Mitä nainen tahtoo (1909)

Finljandskaja gazeta oli kenraalikuvernööri Bobrikovin vuonna 1900 perustama Venäjän hallituksen ääneenkannattaja Suomessa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen lehteä kuvailtiin "eläväksi ruumiiksi", jonka sisältö koostui lähinnä virallisista tiedoituksista ja suomalaisten lehtien venäjänkielisestä refereroinnista. Finljandskaja gazeta pyrki seuraamaan myös Suomessa asuvien venäläisten kulttuuritoimintaa ja toisinaan siinä ilmestyi kiinnostavaa mielipideaineistoa.

Syyskuussa 1909 lehti julkaisi nimimerkillä "Isä" kirjoittaneen Suomessa asuvan venäläisen kirjeen helsinkiläisistä elokuvateattereista:

Kinematografit ovat nykyään korvaneet helsinkiläisille teatterit ja niissä käydään hyvin ahkerasti. Näiden "elävien kuvien" sisällöllä voi olla hyvä, valistava vaikutus kansaan, mutta ne voivat myös turmella sitä. Viimeksi mainittu on tietysti erityisen vaarallista varhaisnuorisolle.
Eilen poikkesin 10- ja 12-vuotiaiden lasteni kanssa Pohjoisesplanadi 17:ssa sijaitsevassa kinematografissa. Ohjelman keskivaiheilla näytettiin kohtauksia nimeltä Jos nainen haluaa, joissa vaimo etsii miespalvelijaa ja mies palvelijatarta. Työhön palkattu miespalvelija pukeutuu palvelijattareksi, ja sen jälkeen esitetään näiden kolmen henkilön öisiä retkiä, jotka ovat niin kyynisiä ja likaisia, sisältäen niin avoimia eleitä ja ruumiinliikkeitä, että ne on näköjään laskettu vähään tyytymättömän aikuisen yleisön kaikkein alhaisimpien vaistojen varaan.
Koska tämän kinematografin "vetonaulana" on tällä hetkellä Hetzensteinin oikeudenkäynnin sankarien (Polovnjovin, Laritshkinin, Bulatselin ym.) esittäminen ja tämä numero näytetään viimeisenä, niin on pakko katsoa myös edellä kuvatut kohtaukset.
Voitaisiinko nämä rivoudet, jos ne yleisön houkuttelemiseksi ovat välttämättömiä, asettaa ohjelmissa viimeisiksi ja mainita niissä, että nämä kohtaukset eivät ole nuorisoa varten. Silloin vanhemmat voisivat ajoissa viedä lapsensa pois ja siten varjella heidän sielujaan kaiken tämän "mauttomuuden ja arkipäiväisyyden" varhaiselta omaksumiselta.

"Isän" kuvailema elokuva on Kansainvälisessä Biografissa esitetty Mitä nainen tahtoo, jota näytettiin samaan aikaan myös Olympiassa ja Maailman Ympäri -teatterissa. Hän viittaa myös Terijoella ja Kivennavalla pidettyyn Venäjän duuman jäsenen Mihail Herzensteinin murhaoikeudenkäyntiin, josta tehtyä uutiselokuvaa esitettiin Kansainvälisessä Biografissa. Maailman Ympäri -teatterin ohjelmaa referoinut Lördagenin toimittaja pani myös merkille "Isän" mainitseman "iloisen kuvan", jonka "olisi mielellään voinut jättää pois".

Mitä nainen tahtoo on ranskalaisen Pathé Frèresin elokuussa 1909 valmistunut lyhyt komedia Ce que femme veut. Siitä on säilynyt seuraava juonikuvaus:

Maanviljelijä Graindorge ja hänen vaimonsa ovat päättäneet palkata palvelijan. He ovat eri mieltä vain yhdestä asiasta: rouva haluaa miespalvelijan ja herra palvelijattaren. Mies saa tahtonsa läpi, mutta nainen päättää kostaa sukupuolensa aseilla: kärsivällisyydellä ja oveluudella. Saavuttaakseen päämääränsä hän vaihtaa kyltin jossa hänen miehensä etsii palvelijatarta toiseen jossa lukee: "Haetaan miespalvelijaa". Viekas ja petollinen normandialainen nuorimies tulee esittelemään itsensä. Vaimo pukee hänet naisten vaatteisiin ja Graindourge, joka on vaikuttunut palvelijattaren vankasta ulkomuodosta, hyväksyy vaimonsa valinnan. Miestään tarkkaan vahtiva vaimo huomaa tämän pian hakkailevan neitokaista. Hän teeskentelee raivostuvansa ja nolostunut ukkoparka alistuu vaimonsa tahtoon aavistamatta että jälleen kerran heikompi sukupuoli on voittanut vahvemman.

Kuvauksen perusteella kyseessä on ranskalaisille tyypillinen "pikantti" komedia, joka ei vaikuta mitenkään erityisen mauttomalta (sellaisiakin Pathén tuotannosta kyllä löytyy). Jonkinlaisen vihjeen "moraalisen tuohtumuksen" syystä antaa Pathén filmografia, jossa mainitaan elokuvan ohjaaja Georges Monca, käsikirjoittaja Léon Nunès ja näyttelijät Charles Prince ja Mathilde Caumont. Kyseessä ei siis ollut entiseen tapaan anonyymi puskafarssi, vaan kenties hieman kunnianhimoisempi "taidefilmin" tapainen tuotos, jossa ammattilaisten työskentely antoi tarinalle uskottavuutta ja realistisempaa sävyä. Ranskan kansalliskirjasto osaakin kertoa, että kyseessä oli Pathén levittämä taidefilmien tuotantoyhtiön SCAGL:n elokuva.

