhin talossa. Ilma Hildénin omistama teatteri käytti Maat ja Kansat -nimeä toisinaan jatkossakin. Lokakuussa 1909 esitykset siirtyivät Komulaisen perillisten taloon kauppatorin kulmaan.
Kesäkuussa 1909 perustettiin osakeyhtiö Ihmeitten Maailma, joka otti haltuunsa teatterin Komulaisen talossa. Toimitusjohtajana toimi konttoristi B. E. Hultenberg ja sittemmin A. Hildén ja kelloseppä A. Lappalainen. Mukana oli edelleen myös kauppiaanvaimo Ilma Hilden. Lokakuussa 1912 otettiin käyttöön uusi teatterirakennus Koivukoskenkadulla. Toiminta jatkui säännöllisenä helmikuuhun 1914, jolloin huoneiston otti haltuunsa matkustava elävien kuvien teatteri Kaleva. Teatteri myytiin Kalevan toimitusjohtajalle August Lappalaiselle tammikuussa 1915, mutta jo samana vuonna sinne asettui saman omistajan teatteri Otava.
Heinäkuussa 1910 perustettiin Kajaanin Elävien kuvien näytäntö Osuuskunta Säde, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi Konst. Lindqvist. Kajaanin Elävienkuvien näyttämö Säteen esitykset alkoivat työväentalolla ilmeisesti lokakuussa 1910 ja jatkuivat epäsäännöllisinä ainakin tammikuuhun 1912.
Viimeistään lokakuussa 1912 toimintansa aloitti Työväen Elävienkuvien Teatteri. Sen omistajina mainitaan Juho Suomela ja myöhemmin Antti Jaakko Nahkala. Esitykset työväentalolla jatkuivat ainakin vuoteen 1916.
Otavassa oli vuonna 1923 300 istumapaikkaa. Kaupungin toinen elokuvateatteri Villi Länsi (100 paikkaa) oli J. Sariolan Pohjolan peruja.
KASKINEN
Elävienkuvien Teatteri Espis antoi marraskuusta 1914 lähtien näytäntöjä sunnuntaisin. Talonpoika Samuel Kaukonen myi kiinteistön ja elokuvateatterin turkulaiselle kivityömies Thomas Myllymäelle huhtikuussa 1915. Bio Espiksessä oli vuonna 1923 95 paikkaa.
KEMI
F. Karénin johtama Kemin elävien kuvien teatteri perustettiin vuonna 1911. Sen omistaja lienee ollut Oulun Uusi Sähköliike, joka ilmoitti vuokraavansa teatterin "halukkaalle perin luotettavalle henkilölle" syyskuusta 1915 lähtien. Välillä Triumph-nimellä toiminut teatteri huutokaupattiin vuonna 1920.
Kemiläisenä yrityksenä mainitaan myös Eemeli Lehdon omistama Elävien Kuvien Näyttämö Pohjola. Alatorniolainen Lehto, joka oli työskennellyt Helsingin Apollossa, kiersi Kemin, Tornion ja Haaparannan kaupunkeja ainakin vuonna 1909.
Kemin myöhemmät teatterit Kivalo (200 paikkaa) ja VPK:n elävät kuvat (170 paikkaa) oli perustettu 1920-luvun alussa.
KIURUVESI
Kiuruvedellä oli vuonna 1923 110-paikkainen elokuvateatteri Savo.
KOIVISTO
Koivistolla oli vuonna 1923 Energi Oy:n elävät kuvat (250 paikkaa).
KOKKOLA
Satamakapteeni Gustaf Strömbäckin perustama Biografi Teaatteri Kokkolassa (myöhemmin Elävienkuvien Teatteri Kokkolassa, Kokkolan elävät kuvat) avattiin joulukuussa 1907. Strömbäck ilmoitti Isonkadun varrella sijainneen kiinteistön teattereineen myytäväksi marraskuussa 1911. Pietarsaaressa elokuvateatteria pitänyt liikemies Hugo Ahlbäck vuokrasi teatterin lokakuussa 1914. Central ja Maxim -nimillä toiminut sai vuonna 1919 uudet tilat Huiman talosta Isonkadun varrelta. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa. Ahlbäck omisti Centralin myös Pietarsaaressa.
KOTKA
Kotkan Biografi Teatterin näytökset ruotsalaisella yhteiskoululla alkoivat joulukuussa 1906. Syyskuussa 1907 ne siirtyivät ravintola Universal Gardeniin, jossa ne jatkuivat tammikuuhun 1908 saakka. Joulukuusta 1906 lähtien näytöksiä antoi muutaman kuukauden ajan myös Kotkan suurin Biografi-teatteri entisessä hotelli Vegassa.
Kotkan työväenyhdistyksen elävät kuvat käynnistyivät työväentalon kolmannessa kerroksessa syyskuussa 1907 ja jatkuivat ilmeisen säännöllisinä kansalaissotaan saakka.
Uusi Biografi Teikarin talossa Kauppatorin varrella osoitteessa Aleksanterinkatu 9 aloitti maaliskuun lopulla 1909. Ohjelma vaihtui kerran viikossa. Liikemies Yrjö Vanhalan omistamasta teatterista muodostettiiin vuonna 1912 Osakeyhtiö Uusi Biograaffi Aktiebolag, joka ryhtyi puuhaamaan ajanmukaista huoneistoa Kirkkokatu 5:een. Yhtiön hallitukseen kuuluivat Vanhala, kauppias Paul Wasiljeff ja konttoristi William Östman. Rakennusvaiheessa Kirkkokadun talo otti ja sortui, ja teatteri päästiin avaamaan vasta elokuussa 1913. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa.
VPK:n omistama Tähtibiograafi palokunnantalolla aloitti lokakuussa 1911. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa. Talon juhlasali muokattiin pelkästään elokuvateatterikäyttöön alkuvuodesta 1912. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa.
KOUVOLA
Kouvolan Biografiteaatteri, myöhemmin Kouvolan Elävien Kuvien Teatteri, avattiin 29.6.1910. Se lienee toiminut säännöllisesti ainakin vuoteen 1915 saakka, vaikkei se paikallisessa lehdessä juurikaan ilmoitellut. Teatterin omisti Kouvolan Sähkö Oy.
Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Pohjolan teatteri Kouvolassa toimi
lautakehikon ympärille pystytetyssä teltassa. Näytöksiä oli kolmesti viikossa.
Vuonna 1923 Kouvolassa oli kaksi elokuvateatteria: ilmeisesti vuonna 1919 aloittanut Pohjola (182 paikkaa) ja uusi Maxim (320).
KRISTIINANKAUPUNKI
Biograf-Teatteri (myöhemmin Kristiinan Elävienkuvien Teatteri, Kristiinan Biograafiteatteri) aloitti toimintansa Töttermanin talossa 31.10.1908. Näytöksiä oli vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Teatterin omistaja oli konttoristi Frans Birger Blomqvist. Joulukuussa 1911 sen ostivat helsinkiläiset Eino Salmela ja J. Holpainen, jotka muuttivat nimen Louheksi. Miehet katosivat kuitenkin pian jättäen laskunsa maksamatta. Tammikuussa 1912 teatterin ottivat haltuunsa muusikko Carl Schulz ja tullimies Leo Tenlén. Keväästä lähtien tiloja käytti närpioläinen Biografi-Teatteri Venus, kunnes elokuussa 1913 teatterin avasi vanhalla nimellä uusi omistaja, tamperelainen J. B. Sarell. Se näivettyi lähes kuoliaaksi Apollo-nimisenä vuoden 1915 alussa, mutta toimi jälleen vuosina 1917-18.
Vuonna 1923 Kristiinankaupungissa oli 100-paikkainen Metropol. Se lienee aloittanut toimintansa vuosikymmenen alussa.
KUOPIO
Outi Vuorikari on kirjoittanut Kuopion elokuvahistoriasta kirjassaan Eläviä kuvia Kuopiossa.
Maaliskuussa 1906 avattiin Kuopion Elävien Kuvien Näyttämö Maat ja Kansat Haapaniemenkatu 19:ään. Lokakuussa 1906 se muutti uusiin tiloihin osoitteessa Kauppakatu 19. Teatterista oli vastuussa Tampereen Rautakauppa Oy:n työntekijä Matti Vanamo, mutta käytännön toiminnasta huolehti rautakauppias Matti Kytömaa. Teatterin toiminta päättyi vuonna 1911.
Syyskuussa 1907 avattiin varta vasten elokuvateatteriksi rakennettu Kuopion Biografi Teatteri Minna Canthin katu 16:een. Sen omistaja oli Pohjoismainen Biografikomppania. Teatteri paloi joulukuussa 1913. Lokakuussa 1914 paikalle avattiin saman omistajan Scala. Siellä oli 300 paikkaa vuonna 1923.
Kaleva rakennettiin Kauppakatu 37-39:n sisäpihalle vuonna 1911. Sen omistivat Ruotsin alamainen C. F. Ohlson ja Venäjän alamainen kauppias J. K. Reisohn. He ilmeisesti katosivat paikalta hyvin nopeasti, ja teatterin ottivat hoitaakseen rakennuksen omistajat Isak Flink ja Johan Lamus. Vuonna 1915 teatterin omistajaksi tuli helsinkiläinen kaupppias Frans Emil Laine, joka vuokrasi sen pian Hj. Pohjanheimolle. Kalevassa oli 200 paikkaa vuonna 1923.
Kauppakatu 13:een valmistui vuonna 1912 uusi kivitalo, johon avattiin Pohjantähti. Se lopetti toimintansa vuonna 1916. Omistajaksi mainitaan kauppias Samuel Niskanen. Nykyään rakennuksessa sijaitsee muikkuravintola Sampo.
Lyhytikäinen Naurupirtti toimi Puijonkatu 15:ssä alkuvuodesta 1912. Toinen lyhyeksi jäänyt hanke oli helsinkiläisen Sven Svenssonin Maxim vuonna 1915 Minna Canthin katu 16:ssa. Se siirtyi jo samana vuonna helsinkiläiselle liikemiehelle Yrjö Jägerholmille ja joulukuussa Hj. Pohjanheimolle, joka vaihtoi nimeksi Lyyra. Teatteri suljettiin parin omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1920.
Vuonna 1923 Kuopiossa oli kaksi elokuvateatteria, Scala ja Kaleva. Jo seuraavana vuonna niiden rinnalle tulivat Puijo, Majakka ja Suojalinna.
KUUSANKOSKI
Pohjolan omistaja J. A. Grönroos (Sariola) ryhtyi rakennuttamaan vakinaista elokuvateatteria Kymintehtaalle lokakuussa 1913. Sen odotettiin valmistuvan seuraavana talvena, ja ainakin muutamaa vuotta myöhemmin paikkakunnalla toimi Teatteri Pohjola.
Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Pohjolan teatterit Kouvolassa, Kuusankoskella ja Voikkaalla toimivat lautakehikon ympärille pystytetyissä teltoissa. Kouvolassa ja Kuusankoskella näytöksiä oli kolmena päivänä viikossa, Voikkaalla vain sunnuntaisin.
Vuonna
1923 Kuusankosken Pohjolassa oli 300 paikkaa. Paikkakunnalla toimivat
myös Iltatähden teatteri (100 paikkaa), Voikkaan elävät kuvat (500) ja
Kymmene A.-B:s biograf (600).
KYMI
Kymin työväen elävät kuvat käynnistyivät työväentalossa Karhulassa ilmeisesti jo syksyllä 1912 ja jatkuivat 1920-luvulle saakka. Vuonna 1923 salissa oli 450 paikkaa.
Kymin toinen teatteri oli vuonna 1923 200-paikkainen Sampo.
KÄKISALMI
Kuvapirtti aloitti toimintansa Asikaisen talossa Isokatu 25:ssa ilmeisesti helmikuussa 1912. Sen omistajat olivat A. Aarnio ja Kukkonen. Teatteri lienee sulkenut ovensa vuoden lopussa tai seuraavan vuoden aikana. Uusi Elävien Kuvien Teatteri Eden avattiin vasta helmikuussa 1915. Sen omistajat olivat Ruben Peterzéns ja Birger Söderström.
Vuonna 1923 Käkisalmessa oli Pontukselan biograafi (196 paikkaa).
LAHTI
Lahden ensimmäisistä elokuvateattereista on kirjoitettu täällä.
