Monte-Criston kreivi (1908)

Monte-Criston kreivi. Kuva Italian kansallisen elokuvamuseon arkistosta.

Syyskauden 1908 elokuvatapauksiin kuului esityskopioiden määrän perusteella italialaisen Ambrosio Filmin Monte-Criston kreivi (Il Conte di Montecristo). Sitä esitettiin joulukuun toisella viikolla neljänä kopiona helsinkiläisissä Biografi-Teatterissa, Centralissa, Maailman Ympäri -teatterissa sekä Maiden ja Kansojen Hämeenkatu 8 -teatterissa Tampereella. "Pikalähetyksenä saapunut", "pitkä" ja "mitä taiteellisin" kuva koostui viidestätoista (tai pikemminkin neljästätoista) "jännittävästä osastosta":

I. Mercedes hylkää Fernandin rakkaudentunnustuksen ja tapaa kihlattunsa Edmond Dantesin.
II. Fernand ja kateellinen Danglars punovat juoniaan.
III. Nimetön kirje.
IV. Edmond Dantes vangitaan.
V. Tuomari Villeford uhraa Dantesin omien kunnianhimoisten pyyteitteinsä takia.
VI. Dantes viedään Ifin linnaan.
VII. Seitsemän vuotta myöhemmin. Apotti Faria ilmestyy Dantesin vankiselliin.
VIII. Kuoleva apotti Faria kertoo Dantesille aarteesta Monte-Criston saarella.
IX. Dantes piiloutuu säkkiin, jossa apotti Farian ruumis oli tarkoitus haudata.
X. Dantes pelastuu uimalla.
XI. Aarre.
XII. Dantes esittäytyy Monte-Criston kreivinä Mercedesille ja pettäjilleen.
XIII. Dantes ilmoittaa kuka hän on.
XIV. Rakkaus Haydeehen saa Dantesin unohtamaan menneisyyden.

Monte-Criston kreivin oli ensimmäisenä filmannut yhdysvaltalainen Selig Polyscope Company viisiosaiseksi näytelmäksi sovitettuna. Ambrosion elokuva perustui Giuseppe Rotan jo vuonna 1856 sovittamaan balettiin, johon Paolo Giorza oli säveltänyt musiikin. Marraskuussa 1908 valmistuneen elokuvan oli ohjannut Luigi Maggi. Sen pituudeksi mainitaan 297 tai 334 metriä (noin 15 minuuttia), vaikka alun perin elokuvasta oli suunniteltu jopa 1500-metristä. Dantesia esitti Umberto Mozzato. Muina näyttelijöinä on mainittu Arturo Ambrosio, Lydia de Robertis ja Mirra Principi.

Suomeen tulleiden kopioiden määrää selittää mahdollisesti se, että elokuvan levittäjä Raleigh & Robert oli ilmeisesti tekijänoikeussyistä joutunut luopumaan sen esittämisestä Ranskassa. Biografi-Teatterin, Maailman Ympärin ja Maiden ja Kansojen kopiot siirtyivät seuraavalla viikolla Turkuun, kun taas Centralin ohjelmaa näytettiin Maiden ja Kansojen viipurilaisessa teatterissa. Elokuva palasi Tähti-Biografin ohjelmaan vuonna 1910.

Selvästikin "taiteelliseksi" tarkoitettu elokuva ei ole säilynyt. Yhdysvaltalaisen aikalaiskriitikon mukaan sen kuvaus oli heikkoa ja näyttelijäntyö hengetöntä. Suomalaisista lehdistä ei tavanomaisten tekstipuffien lisäksi juurikaan löydy kommentteja. Hufvudstadsbladetissa pantiin merkille Monte-Criston kreivin "viehättävät kuvat" ja "jännittävä sisältö".

Naisen kunnia Venäjällä (1906)

Karl Emil Ståhlbergin Atelier Apollon Tampereella vuosina 1906-1909 omistama Maailman Ympäri -teatteri esitti yhtiön helsinkiläisen pääteatterin ohjelmien lisäksi myös uusia, vastikään maahantuotuja elokuvia, joita sittemmin kierrätettiin Helsingissä ja muissa kaupungeissa. Taustalla lienee ollut kilpailu maahantuontia harjoittaneen tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön kanssa. Vastikään maahantuotuja ohjelmia nähtiin toisinaan myös Pohjoismaisen biografikomppanian tamperelaisessa Biografi-Teatterissa Commercen talossa.

Lokakuussa 1907 Tampereen Maailman Ympäri -teatterissa sai ensi-iltansa Naisen kunnia Venäjällä / Kvinnans heder i Ryssland, jonka juonikuvaus julkaistiin kaupungin lehdissä:

Jännittävä kuvaus Venäjän oloista. Santarmiupseeri näkee kauniin naisen kadulla ja päättää pyydystää hänet himojensa tyydyttämiseksi. Apulaiselleen antaa hän määräyksen hakea tytön asunto ja pitää siellä kotitarkastus. Löytämättä mitään rikoksellista hänen asunnostaan, asettaa upseeri toisten huomaamatta luvatonta kirjallisuutta muiden kirjain joukkoon. Valelöytönsä nojalla vangitsee hän tytön vanhan isän ja veljen. Isänsä ja veljensä vapauttamiseksi päättää hän suostua upseerin ehdotukseen. Isä kuultuaan tyttäreltään vapaaksipääsemisen ehdot, ei hyväksy sitä, vaan vaatii tytön kostamaan tämän häpeällisen lupauksen. Tyttö ampuu upseerin ja vangitaan. Uskolliset toverit vapauttavat tytön vankilasta, vaan valppaat kasakat huomaavat paon ja tekevät surullisen lopun vangista ja hänen auttajistaan.

Provokatiivisesta sisällöstään huolimatta viranomaiset eivät välittömästi kieltäneet elokuvan esittämistä, elettiinhän syksyllä 1907 vielä suurlakon ja toisen sortokauden välistä vapauden aikaa. Muissa teattereissa Naisen kunniaa ei ilmeisesti näytetty, joten Maailman Ympäri lienee katsonut parhaaksi vetää sen itse pois ohjelmistosta. Pari vuotta myöhemmin Helsingissä kiellettiin samanaiheinen Matkalla Siperiaan, mutta silloin aika oli jo toinen.

Naisen kunnia Venäjällä on selvästikin sama kuin italialaisen Ambrosion vuonna 1906 valmistunut Storia russa (270 metriä), josta Aldo Bernandinin filmografian Il cinema muto italiano 1905-1909 mukaan ei ole säilynyt muita tietoja. Ranskalainen Raleigh & Robert levitti sitä Saksassa toukokuusta 1907 lähtien nimellä Frauenehre in Russland (270 metriä). Raleigh & Robertin luettelossa oli tuolloin myös muita Ambrosion elokuvia. Ranskassa Storia russa sai Bernandinin mukaan nimen L'Honneur au pays du tsars.