Iljanne (1907) ei ole suomalainen elokuva

Helsinkiläisessä Biografi-Teatterissa sai 17.12.1907 ensi-iltansa elokuva nimeltä Iljanne. Ilveily Helsingin kaduista talvella. Lehti-ilmoituksen mukaan yksinäytöksisestä komediasta "voimme saada jonkunlaisen aavistuksen minkälaista on Helsingissä kun Talvi-ukko on kiillotellut katukäytävät".

Kari Uusitalon Eläviksi syntyneet kuvat -kirjan (1972, s. 39) mukaan Iljannetta (ruotsiksi Halkan) "voitaneen pitää järjestyksessä toisena kotimaisen näytelmäelokuvan yritelmänä". Kirjaan sisältyvässä Filmografia Fennicassa tekijä mainitsee sen Pohjoismaisen Biografikomppanian ja yhtiön omistajien David Fernanderin ja Rasmus Hallsethin nimissä, mutta kuitenkin kysymysmerkillä varustettuna (s. 173). Sven Hirn toteaa teoksessaan Kuvat kulkevat (1981, s. 225), että Iljanne "farssin tapaisena asettui Salaviinanpolttajien jälkeen lajissaan toiseksi kotimaiseksi yritelmäksi. Kenelläkään ei ollut tuloksesta mitään sanottavaa, ei edes sen vertaa kuin Ståhlbergin pelinavauksesta."

Jari Sedergrenin ja Ilkka Kippolan Dokumentin ytimessä (2009, s. 92) -kirjan mukaan Pohjoismainen Biografikomppania "valmisti jo ensimmäisenä toimintavuotenaan 1907 myös näytelmäelokuvia. Iljanne (Halkan) oli sensuuritietojen mukaan ilveily Helsingin kadulla talvella yhdessä näytöksessä. Juuri sen sensuuripäätöksen yhteydessä mainitaan myös yhtiön omistajien nimet." Suomen kansallisfilmografian ensimmäisessä osassa (1996) Iljannetta ei mainita, mutta se kummittelee yhä Elonetin tietokannassa.

Todellisuudessa Iljanne ei ollut suomalainen elokuva, kuten kansallisfilmografian laatijat varmaankin hyvin tietävät. Tälle päätelmälle on useita perusteita:

1. Sedergren ja Kippola viittaavat Uusitalon Filmografia Fennicaan. Se ei tältä osin perustu elokuvien ennakkotarkastukseen, joka alkoi vasta alkuvuodesta 1911.
2. Uusitalon päätelmä Pohjoismaisen Biografikomppanian Fernanderista ja Hallsethista elokuvan tuottajina on arvelu, joka ei perustu mihinkään lähteeseen. Yhtiön muiden tuotteiden kohdalla (esim. Vappu 1907 Helsingissä 16.5.1907 ja Cettin ilmapallolla nousu 15.10.1907) nimi oli yleensä selkeästi mainittu.
3. Varhaisten mykkäelokuvien "lokalisointi" eli soveltaminen paikallisiin olosuhteisiin oli helppoa, joskaan ei Suomessa kovin yleistä. Helsinkiläinen Premier-Biografi lokalisoi syksyllä 1907 elokuvan Pisara Vantaan vettä mikroskoopilla katsottuna, joka on ilmeisesti F. Martin Duncanin Charles Urban Trading Companya varten mikroskoopin avulla tekemä Little Drops of Water tai Through the Microscope. Uusitalo (s. 39-40, 172) mainitsee Pisaran Vantaan vettä varauksellisesti suomalaisena elokuvana, vaikka Suomessa ei taatusti ollut teknologiaa tällaisten filmien kuvaamiseen. Turussa Iljanne lokalisoitiin parodiaksi Turun kaduista.
4. Kyseistä Biografi-Teatterin ohjelmaa esitettiin tammikuussa 1908 Lahdessa: "Mutta sitten kun tuli se leikillinen puoli ohjelmaa niin eipä malttanut olla yleisö mölyä päästämättä. Petetty aviomies oli kovin vitsikäs mutta Liukas katu se nauruhermot vasta liikkeelle sai kun naiset eivät voineet liikkua jaloillaan vaan täytyi heidän kävellä käsin ja arvaatte hyvät ystävät jo itsekin kuinka päin silloin hameet kääntyivät." Vuoden 1907 kotimaisissa elokuvissa suomalaiset naiset tuskin kävelivät käsillään hameet korvissa.