Lahden Elävien Kuvien Teatteri aloitti säännölliset näytäntönsä kauppias Aholan kivitalossa Rautatienkatu 12:ssa 12.5.1907. Se lienee vaihtanut omistajaa syyskuussa 1909. Teatteri aloitti uudelleen marraskuussa 1909, mutta hävisi sen jälkeen lehti-ilmoituksista.
Ida Soikkasen Uusi Elävien Kuvien Teatteri avattiin joulukuussa 1907 apteekin talossa osoitteessa Rautatienkatu 22. Se otti nimen Foto marraskuussa 1909. Liikemies Bruno Hellsten myi teatterin paikalliselle liikemiehelle K. Valveelle maaliskuussa 1910. Sen toiminta lienee päättynyt saman vuoden toukokuussa.
Liikemies Juho Myötyri avasi 27.9.1909 Lahden Näyttämö -nimisen elokuvateatterin J. Peltosen uuteen kivitaloon Rautatienkatu 9:ään. Sen vuokraajana mainitaan myöhemmin Jäderholm. Lahden Näyttämössä oli 169 paikkaa vuonna 1923.
Myötyrille kuului myös Elävien Kuvien Teatteri Helios, joka avattiin Aleksanterinkatu 15:een 25.12.1910. Sen mainostettiin olevan "maamme hienompia ja avarampia, tuolia on yli kolmellesadalle hengelle, josta permannolla 272 ja parvekkeella 34, sekä eri soittolava. Hyvä ilmanvaihto ym. mukavuuksia." Teatterista on luettavissa yksityiskohtainen kuvaus. Suomen Biografi-osakeyhtiö osti Helioksen vuonna 1920. Samassa osoitteessa sijainneessa Kinossa oli 294 paikkaa vuonna 1923.
Työväen elävien kuvien teatteri Jupiterin perustamisesta kerrottiin syyskuussa 1912. Senaatti kuitenkin hylkäsi sen yhtiöjärjestyksen.
Lahden kolmas elokuvateatteri vuonna 1923 oli Rautatienkatu 26:een vuonna 1919 avattu Kullervo (200 paikkaa).
LAPPEENRANTA
Elävien kuvien näyttämö Pohjola aloitti toimintansa Jalon talossa Kuninkaankatu 2:ssa 3.11.1907. Sen omistaja oli J. A. F. Grönroos. Myöhemmin omistajina olivat J. Henriksson ja Aho, jotka myivät Kuninkaankadun teatterinsa kapteeninrouva Aleksandra Forsténille maaliskuussa 1916.
Elävien kuvien näyttämö Merkurius aloitti P. Kinnusen uudessa talossa Aleksanterinkadun varrella marraskuussa 1909. Sen omistivat A. Saari ja P. Nissinen. Aug. Saaren konkurssipesän velkojat myivät teatterin helmikuussa 1911 ravintoloitsija Elli Junellille, joka jatkoi toimintaa. Junell myi Merkuriuksen tammikuussa 1913 liikemies Erik Heikkilälle. Sittemmmin teatteri siirtyi talollinen Emil Afflegtille ja heinäkuussa 1913 leskirouva Liisi Sederholmille, joka jatkoi toimintaa. Marraskuussa 1914 oikeus oikeus purki konkurssiin joutuneen Afflegtin ja Sederholmin kaupan ja Sederholm ilmoitti teatterin sulkemisesta.
Työväen Liikkuvienkuvien Näyttämö Lappeenrannan työväenyhdistyksen talolla aloitti ilmeisesti tammikuussa 1911. Toiminta lienee jatkunut säännöllisenä kansalaissotaan asti, jolloin valkoiset polttivat työväentalon.
Elävienkuvien teatteri Titanian avaamisesta Kiviharjussa Viipurinkatu 10:ssä ilmoitettiin syyskuussa 1913. Sen toiminta lienee kestänyt vain hetken, ja jo lokakuussa tilaa tarjottiin kokous- ja seurahuoneistoksi. Leipuri Ernst Albert Pehrmanin omistaman Titanic Biografin sijaintipaikaksi mainitaan myös Lappeen Kourulanmäki.
Elokuva-alan yrittäjänä mainitaan myös lappeenrantalainen levyseppä Herman Ruuhinen, joka hoiti Grönroosin Pohjolaa ja josta tuli Sven Hirnin (Kuvat kulkevat, s. 286) mukaan jossain vaiheessa teatterin varsinainen haltijakin. Ruuhisella oli myöhemmin kiertävä elävien kuvien teatteri Pohjola, joka poltti Joutsenon nuorisoseuran talon huhtikuussa 1914.
Vuonna 1923 Lappeenrannassa oli kolme elokuvateatteria: työväenyhdistyksen Jukola (200 paikkaa), VPK:n elävät kuvat (200) ja vuonna 1919 avattu Star (150).
LAPUA
Lapuan elävät kuvat aloittivat vuonna 1913. Kirjakauppias Jaakko Hissan teatterissa syttyi lokakuussa tulipalo, mutta esitysten luvattiin jatkuvan keskeytyksettä. Seuraava maininta on vuodelta 1915.
LIEKSA
Lieksan ensimmäinen elokuvateatteri Koli perustettiin vuonna 1921. Vuonna 1923 siellä oli 200 paikkaa.
LOHJA
Lohjan Elävienkuvien näyttämö Virkkalan Tietolassa lienee toiminut ainakin alkuvuodesta 1914.
Vuonna 1923 Lohjalla oli Sariolan biograafi (110 paikkaa).
LOIMAA
Elävien kuvien teatteri Lyyran toiminta alkoi vuonna 1914. Sen omistivat Otto Vänni, Juho Syrjänen ja Johannes Lehtinen. Leipuri Vännin talossa toiminut teatteri antoi näytöksiä myös lähiseudulla.
LOVIISA
Lovisa Kinematografteater kauppias Carl Lundgrenin talossa avattiin maaliskuussa 1907. Sen toiminta päättyi keväällä 1911.
