Kun Inga Lill rakastui Nick Carteriin

Andrew Shailin mukaan Euroopan ensimmäinen ihailijakirjeen saanut elokuvanäyttelijä oli ranskalainen Pierre Bressol, joka esitti etsivä Nick Carteria Victorin Jassetin Éclair-yhtiölle ohjaamassa sarjassa. Kirje oli päivätty 1.12.1909, alle kuukausi ensimmäisen tunnetun amerikkalaisen ihailijakirjeen jälkeen, ja sen oli lähettänyt Inga Lill Helsingistä. Nimimerkki Hr X, joka ei selvästikään ollut tutustunut kääntäjän eettisiin sääntöihin, kertoi asiasta Hufvudstadsbladetissa 17.2.1910. Pian jutulle nauroivat myös muut suomalaiset lehdet, mm. Kansan Lehti, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat. Seuraavassa suomennoksen alku hieman siistittynä:

Muuan tukholmalaisen herrasmiehen kerrotaan aikoinaan elävien kuvien teatterissa käydessään pihkaantuneen erääseen kaunista naista esittävään kuvaan. Kun sitten tämä kuva oli kulkenut kaikki Tukholman elävien kuvien teatterit ja se vietiin maaseudulle esitettäväksi, seurasi rakastunut herra mukana istuen jokaisessa teatterissa, missä hänen lemmittyään esitettiin.

Nyt on Helsingissä sattunut samantapainen ihme. Muuan nuori suomalainen tyttönen on näet rakastunut elävissä kuvissa Nick Carteriin. Rakkaus ei ole pysynyt salassa. Tyttönen nimittäin innostuneena lempensä esineeseen sai tutkimisen jälkeen vihdoin tietää, että hänen lempimänsä elävä kuva Nick Carter oli Pariisin Odeon-teatterissa esiintyvä näyttelijä hra Bressol. Neito lähetti räiskyvän ruotsinkielisen rakkauskirjeen. Hra Bressol ei kuitenkaan ymmärtänyt ruotsia eikä siis voinut saada selville, sisälsikö kirje rakkautta vai muuta ja lähetti sen käännettäväksi Helsinkiin eräälle henkilölle. Alku tästä sulosanaisesta epistolasta kuuluu seuraavasti:

Helsingissä jouluk. 1 p. 1909.
"Parhain herra Nick Carter.
Minä, joka olen nuori 20 kevättä nähnyt suomalainen tyttö ("en ung finish mädschen"), olen tuntemattomasta syystä rakastunut Teihin, hra N. C. Tietäisittepä kuinka rakas Te olette minulle, tietäisittepä, kuinka syömmeni sykkii joka kerran kun näen Teidät elävissä kuvissa! Jumala yksin tietää, kuinka vilpitöntä on se rakkaus, joka nuoresta puhtaasta sydämestäni virtaa Teitä kohtaan -- ". Kirjeen loppuosassa lupaa neitonen lähettää valokuvansa lemmitylleen, pyytääpä, että Nick Carter vastaisi hänelle Helsingin postitoimistoon nimellä: Inga Lill.

Hufvudstadsbladet jatkaa:

Det är icke mycket att tillägga. Den förälskade herrn i Nordlindhs novell (= alun juttu tukholmalaisherrasta) lade en viss bitterljuf sordin öfver sitt förhållande genom att nöja sig med en älskarinna i lefvande bilder och icke fordra en i lefvande lifvet. Den finska flickan är en mera blodfull natur och icke tillfreds med att den smarta Nick Carter agerar talangfullt på biografteaterns lakan. Hon skall ha honom.

Det gör hon oklokt i. Bäst för kärlekens egen skull at hålla sin passion ideellt inriktad. Helt säkert skulle Plato i våra dagar älska på biograferna; det är verkligen både ideellt, angenämt och bekvämt. Konkurrensen, förlåt, svartsjukan spelar ingen obehaglig roll, det gäller bara att, i värsta fall, fördela biograferna.

Sabine Lenkin mukaan komea, rohkea ja neuvokas Nick Carter oli valkokankaan ensimmäinen sankarihahmo, johon naispuolisen yleisön oli helppo ihastua. Hahmoa esittänyt näyttelijä oli kuitenkin varhaisten mykkäelokuvien tapaan yleisölle nimetön. Hufvudstadsbladetin herra X:n mukaan Inga Lill oli jostain saanut selville hänen nimensä, mikä periaatteessa oli mahdollista. Bressol oli esiintynyt myös Suomessa näytetyissä "taide-elokuvissa" kuten Omantunnontuskat (Remords, 1909) ja Portinvartijanaisen poika (ilm. Rédemption, 1909). Niiden yhteydessä hänet oli mainittu Odeon-teatterin näyttelijäksi, ja Inga Lill oli ehkä tunnistanut sankarinsa valkokankaalta. Toisaalta näkyy, että kirje oli osoitettu Nick Carterille, ei näyttelijälle, ja se oli ehkäpä löytänyt tiensä tuotantoyhtiö Éclairin välityksellä. Lenk viittaa Georges Sadouliin, jonka mukaan yhtiö oli saanut paljon Nick Carterille osoitettuja rakkauskirjeitä. Helsingin Sanomien mukaan "joku elävien kuvien teatterin omistaja" oli lähettänyt kirjeen käännettäväksi "erään täkäläisen lehden toimitukseen".