Iljanne on ranskalaisen Gaumont-yhtiön Le verglas ("Iljanne", 105 metriä), Yhdysvalloissa An Icy Day (noin 80 metriä), Saksassa Auf dem Glatteis (105 metriä), Venäjällä Gololeditsa (103 metriä, kataloginumero 1698). Yhdysvaltalaisessa juonikuvauksessa (s. 11) mainitaan vain käsillään jäätä pitkin kävelevä mies, ei naisia, mutta lyhyempi pituus viittaa siihen että amerikkalaiset puritaanit oli päätetty säästää liian "frivolööseiltä" kohtauksilta. Saksalaisessa juonikuvauksessa käsillään kävelevät myös naiset. Seuraavassa venäläisessä Sine-fono -lehdessä 1.12.1907 julkaistu kuvaus:

Suojasään jälkeen tulee heti pikku pakkanen. Kadut ovat muuttuneet oikeaksi luistinradaksi. Jalankulkijat, jotka eivät ole yhtä ketteriä kuin luistelijat, pystyvät etenemään vain vaivoin. He tukeutuvat talojen seiniin ja lyhtypylväisiin, mutta siitä huolimatta kukaan ei onnistu välttämään kohtaloaan: liukastua ja kaatua... Valtavasti koomisia kohtauksia: jalankulkijat kaatuilevat, nousevat ylös ja kaatuvat uudestaan. Jonkun päähän juolahtaa ajatus: kun jalkaisin eteneminen liukasta tietä pitkin on niin vaikeaa, kannattaisiko kokeilla sitä käsillään. Muutamia kokeiluja ja esimerkki saa seuraajia. Hankalalla kelillä kadulla näkyy hahmoja, jotka liikkuvat käsillään oikeiden akrobaattien taituruudella. Näiden hahmojen joukossa on myös naisia - kuvailut ovat tarpeettomia.

Biografi-Teatterin edeltävä ohjelmanumero Pyhä lippu oli myös Gaumontin tuote Le drapeau, Yhdysvalloissa Saving His Country's Flag (213 metriä), Venäjällä Svjatost znameni (221 metriä, kataloginumero 1694). Elokuvateatterien ohjelmat sisälsivät monesti useampia filmejä samalta yhtiöltä, varmaankin siksi että ne tuotiin maahan samalla kelalla.

Elokuvateatteri Scala

Pohjoismaisen biografikomppanian syyskuussa 1909 avaama Scala oli aikanaan yksi Helsingin hienoimmista elokuvateattereista. Pienet ja ahtaat teatterit eivät enää tyydyttäneet vaativamman yleisön tarpeita, ja reilun vuoden sisällä avattiin kaksi muutakin uutta ja hienoa teatteria: Olympia helmikuussa 1909 ja Apollo vapunpäivänä 1910 (ks. Sven Hirn: Kuvat elävät). Nordisk Filmtidning vie meidät tutustumaan Scalaan joulukuun 1909 numerossaan: 

Biografteatern Scala. 

Norra Esplanadgatan 21. Bakom företaget står som kändt Nordiska biografkompaniet, som inrättat biograf öfverallt i landet och redan utsträckt sin verksamhet, hvilken jämväl omfattar tillverkning af films till Ryssland. Fabriken är anlagd i Petersburg, men kommer inom kort att förflyttas till Helsingfors. Vi kunna i en snar framtid vänta oss att se originalbilder med miljön förlagd till Finland - både allvarliga och komiska.