Olga Tyskman ja valokuvaaja Julius V. Henriksson avasivat Lovisa Nya Biografin Bulevardikadun entisen kansakoulun voimistelusaliin 8.12.1909. Se siirtyi syyskuussa 1914 uusiin tiloihin, joissa oli noin 200 katsojapaikkaa. Henrikssonin konkurssin jälkeen vuonna 1915 teatterin osti helsinkiläisen Imatran omistanut Bruno Hahl ja myös Loviisan teatteri sai nimen Imatra. Sylviaksi vuonna 1916 nimetyssä teatterissa oli vuonna 1923 200 paikkaa.
MAARIANHAMINA
Ravintoloitsija Carl Porsch avasi Biograf-Teaternin kylpylähotellin tiloissa 22.2.1909. Kesäkuussa se muutti uusiin tiloihin Pohjoismaisen Yhdyspankin talossa. Teatteri ilmoitettiin myytäväksi lokakuussa 1911 ja se lienee lopettanut toimintansa helmikuussa 1912. Tiloja käyttivät sen jälkeen kiertävät esittäjät. Säännöllinen toiminta alkoi uudestaan vasta 1920 nimellä Kinoteatern. Vuonna 1923 siellä oli 335 paikkaa.
MIKKELI
Mikkelin Biograafiteatteri Osakeyhtiö lienee aloittanut maaliskuussa 1907 A. T. Leschen talossa lyseota vastapäätä. Mikkelin Elävien kuvien näyttämö ilmoitettiin myytäväksi toukokuussa, mutta se jatkoi nimellä Mikkelin Elävien kuvien teatteri samassa paikkaa seuraavana syksynä. Tammikuussa 1908 esitykset siirtyivät "uuteen liikepalatsiin" Kirkkopuiston varrella. Syyskuussa 1908 paikaksi mainitaan Hallitustori, mutta toiminta lienee päättynyt samana syksynä. Omistajaksi mainitaan aliupseerin leski Sofia Mäntynen, joka valitti näytännöistä suoritettavista köyhinhoitomaksuista. Mäntynen kauppasi projektoriaan elokuussa 1910.
Kauppias J. Nykäsen omistama Uusi Elävienkuvien näyttämö aloitti Hallitustorin kulmassa marraskuussa 1907. Esitykset J. Vanosen talossa lienevät päättyneet keväällä 1909.
Elävien kuvien näyttämö Maailma Kuvissa E. Suhosen uudessa liiketalossa avattiin syyskuussa 1909. Suhosen omistaman teatterin toiminta näyttää olleen välillä varsin vaatimatonta, sillä kiertävät Kaleva ja Pohjola olivat kaupungissa lähes vakituisia vieraita. Vuonna 1923 teatterissa oli 240 paikkaa.
Palokunnan elävien kuvien näyttämö VPK:n talon juhlasalissa aloitti toimintansa ilmeisesti alkuvuodesta 1914. Välillä salia käytti kiertävä teatteri Pohjola. Vuonna 1923 VKP:n talolle oli asettunut Kaleva (350 paikkaa).
MÄNTTÄ
Ilmeisesti vastikään perustetussa Mäntän elävien kuvien teatterissa oli 160 paikkaa vuonna 1923.
OULU
Oulun teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.
Vuoden 1923 tilasto mainitsee Oulusta neljä teatteria: Germania (300 paikkaa), Ivalo (175), Urania (160) ja Kino (255).
PARAINEN
Senaatti vahvisti Pargas Biograf Aktiebolagin yhtiöjärjestyksen marraskuussa 1911. C. Hj. Jeansonin johtama yhtiö oli olemassa vielä vuosikymmenen lopulla, vaikka sen toiminnasta ei ole juurikaan tietoja. Teatterihuoneistoa käytettiin ainakin vuonna 1912 ja 1913.
PIEKSÄMÄKI
Pieksämäen elävien kuvien teatteri Kullervo (200 paikkaa 1923) oli ilmeisesti perustettu vasta 1920-luvun alussa.
PIETARSAARI
Kauppias E. Marklundin Biografi-Teatteri avattiin omistajansa talossa (uusi huutokauppakamari) 5.2.1907. Sittemmin teatterin omisti Knut Marklund, joka myi sen kauppias Karl Ohlsille heinäkuussa 1913. Myöhemmin omistajana oli kuitenkin merikapteeni Woldemar Marklund, jonka kuoltua teatteri myytiin konttoristi Lennart Pettersonille toukokuussa 1915. Kauppiaskatu 5:ssä sijainnut teatteri siirtyi samana vuonna Hugo Ahlbäckille ja sai nimen Tivoli, mutta se ei ilmeisesti toiminut enää pitkään.
Antti Vierimaan Venus aloitti näytäntönsä 21.10.1908. Sen toiminta Koulukatu 5:ssä lienee päättynyt helmikuussa 1910.
Hugo Ahlbäckin Central Isokatu 14:ssä avattiin ilmeisesti marraskuussa 1909. Se oli saman omistajan hallussa vielä seuraavan vuosikymmenen lopussa. Vuonna 1923 siellä oli 261 paikkaa. Ahlbäck omisti Central-Maximin myös Kokkolassa ja Maximin Vaasassa.
PITKÄRANTA
Pitkärannasta mainitaan vuonna 1923 200-paikkainen Diesen Wood Oy:n biograafi.
PORI
Ympäri Maailman puuseppä Laineen (Lannen?) talossa Eteläpuistokatu 16:ssa aloitti 31.3.1906 (Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285). Näytökset jatkuivat ainakin lokakuuhun 1907 saakka.
Central entisessä John Bohmin liikehuoneistossa aloitti näytännöt 8.3.1907. Se ilmoitti valtikseen yksinoikeuden Atelier Apollon Suomessa ja Ruotsissa tekemiin elokuviin. Teatterin omistaja lienee ollut rautatievirkailija T. Söderström. Central muutti kesällä 1908 arkkitehti T. Nordmanin suunnittelemiin tiloihin Yrjönkatu kahteen. Teatteri lienee lopettanut toimintansa keväällä 1910.