Koko jutun uskottavuus historiallisena tapauksena on vähintäänkin kyseenalainen. Varmaa lienee vain, että Suomesta oli lähetetty ihailijakirje, joka sittemmin oli joutunut vääriin käsiin. Turun Sanomat viimeistelee tarinan seuraavaan tapaan:

Vaarallisiksipa alkavat käydä elävät kuvat, kun ne panevat nuorten tyttösten sydämet paloon ja villitsevät ne aina Pariisia myöten hakemaan henttunsa. Mahtaa hra Bressolilla olla suloista lukea mukavassa nojatuolissaan tätä rakkauden suitsutusta.

Elokuvateatteri Scala

Pohjoismaisen biografikomppanian syyskuussa 1909 avaama Scala oli aikanaan yksi Helsingin hienoimmista elokuvateattereista. Pienet ja ahtaat teatterit eivät enää tyydyttäneet vaativamman yleisön tarpeita, ja reilun vuoden sisällä avattiin kaksi muutakin uutta ja hienoa teatteria: Olympia helmikuussa 1909 ja Apollo vapunpäivänä 1910 (ks. Sven Hirn: Kuvat elävät). Nordisk Filmtidning vie meidät tutustumaan Scalaan joulukuun 1909 numerossaan: 

Biografteatern Scala. 

Norra Esplanadgatan 21. Bakom företaget står som kändt Nordiska biografkompaniet, som inrättat biograf öfverallt i landet och redan utsträckt sin verksamhet, hvilken jämväl omfattar tillverkning af films till Ryssland. Fabriken är anlagd i Petersburg, men kommer inom kort att förflyttas till Helsingfors. Vi kunna i en snar framtid vänta oss att se originalbilder med miljön förlagd till Finland - både allvarliga och komiska.

 

Till att börja med har firmans fotograf i sommar berest landet för att taga nya originalbildserier från alla för naturskönhet bemärkta trakter. Helsingforsaren får bereda sig att snart, tillbakalutad i en bekväm länstol uti teatern nyinredda eleganta salong kunna företaga lustfärder hit och dit i eget land, n. b. sådant det tedde sig sommaren 1909.

Det är också för att hänvisa läsaren till Nordiska biografkompaniets annons, hvari firman averterar om att föreställningarna i dag påbörjats jag tagit till orda. Samtidigt ber jag att få påpeka att biografteatern till sitt nom de guerre valt det lockande: Scala.

Redan i går tog undert. jämte andra representanter för pressen den nya salongen i betraktande. Den är inrymd i samma gård, som förut, men har från andra våningen nedflyttats till första våningen i en midt emot hvalfporten belägen flygel, som ombyggts för ändamålet. På ett skickligt sätt har arkitekt Emil Fabritius här löst den ingalunda lätta uppgiften att af den gamla utbyggnad, som tidigare upptog platsen, skapa den briljanta, i modern stil komponerade salong som nu vid inträdet fängslar ögat.

Hufvudentrén är till vänster inne på gården. Men ingen, som vandrar förbi N. Esplanadgatan n:o 21, kommer att förbise, att det är här Scalateatern ligger. Härtill skall den festligt upplysta och dekorerade portalen, verksamt bidraga. Ensamt belysningen blir här af öfverväldigande effekt. Vid hufvudentrén står en portier i kompaniets vackra livré. Han visar vägen och ordnar köerna vid starkare tillopp af åskådare. Biljetter kunna då lösas vid en mot gårdsplanen vettande lucka. Kassan är dock egentligen belägen inne i vestibulen uti en vacker kiosk i svartpolerad björk med hvita lönnpilastrar.

Salongen är rymlig med 160 kv.-meters golfyta och plats för 320 personer. Hela utrymmet har dock ej tagits i anspråk, utan sittplatsernas antal begränsats till 280, hvarigenom den fördel ernåtts att man bekvämt kan röra sig i bänkraderna äfven då salongen är fullsatt. De förnämsta platserna utgöras af breda, bekväma länstolar. Den i stort som smått framträdande omtanken om åskådarnes bekvämlighet skall säkerligen löna sig, då behaget af en biografföreställning ju endast förhöjes, om man samtidigt har det bekvämt ställdt för sig.