 

Till att börja med har firmans fotograf i sommar berest landet för att taga nya originalbildserier från alla för naturskönhet bemärkta trakter. Helsingforsaren får bereda sig att snart, tillbakalutad i en bekväm länstol uti teatern nyinredda eleganta salong kunna företaga lustfärder hit och dit i eget land, n. b. sådant det tedde sig sommaren 1909.

Det är också för att hänvisa läsaren till Nordiska biografkompaniets annons, hvari firman averterar om att föreställningarna i dag påbörjats jag tagit till orda. Samtidigt ber jag att få påpeka att biografteatern till sitt nom de guerre valt det lockande: Scala.

Redan i går tog undert. jämte andra representanter för pressen den nya salongen i betraktande. Den är inrymd i samma gård, som förut, men har från andra våningen nedflyttats till första våningen i en midt emot hvalfporten belägen flygel, som ombyggts för ändamålet. På ett skickligt sätt har arkitekt Emil Fabritius här löst den ingalunda lätta uppgiften att af den gamla utbyggnad, som tidigare upptog platsen, skapa den briljanta, i modern stil komponerade salong som nu vid inträdet fängslar ögat.

Hufvudentrén är till vänster inne på gården. Men ingen, som vandrar förbi N. Esplanadgatan n:o 21, kommer att förbise, att det är här Scalateatern ligger. Härtill skall den festligt upplysta och dekorerade portalen, verksamt bidraga. Ensamt belysningen blir här af öfverväldigande effekt. Vid hufvudentrén står en portier i kompaniets vackra livré. Han visar vägen och ordnar köerna vid starkare tillopp af åskådare. Biljetter kunna då lösas vid en mot gårdsplanen vettande lucka. Kassan är dock egentligen belägen inne i vestibulen uti en vacker kiosk i svartpolerad björk med hvita lönnpilastrar.

Salongen är rymlig med 160 kv.-meters golfyta och plats för 320 personer. Hela utrymmet har dock ej tagits i anspråk, utan sittplatsernas antal begränsats till 280, hvarigenom den fördel ernåtts att man bekvämt kan röra sig i bänkraderna äfven då salongen är fullsatt. De förnämsta platserna utgöras af breda, bekväma länstolar. Den i stort som smått framträdande omtanken om åskådarnes bekvämlighet skall säkerligen löna sig, då behaget af en biografföreställning ju endast förhöjes, om man samtidigt har det bekvämt ställdt för sig.

 

Härtill kommer den magnifika inredningen i öfrigt. Gedigen komfort och fin artistisk smak ha här förenats på ett sätt, som gör teaterns arkitekt och förlagsmannens hänsyn för publikens fordringar samma heder. Hufvudfärgerna äro rödt, guld och - svart. Svart är nu färgen på modet, den kommer inom kort att göra revolution i våra dekorativa begrepp. Anbragt med blick på miljöns fordringar är denna färg ett fynd. Med sina kapitäler af drifven messing framträda de svarta, med mosaikinlägg prydda pelarne synnerligen effektfullt mot väggarnas röda yta. Tvenne utgångar samt en reserv-d:o finnas.
Scenen är omgifven af en ram af guld under hvilken i transparenta siffror läses det nummer af programmet, som för stunden förevisas - en nyhet i anordningarna, som helt visst skall hälsas med tillfredställelse.
Men det är icke endast i yttre afseenden Scalateatern verkar så förmånligt. Äfven de kinematografiska apparaterna äro enligt ny, förbättrad typ. så har t. ex. vefmaskinerit fullkomligt afskildts från ljuskällan, hvarigenom vibrationen i bilderna reducerats till ett omärkligt minimum. All eldfara är utesluten för publiken, ty maskinrummet är afskildt från salongen genom en vägg, beklädd med järnbeton, och t. o. m. ljusöppningarna tillsluta sig automatiskt - tack vare en sinnrik anordning - såvida el skulle utbryta i maskinrummet, hvilket icke har någon som helst annan förbindelse med salongen.
I fråga om utmärkta program har Nordiska biografkompaniet alltid varit - tip-top. Premiären i dag bjuder också på idel framstående nummer, bl. a. anslående naturscenerier från Portugal (Lissabon), ett konstnärligt utfördt kärleksdrama "Meneden" - bland det bästa vi sett i den vägen -, en komisk badscen o. s. v. Gå själf och öfvertyga er! 
Program: Lago di Lugano, Napoleon och furstinnan Hatzfeld, Blommande "Nattens drottning", fotograferad i botaniska trädgården i Dresden, Dramat i Belgrads konungaborg år 1903, Mr Moneys äfventyr, Uppståndelsen af Leo Tolstoj.