Elokuussa 1907 kerrottiin uudesta Puistoteatterista valokuvaaja Ida Nyblinin talosssa Palokunnantaloa vastapäätä. Se toimi aluksi samanaikaisesti Ympäri Maailman -teatterin kanssa, mutta lienee jollain tavalla jatkanut sen työtä, koska syksyllä 1908 ja vielä myöhemminkin siitä käytettiin nimeä Ympäri Maailman Puistoteatteri. Teatterin omistivat kellosepänvaimo Saima Lundén ja kauppias William Mohell, joista jälkimmäinen myi osuutensa Lundénille helmikuussa 1909. Lundén myi teatterin turkulaiselle maanviljelijä Eino Eskolle kesäkuussa 1910, mutta tämä livistikin takaajan kanssa Amerikkaan myytyään teatterin ensin polkuhinnasta turkulaiselle kaupunginpalvelija Söderblomille. Tämä taas myi sen eteenpäin kauppias Kalle Ritalalle ja Jalmari Ahteelle., minkä jälkeen Puistoteatteri syyskuussa aloitti jälleen toimintansa. Ritala ja Ahde myivät teatterin edelleen syyskuussa 1913, ilmeisesti Ida Berglund-Nyblinille, joka myi talonsa teattereineen konekauppias K. A. Pietilälle 32000 markalla kesäkuussa 1914. Pietilä jatkoi toimintaa, ja Puistoteatterissa näytettiin kuvia aina vuoteen 1923 saakka.
Kansainvälinen Biografi Vladimirinkatu 1:ssä, entisen huutokauppakamarin tiloissa vastapäätä Hotelli Otavaa aloitti 4.10.1907. Sen omisti samanniminen helsinkiläinen yhtiö. Teatterin välillä keskeytynyt toiminta jatkui marraskuussa 1908, mutta lienee lakannut pian sen jälkeen.
Kauppias Alarik Wehlmanin omistama Satulinna Yrjönkatu 11:ssa, kauppatorin kulmassa, aloitti 30.10.1907. Tammikuussa 1908 sen osti osakeyhtiö Atelier Apollo, joka Helsingin Maailman Ympärin ja muita teattereita sekä harjoitti elokuvien vuokrausta. Helsinkiläinen A B. Teater Maxim osti Satulinnan Apollolta syyskuussa 1911. Teatteri lienee lopettanut vuonna 1920.
Uusi ja ajanmukainen teatteri Fennia avattiin Annankatu 19:ssa 22.11.1913. Sen omistaja oli konttoristi Viktor Fromm.
Vuonna 1923 Porissa oli kolme elokuvateatteria: Fennia (300 paikkaa), vuonna 1919 rakennettu Sampo (400) ja Pallas Reposaarella (90).
PORVOO
Arosen omistama Porvoon Biografi-Teatteri aloitti säännöllisen toiminnan Jokikatu 42:ssa helmikuussa 1907. Syksyllä se muutti Pietiläisen taloon Nikolainkatu yhdessä. Keväällä 1910 teatterin osti helsinkiläinen Klas Gyllström. Syyskuussa 1913 siitä alettiin käyttää nimeä Maxim, mikä viitannee helsinkiläiseen yhteistyökumppaniin. Teatteri toimi samassa osoitteessa vuoteen 1915 saakka.
Scala Valtimon uudessa talossa Rihkamakatu neljässä avautui 23.5.1913. Uhkeassa salongissa oli oikein Helsingin malliin "kirkasta ja silmiä häikäisevää". Helsinkiläisten Peter ja Selim Falinin omistaman teatterin toiminta jatkui 1920-luvun alkuun saakka.
Vuonna 1923 Porvoon ainoa elokuvateatteri oli vuonna 1919 rakennettu Royal, jossa oli 483 paikkaa.
PYHTÄÄ
Pyhtäältä mainitaan vuonna 1923 120-paikkainen Gleisnerin biograafi.
PÖLLÄKKÄLÄ
Muolaan eli Äyräpään Pölläkkälässä oli vuonna 1923 elokuvateatteri Otava (170 paikkaa).
RAAHE
Elokuvateatterin perustamisesta kerrottiin lokakuussa 1907. Se oli tarkoitus avata marraskuussa, mutta Raahen eläväin kuvain näyttämö Maailman ympäri lienee aloittanut vasta huhtikuussa 1908 Rob. Roihun talossa. Näytännöt jatkuivat ainakin saman vuoden joulukuulle.
Elokuussa 1909 perustettiin osakeyhtiö Elävät Kuvat, joka vuokrasi näyttämöhuoneiston Rob. Roihulta ja alkoi laittaa sitä asianomaiseen kuntoon. Johtokuntaan kuuluivat Aug. Kangas, T. Sovio ja Roihu. Toiminta päättyi maaliskuussa 1911 ja yhtiön laitteisto huutokaupattiin maaliskuussa 1912.
Raahen Eläväin kuvain Teaatteri aloitti esitykset Työväenyhdistyksen talolla elokuussa 1913. E. Lång myi teatterin helmikuussa 1914 M. Kuneliukselle, joka jatkoi toimintaa. Se lakkasi "kannatuksen puutteessa" vuonna 1916. Raaheen vuonna 1923 perustettu Huvimylly (120 paikkaa) olikin sitten kokonaan uusi laitos.
RAIVOLA
Aatelisnaiselle Anna Jomudskajalle myönnettiin vuonna 1911 oikeus pitää elävien kuvien teatteria Raivolassa. Vuonna 1923 Raivolan elävissä kuvissa oli 172 paikkaa.
RAUMA
Elävienkuvien Teatteri Maailman Ihmeet aloitti Söderströmin talossa Kuninkaankadun varrella ilmeisesti syyskuussa 1906. Sen toiminta jatkui ainakin huhtikuuhun 1907. Esitykset alkoivat seuraavana syksynä vailla teatterin nimeä, mutta sen jälkeen näyttää seuranneen tauko.
Maat ja Kansat aloitti säännöllisen toiminnan entisessä Nyroosin talossa joulukuussa 1908 ja jatkoi sitä ilmeisesti helmikuuhun 1910 saakka. Tamperelaisen rautatievirkamies A. J. Forsanderin omistama teatteri myytiin merikapteeni William Nylundille ja tehtailija J. P. Koskelalle lokakuussa 1911. Rauman Elävien Kuvien Teatterin toiminta alkoi uudelleen ilmeisesti vasta lokakuussa 1912. Uudessa betonista rakennetussa teatterissa oli tilaa 250-300 henkilölle, mutta myöhemmin määrä rajoitettiin 200:aan. Teatterin omistajana mainitaan kauppias Lempi Pohjonen. Sen toiminnasta ei näy merkkejä vuoden 1914 jälkeen.