 

Härtill kommer den magnifika inredningen i öfrigt. Gedigen komfort och fin artistisk smak ha här förenats på ett sätt, som gör teaterns arkitekt och förlagsmannens hänsyn för publikens fordringar samma heder. Hufvudfärgerna äro rödt, guld och - svart. Svart är nu färgen på modet, den kommer inom kort att göra revolution i våra dekorativa begrepp. Anbragt med blick på miljöns fordringar är denna färg ett fynd. Med sina kapitäler af drifven messing framträda de svarta, med mosaikinlägg prydda pelarne synnerligen effektfullt mot väggarnas röda yta. Tvenne utgångar samt en reserv-d:o finnas.
Scenen är omgifven af en ram af guld under hvilken i transparenta siffror läses det nummer af programmet, som för stunden förevisas - en nyhet i anordningarna, som helt visst skall hälsas med tillfredställelse.
Men det är icke endast i yttre afseenden Scalateatern verkar så förmånligt. Äfven de kinematografiska apparaterna äro enligt ny, förbättrad typ. så har t. ex. vefmaskinerit fullkomligt afskildts från ljuskällan, hvarigenom vibrationen i bilderna reducerats till ett omärkligt minimum. All eldfara är utesluten för publiken, ty maskinrummet är afskildt från salongen genom en vägg, beklädd med järnbeton, och t. o. m. ljusöppningarna tillsluta sig automatiskt - tack vare en sinnrik anordning - såvida el skulle utbryta i maskinrummet, hvilket icke har någon som helst annan förbindelse med salongen.
I fråga om utmärkta program har Nordiska biografkompaniet alltid varit - tip-top. Premiären i dag bjuder också på idel framstående nummer, bl. a. anslående naturscenerier från Portugal (Lissabon), ett konstnärligt utfördt kärleksdrama "Meneden" - bland det bästa vi sett i den vägen -, en komisk badscen o. s. v. Gå själf och öfvertyga er! 
Program: Lago di Lugano, Napoleon och furstinnan Hatzfeld, Blommande "Nattens drottning", fotograferad i botaniska trädgården i Dresden, Dramat i Belgrads konungaborg år 1903, Mr Moneys äfventyr, Uppståndelsen af Leo Tolstoj.

Esittelyssä mainittua ohjelmaa näytettiin Scalassa marraskuussa 1909. Scalan ohjelmisto ei suuresti poikennut Helsingin muista ensi-iltateattereista, mutta siinä oli ehkä havaittavissa pyrkimystä monipuolisuuteen mm. elokuvien valmistusmaiden suhteen. Ruotsalaisen ja norjalaisen omistajan tausta näkyi ainakin ruotsalaisten maisemaelokuvien runsautena.

• Lago di Lugano = ? Lugano incantevole. A. Croce & C. maaliskuu 1909, 110 metriä. Pohjois-Italian järvet olivat suosittu maisemakuvien aihe.
• Napoleon ja ruhtinatar Hatzfeld = Napoleone e la principessa di Hatzfeld. Itala Film 2.11.1909, 287 metriä. Italialaisista historia-aiheisista draamoista tuli suosittuja vuoden 1909 tienoilla. Ne päätyivät Suomeen yleensä kuukauden viivellä.
• Kukkiva Yön kuningatar = Erblühen einer Königin der Nacht. Heinrich Ernemann 1908, 17 metriä, väritetty. Kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattu lyhyt attraktioelokuva. Saksan elokuvatuotanto oli 1910-luvun alkuun saakka vähäistä ja heikkotasoista. Pohjoismainen biografikomppania oli kuitenkin hankkinut useita vähän vanhempia Ernemannin elokuvia, varmaankin halvalla.
• Murhenäytelmä Belgradin kuningaslinnassa 1903 = La Tragédie de Belgrade. Le Film d’Art marraskuu 1909, ensi-ilta Pariisissa 3.12.1909, 255 metriä. Aikanaan paljon huomiota herättäneen Serbian kuningasparin murhan pohjalta laadittu "taidefilmi". Le Film d’Art oli käytännössä Pathé Frèresin tuotantoyhtiö.
• Mr Moneyn seikkailu. Lyhyt komedia, joka ei ole identifioitavissa. Ehkä alkuperältään amerikkalainen.
• Ylösnousemus = Résurrection. Le Film d’Art lokakuu 1909, ensi-ilta Lyonissa 8.10.1909, 350 metriä. Leo Tolstoin suurromaaniin perustuva varttitunnin draama. Suomenkielinen juonikuvaus.

Pathén elokuvat olivat olennainen osa Scalan ohjelmistoa, mutta niitä esitettiin usein myös muissa teattereissa, kuten Napoleonia ja ruhtintar Hatzfeldia Centralissa, Maailman Ympärissä ja Olympiassa sekä Ylösnousemusta Olympiassa. Lisäksi Kansainvälinen Biografi ja muut kolme teatteria esittivät maisemakuvaa Imatralta, joka sekin lienee peräisin Pathélta, vaikka julkaistiinkin kansainvälisesti vasta seuraavan vuoden puolella. Ohjelmiston monipuolistamiseksi Central oli hankkinut Nick Carterin, Olympia amerikkalaisen Vitagraph-elokuvan The Cobbler and the Caliph ja Maailman Ympäri mm. italialaisen Cretinetti eroe -komedian. Kansainvälisen Biografin ohjelmisto oli ehkä eniten Pathén tuotteiden varassa, mutta se taisi lopettaakin jo seuraavana vuonna.