Esittelyssä mainittua ohjelmaa näytettiin Scalassa marraskuussa 1909. Scalan ohjelmisto ei suuresti poikennut Helsingin muista ensi-iltateattereista, mutta siinä oli ehkä havaittavissa pyrkimystä monipuolisuuteen mm. elokuvien valmistusmaiden suhteen. Ruotsalaisen ja norjalaisen omistajan tausta näkyi ainakin ruotsalaisten maisemaelokuvien runsautena.

• Lago di Lugano = ? Lugano incantevole. A. Croce & C. maaliskuu 1909, 110 metriä. Pohjois-Italian järvet olivat suosittu maisemakuvien aihe.
• Napoleon ja ruhtinatar Hatzfeld = Napoleone e la principessa di Hatzfeld. Itala Film 2.11.1909, 287 metriä. Italialaisista historia-aiheisista draamoista tuli suosittuja vuoden 1909 tienoilla. Ne päätyivät Suomeen yleensä kuukauden viivellä.
• Kukkiva Yön kuningatar = Erblühen einer Königin der Nacht. Heinrich Ernemann 1908, 17 metriä, väritetty. Kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattu lyhyt attraktioelokuva. Saksan elokuvatuotanto oli 1910-luvun alkuun saakka vähäistä ja heikkotasoista. Pohjoismainen biografikomppania oli kuitenkin hankkinut useita vähän vanhempia Ernemannin elokuvia, varmaankin halvalla.
• Murhenäytelmä Belgradin kuningaslinnassa 1903 = La Tragédie de Belgrade. Le Film d’Art marraskuu 1909, ensi-ilta Pariisissa 3.12.1909, 255 metriä. Aikanaan paljon huomiota herättäneen Serbian kuningasparin murhan pohjalta laadittu "taidefilmi". Le Film d’Art oli käytännössä Pathé Frèresin tuotantoyhtiö.
• Mr Moneyn seikkailu. Lyhyt komedia, joka ei ole identifioitavissa. Ehkä alkuperältään amerikkalainen.
• Ylösnousemus = Résurrection. Le Film d’Art lokakuu 1909, ensi-ilta Lyonissa 8.10.1909, 350 metriä. Leo Tolstoin suurromaaniin perustuva varttitunnin draama. Suomenkielinen juonikuvaus.

Pathén elokuvat olivat olennainen osa Scalan ohjelmistoa, mutta niitä esitettiin usein myös muissa teattereissa, kuten Napoleonia ja ruhtintar Hatzfeldia Centralissa, Maailman Ympärissä ja Olympiassa sekä Ylösnousemusta Olympiassa. Lisäksi Kansainvälinen Biografi ja muut kolme teatteria esittivät maisemakuvaa Imatralta, joka sekin lienee peräisin Pathélta, vaikka julkaistiinkin kansainvälisesti vasta seuraavan vuoden puolella. Ohjelmiston monipuolistamiseksi Central oli hankkinut Nick Carterin, Olympia amerikkalaisen Vitagraph-elokuvan The Cobbler and the Caliph ja Maailman Ympäri mm. italialaisen Cretinetti eroe -komedian. Kansainvälisen Biografin ohjelmisto oli ehkä eniten Pathén tuotteiden varassa, mutta se taisi lopettaakin jo seuraavana vuonna.