Myöhemmin Rauma sai kaksikin elokuvateatteria, joiden nimet olivat Titania ja Pallas. Vuonna 1923 jäljellä oli vain 300-paikkainen Titania.
RAUTALAMPI
Rautalammilta mainitaan vuonna 1923 Pyykkösen biograafi (60 paikkaa).
RIIHIMÄKI
V. Välkkeen omistama Riihimäen elävien kuvien teatteri Gestriinin talon luona avattiin huhtikuussa 1910. Myöhemmin omistajana mainitaan A. R. Gestrin. Näyttämö oli ilmeisesti toiminnassa vielä vuonna 1916, jolloin Riihimäellä oli kolme elokuvateatteria. Vuonna 1923 samannimisessä teatterissa oli 200 paikkaa.
N. Jussilan Riihimäen Uusi elävien kuvien teatteri avattiin ilmeisesti syksyllä 1911. Se ei toiminnastaan paljon ilmoitellut, mutta oli elossa vielä vuonna 1917.
Elävien kuvien teatteri Tähti avattiin Aug. Kassarin uudessa teatteritalossa lähellä palokunnantaloa marraskuussa 1912. Se toimi ainakin vuoteen 1919 saakka.
Vuonna 1923 Riihimäen toinen elokuvateatteri oli 296-paikkainen Sampo. Se oli rakennettu vuonna 1917.
ROVANIEMI
Rovaniemen Elävien kuvien teaatteri ilmoitteli Kemin lehdessä maaliskuuusta 1908 tammikuuhun 1909.
Syyskuussa 1912 kerrottiin leipuri Toivosen tontille rakenteilla olevasta elokuvateatterista, jota puuhamassa oli Toivosen lisäksi kauppias Ollikainen. Laitos lienee saneen nimekseen Otava, ja syyskuussa 1913 Frans Toivonen muutti sen nimeksi Soihtu. Rovaniemi sai lokakuussa 1912 kyseenalaista mainetta, kun "koululaisilta tykkänään kiellettiin käynti elävien kuvien näyttelyissä". Ns. "Seitsemän tähden elävien kuvien teatteri" oli toiminnassa vielä helmikuussa 1914, mutta Toivoinen poistui paikkakunnalta kesällä 1914 jättäen jälkeensä joukon selvittämättömiä asioita.
Rovaniemen VPK:n elävät kuvat oli toiminnassa viimeistään syksyllä 1914. Vuonna 1923 teatterissa oli 189 paikkaa. Rovaniemen toinen teatteri Inari (168 paikkaa) oli aloittanut vuonna 1920.
SALMI
Vuonna 1919 Salmissa näyttää toimineen jonkin aikaa Teatteri Pohjola. Vuonna 1923 Salmista mainitaan 174-paikkainen Tuleman Mylly, joka oli perustettu kahta vuotta aikaisemmin.
SALO
Kauppias Erik Nordlinin omistama Salon Elävienkuvien Teatteri avattiin syksyllä 1911. Siellä oli tilaa 200 hengelle. Vuonna 1915 näyttämö sai nimen Teatteri Keskus. Vuonna 1923 siellä oli 180 paikkaa. Nordlin omisti elokuvateatterin Salossa vielä 1930-luvulla.
SAVONLINNA
Elävienkuvien Teaatteri Kullervo Koulukatu 3:ssa lienee aloittanut toimintansa tammikuussa 1908. Majatalonpitäjä Elli Ryhänen ilmoitti sen myytäväksi joulukuussa 1910. Näytännöt loppuivat tammikuussa 1911.
Elävienkuvienteatteri Eden Kirkkokatu 6:ssa aloitti syyskuussa 1910. Sen omistaja oli kauppias Salomon Tavi, joka elokuussa 1915 osti Hjalmar Hänniseltä Saimaan ja muutti sen nimeksi Eden.
Elävienkuvien teatteri Saimaa aloitti toimintansa kauppias Antti Erosen uudessa kivitalossa Olavinkadun varrella marraskuussa 1911. Syyskuussa 1912 se siirtyi Kansallisosakepankin uuteen taloon samalla kadulla. Omistajiksi mainitaan kapteeni Theodor Jaakkola ja W. Laamanen. Lokakuussa 1913 huoneustossa avattiin kukkakauppa, mutta jo huhtikuussa räätälimestari Hjalmar Hänninen aloitti toiminnan uudelleen K. Lehtosen kanssa. Saimaa jatkoi kesäkuuhun 1915 ja elokuussa sen tiloihin siirtyi kauppias Tavin Eden.
Vuonna 1923 Savonlinnassa oli kaksi elokuvateatteria: sähköteknikko Aaro Hynysen Aino (Kansallisosakepankin talo Olavinkatu 34:ssa, 200 paikkaa) sekä Mikko ja Niku Malisen Olavi (Olavinkatu 26, myös 200).
SEINÄJOKI
Eläväin kuvain teatteri Seinäjoella ilmoitettiin myytäväksi lokakuussa 1918, mutta sen toiminnasta ei löydy mitään tietoja. Vuonna 1923 Seinäjoella oli Itävaaran ja Haapamäen biograafi, jossa oli 186 paikkaa.
SIUNTIO
Vuonna 1923 mainittu Andelslaget Lappers biograf (250 paikkaa) lienee toiminut edellisenä vuonna valmistuneissa tiloissa.
SORTAVALA
Elävien kuvien teatteri Foto Oy Ranta-aitan talossa avattiin tammikuussa 1908. Sen ohjelma vaihtui kahdesti viikossa. Teatteri myytiin marraskuussa savonlinnalaiselle S. Karviselle (ilm. kauppias Otto S. Karvinen, joka teki konkurssin vuonna 1909). Marraskuussa 1909 omistajaksi tuli maanmittari Oskar Lindström. Vuonna 1911 muodostettiin Sortavalan Biografi Osakeyhtiö, jonka toimitusjohtaja oli insinööri Ignaz Osberg. Yhtiö teki konkurssin vuonna 1915. Vuonna 1923 Fotossa oli 165 paikkaa. Sen omistaja oli ainkin vuodesta 1919 lähtien Urho Reuna.
Kaupungin toinen elokuvateatteri vuonna 1923 oli 120-paikkainen Pohjola. Teatterin omistaja oli J. Sariola ja se lienee aloittanut toimintansa vuonna 1919. Sortumavaarassa ollut lautarakennus määrättiin suljettavaksi marraskuussa 1927 ja se purettiin seuraavan vuoden puolella.
TAMMISAARI
Ekenäs Biografteater aloitti toimintansa Kauppatorilla 10.2.1908. Sen omistaja oli puhelinmekaanikko Viktor Claesson. Teatteri ilmoitti paikallisessa lehdessä viimeisen kerran tammikuussa 1909.
Helmikuussa 1908 aloitti myös oikeustieteen opiskelija Frans Ferdinand Fagerholmin Levande Bilder Ekenäs kirjakaupan talossa. Sen toiminta päättyi keväällä 1910.
Lokakuussa 1910 avattiin City Biografen Lindströmin talossa Kuninkaankadulla. Sen omisti Gunnar Söderström, joka myi sen joulukuussa Johan Adolf Gröndahlille Lohjan pitäjästä. Vuonna 1911 teatteri siirtyi Anna Öhbergille. City Biografen toimi 1940-luvulle saakka. Tämä lienee ollut se Vendelinin biograafi, jossa vuonna 1923 oli 200 paikkaa.
Ekenäs Nya Biograf Teater avattiin Berndt O. Sjöblomin talossa Kärrgatanilla 8.12.1912. Sen omistaja oli Erik Rafael Nordlin Salosta, mutta teatteri lienee siirtynyt pian Sjöblomille, joka ilmoitti sen vuokrattavaksi vuonna 1915.
TAMPERE
Tampereen teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.
Vuoden 1923 tilasto mainitsee Tampereelta neljä teatteria: Petit (384 paikkaa), Scala (462), Apollo (200) ja Olympia (300).
TERIJOKI
Elävien kuvien teatteri Renommé kirkkoa vastapäätä Ihon talossa mainitaan joulukuussa 1908. Vuonna 1913 paikallisen teatterin nimenä oli Kinematograf Moderne. Terijoella sijainnut "hyvin tuottava" elävienkuvien teatteri ilmoitettiin myytäväksi kesäkuussa 1914. Kannaksen huvilapaikkakunnilla toimi ilmeisesti useita elokuvateattereita, mutta niissä lienee ollut näytöksiä vain kesäaikaan.
Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Ollilan Salama ja Kuokkalan Kaleva olivat ympärivuotisia teattereita. Pohjolalla oli Terijoella, Kellomäessä, Kuokkalassa ja Ollilassa lautakehikosta ja telttakankaasta kyhätyt kesäteatterit.
Vuonna 1923 Terijoen Kinossa oli 170 paikkaa. Pitkään suljettuna olleen tilan oli edellisenä vuonna ostanut lehtori Pekka Roiha.
TOIJALA
Toijalan elävien kuvien teatteri mainitaan ensimmäisen kerran tammikuussa 1913. Teatteri näyttää toimineen pitkälle 1920-luvulle saakka, vaikka vuoden 1923 luettelossa sitä ei mainita.
TORNIO
Tornion Elävien Kuvien Teatteri aloitti toimintansa ilmeisesti marraskuussa 1911. Ohjelmisto vaihtui kahdesti viikossa. Omistajina mainitaan Hammar ja Vikkula ja myöhemmin insinööri Hammar. Maaliskuusta 1913 lähtien toiminta oli ilmeisesti pysähdyksissä tai epäsäännöllistä, mutta alkoi uudelleen tammikuussa 1915. Omistajina olivat Alexander Plathan ja Vilho Harinen. Vuonna 1923 Torniosta ei mainita elokuvateatteria.
TURKU
Turun teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.
Vuoden 1923 tilasto mainitsee Turusta viisi elokuvateatteria: Alhambra (256 paikkaa), Casino (500), Lyra V (250), Olympia (500) ja Scala (398).
TYRVÄÄ
Tyrvään Elävien kuvien Teatteri palokunnantalolla ilmoitteli muutamaan otteeseen marraskuussa 1910.
UUSIKAARLEPYY
Uusikaarlepyyläiset Holmströmin veljekset perustivat lokakuussa 1908 Sagoland Biografin, joka antoi näytöksiä kaupungin raatihuoneella ja naapurikunnissa. Viimeinen esitys oli jo marraskuussa, koska pikkukaupungin lipputulot eivät riittäneet kustannuksien peittämiseen.
Vuonna 1923 Uudestakaarlepyystä mainitaan Anttilan biograafi, jossa oli 150 paikkaa. Se oli perustettu ilmeisesti edellisen vuoden syksyllä. Elokuvateatterin omistaja Alex. Anttila ja hänen vaimonsa Selma tekivät konkurssin vuonna 1930.
UUSIKAUPUNKI
Uudenkaupungin Elävienkuvien Teatteri Raittiusseura Kasvin talossa lienee aloittanut keväällä 1907. Toiminnasta vastannut osuuskunta oli perusteilla jo joulukuussa 1906. Paikallisen lehden mukaan hankkeen taustalla olivat tanskalaiset lennätinvirkailijat, jotka hoitivat näytökset "vaivojaan säästämättä palkatta ja korvauksetta". Teatteri antoi näytöksiä myös nuorisoseuran talolla Laitilassa ja Uudenkirkon meijerin salissa. Teatterin koko omaisuus ilmoitettiin myytäväksi maaliskuussa 1908. Toiminta kuitenkin jatkui entiseen tapaan, kunnes maaliskuussa 1909 sen kerrottiin lakanneen kokonaan.
Ilmeisesti joulukuussa 1909 Kasvin talolla alkoi toimia Elävienkuvien Näyttämö Arena, joka tammikuussa muutti työväenyhdistyksen isoon saliin. Jo sitä ennen sen rinnalle ilmestyi Uudenkaupungin Eläväinkuvain Näyttämö, joka toimi Riennon talossa Sepänkatu 6:ssa. Helmikuussa 1910 se muutti "huoneuston ahtauden takia" Kasvin taloon, mutta jo maaliskuussa ilmoitettin laitteiden myynnistä.
Marraskuussa 1910 aloitti toimintansa Elävienkuvien Seura, jonka näytöksiin pääsi vain jäsenkortilla. Myös Elävienkuvien Teatterin nimellä toiminut seura piti näytöksensä vanhaan tapaan Kasvin talossa. Varsin pienimuotoinen toiminta näyttää päättyneen keväällä 1913, ja joulukuussa Kasvin talon otti käyttöönsä J. Gröndahlin kiertävä Elävienkuvien näyttämö Olympia. Paikallinen esitystoiminta jatkui säännöllisenä marraskuussa 1915.
Uudessakaupungissa elokuvatoimintaa ei ollut ollut moneen vuoteen, kun sinne vuonna 1923 saatiin 140-paikkainen elävienkuvien teatteri Kino.
VAASA
Vaasan ensimmäinen elokuvateatteri Maailman Ympäri avattiin poikkeuksellisen varhain, 8.12.1905 kauppias Emil Kockin toimesta Centralin talossa Hovioikeudenkatu 10:ssä. Joulukuun alussa 1907 se muutti laajempiin tiloihin Hovioikeudenkatu 5:een. (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285) Teatterin toiminta lienee päättynyt keväällä 1910 ja syyskuussa sen paikalla aloitti Apollo-Biografi. Ruotsinmaalaisen sokerileipuri Alfred Svenssonin omistama teatteri sai syksyllä 1911 nimen Apollo-Maxim. Vuonna 1916 nimi lyheni Apolloksi, ja kesällä 1917 teatterin osti koneenkäyttäjä Bruno Lång.
Toinen kiinteä yritys, A. Damstenin ja J. E. Nylundin Biografi-Teatteri aloitti 13.11.1906 Vaasan Pankin talossa (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285). Jo kuukauden kuluttua se siirtyi kauppiaille Th. Rasmussen ja G. L. Hasselblatt. Marraskuussa 1910 se sai nimen Scala. Teatterin omistaja oli kauppias Alfred Bengs. Vuonna 1921 omistajaksi tuli Nikolai Philps.
Palosaaressa toimi keväällä 1907 valokuvaaja Jakob Grönroosin lyhytikäiseksi jäänyt Brandö Kinematograf-Teater Jorden Rundt (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285).
Konttoristi Isak Kestin Premiääri Biograafi aloitti kelloseppä Viikin talossa Pitkäkatu 32:ssa 30.11.1907. Ainakin ensimmäinen ohjelma oli peräisin helsinkiläisestä Premier-Biografista, mikä viitannee omistussuhteisiinkin. Toiminta jatkui seuraavaan kevääseen ja alkoi uudelleen syyskuussa, mutta keskeytyi sen jälkeen. Omistajan vaihtumisesta ilmoitettiin lokakuun lopussa 1908. Marraskuun jälkeen lehdissä ei ole enää teatterin ilmoituksia.
Marras-joulukuussa 1909 palokunnantalolla vieraili Pohjoismainen Tähtibiografi. Sen taustalla lienevät samannimisen helsinkiläisyrityksen laajentumispyrkimykset.
Teatteri Olympia Hovioikeudenpuistikko 14:ssa vihittiin käyttöön 15.1.1911. Sen perustaja oli valokuvaaja Ernst Ovesen, joka omisti samannimisen teatterin Helsingissä. Vaasan teatteri oli tullut maksamaan 45000 markkaa. Salissa oli tilaa 190 ja parvekkeella noin 85 hengelle. Musiikista vastasi 4000 markan automaattipiano. Helmikuussa perustettiin osakeyhtiö Vaasan Olympia, jonka hallitukseen kuuluivat Ovesenin lisäksi helsinkiläiset konttoristi Lauri Ilmari Koskilinna ja vakuutusvirkailija Alfred Tapper. Myöhemmin teatterin omistajana mainitaan C. Eriksson. Vuonna 1919 omistajaksi tuli Knut Hallberg ja vuonna 1921 Nikolai Philps.
Kauppias Aino Lindemanin rakennuttama Teatteri Esplanad Hovioikeudenpuistikko 10:ssä aloitti syyskuussa 1913. Philpin mukaan siellä oli yhteensä 404 paikkaa, 263 salissa ja 141 parvella. Musiikista vastasi automaattipiano. Vuonna 1915 teatteri siirtyi pietarsaarelaiselle Hugo Ahlbäckille ja sai nimen sai nimen Maxim. Vuonna 1919 omistajaksi tuli Knut Hallberg ja vuonna 1920 Nikolai Philps.
Vaasan työväenyhdistyksen elävienkuvien teatteri avattiin lokakuussa 1913 varta vasten pystytetyssä rakennuksessa Pitkäkatu 53:ssa. Toiminta jatkui ainakin kansalaissotaan saakka.
Vuonna 1923 Vaasassa oli neljä elokuvateatteria: Maxim (300 paikkaa), Olympia (300), Scala (300) ja Vaasan työväen elävät kuvat (306).
VALKEAKOSKI
Kalle Urho ilmoitti harjoittavansa muiden liikkeittensä ohella "nyttemmin myös elävienkuvien näyttelyä" Sääksmäen pitäjän Salon kylässä joulukuussa 1909. Jo marraskuussa
hän oli kertonut antavansa elävien kuvien näytöksiä "Valkiakosken
tehdaskylässä". Valkeakosken teatteri toimi ainakin vuonna 1912. Valkeakoskelainen K. Urho ilmoitti myyvänsä
elävienkuvien koneen kaasuvalolla kuvineen tammikuussa 1916.
Vuonna 1923 Valkeakoskella oli Valkeakosken biograafi (192 paikkaa) ja Saran biograafi (240).
VARKAUS
Varkauden elävät kuvat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1916. Vuonna 1923 Kujasen elävissä kuvissa ja Varkauden työväenyhdistyksen elävissä kuvissa oli molemmissa 200 paikkaa.
VIIPURI
Viipurin teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.
Vuoden 1923 tilasto mainitsee Viipurista viisi teatteria: Viipurin Biografiteatteri (300 paikkaa), Salama (600), Kaleva (300), Lyyra (390) ja Scala (484).
VÄRTSILÄ
Värtsilän elävätkuvat Varjo perustettiin vuonna 1920, mutta teatteri paloi pian sen jälkeen. Vuonna 1923 teatterissa oli 150 paikkaa.