"Isän" puheenvuoro sisältää 1910-luvun vaihteen "elokuvakritiikille" tyypillisiä aineksia:

• Kirjoittaja tunnustaa, että elokuvaesityksillä voi olla myös kansansivistyksellisiä tavoitteita, mutta toisaalta ne voivat turmella vähemmän valveutunutta yleisöä ja varsinkin lapsia ja nuorisoa. Kritiikissä ei siis ole kyse mediasta, vaan sen esittämästä sisällöstä.
• Sivistyneistöön kuuluva henkilö ei käy elokuvissa katsomassa rietasta viihdettä. Hän haluaa nähdä arvokkaita ohjelmanumeroja, tässä tapauksessa ajankohtaisen uutiselokuvan. Lördagenin toimittaja panee merkille Maailman Ympäri -teatterin ohjelmasta Bethovenin kuutamasonaatin, joka esittää "runollisen kauniita maisemia ja ihania kuutamokuvia". Vastaava paremman väen numero Kansainvälisen Biografin ja Olympian ohjelmissa on paimenidylli Hellaassa, jonka esittäjiin kuuluu balettitanssijatar Stacia Napierkowska.
• Aikuinen elokuvayleisö koostuu suurelta osin alemmista, "vähään tyytyvistä" yhteiskuntaluokista. Heitä houkuttelee esityksiin seksiä simuloiva kuvasto, joka on lapsille kaikkein vaarallisinta. Kansainvälisen Biografin ja Olympian ohjelmiin sisältyi myös Pathén säilynyt Pantterinmetsästys, joka herättänee tämän päivän kissanomistajissa huomattavasti voimakkaampia tunteita.

Eläviä kuvia Tampereella 1907

Kansan Lehden nimimerkki Lippo teki katsauksen Tampereen elokuvatarjontaan syyskuussa 1907:

Eläviä kuvia.
Kun en vielä tämän syyssesongin kuluessa ollut käynyt elävissä kuvissa ja kun kaupunkiimme oli tullut yksi uusi yhtiö kahdella näyttämöllä sekä kaupunkimme vanhin eläväinkuvain yhtiö oli rakennuttanut kokonaan uuden näyttämön, varsinaisesti eläviä kuvia varten, niin päätin mennä eilenillalla näitä uutuuksia katsomaan.

Maailman Ympäri sijaitsi Sandbergin talossa Kauppatorin laidalla. Kuva Tiia Monto, Wikimedia Commons.

Lähdin siis astelemaan "Maailman ympäri". Tämän nimiset kaksi näyttämöä on helsinkiläinen Oy Atelieri Apollo rakennuttanut entiseen postikonttoori huoneistoon rautakauppias Winterin taloon Kauppatorin varrelle. Ensimmäisessä näyttämössä, joka on pihanpuolella, alkaa näytökset arkipäivinä klo 4:stä alkaen i. p. joka täysi tunti ja pyhäpäivinä klo 2:sta samaten. Toisessa näyttämössä, joka on kadun puolelle, alkaa näytökset arkina klo 1/2 5:stä i. p. jokainen puolitunti ja pyhinä 1/2 3:sta i. p. samaten.
Koska nyt oli vähän yli "puolen" niin aloin siis toisesta. Siellä oli parhaillaan menemäsä kuvasarja olkihattujen valmistamisesta Italiassa. Sarja oli hauska ja antoi se katsojalle hyvän käsityksen siitä näppäryydestä, jota tarvitaan noita mieluisia kesäpäähineitä valmistaessa. Toisena kuvasarjana seurasi hullunkurinen "Ensimmäinen kerta polkupyörällä". Kuvasarja on noita tavallisia eläväin kuvain takaa-ajokuvia koomillisine kuperkeikkoineen, jotka ovat niin jokapäiväisiä elävissäkuvissa, että ovat sentähden menettäneet kaiken makunsa. Seurasi sitten kuvasarja "Nykyajan Klondyke" jossa saa nähdä Alaskan luontoa, kullanhuuhdontaa, eskimoja, Dawsonin kaupunki ym. Kuvasarja muuten on jo ennemmin esitetty täkäläisessä Biografiteatterissa. Sitten seurasi taasen huvittava numero "Palvelijan kosto", joka olisi ollut hyvinkin hauska, ellei teatteri, jossa kuva on valokuvattu, olisi aivan liikaa karrikeerannut. Huvittava kuvasarja oli suomalainen "Salaviinapolttajat", jonka kreivi Louis Sparre on järjestänyt ja Kansallisteatterin näyttelijät esittäneet varsinaisesti Atelieri Apolloa varten. Lopuksi oli kaunis värikuva "Naisten erilaisia pukuja", jota kuitenkin epäselvä valaistus toisinaan haittasi. Edelläolevaa ohjelmaa näytellään lauvantaihin asti, jona päivänä "Maailman ympäri II:ssa" ohjelma aina muuttuu.
Harmittelin vähän kun ei sopinut oitis siirtyä Maailman ympäri I:seen, sillä siellä oli ohjelma jo hyvässä menossa, ennen kuin II:ssa päättyi, surkeilin vähän aikaani, mutta halusin nähdä ohjelman kokonaan, joten perältäkin menin puoleksi tunniksi kävelemään ja odottelemaan.
Puolentunnin kuluttua istuin siis "Maailman ympäri I:ssä". Ensiksi oli hauska kuva "Koirat poliisin palveluksessa", jota "lystikseen" katseli, kuitenkin välistä peläten, että ne koirat repivät ne "varkaat", jotka siltä tutulta elävienkuvien näyttelijältä varastivat, aivan palasiksi, mutta urholliset poliisit saivat sentään "varkaat" varjelluksi. Toisena oli kuvia Roomasta, jossa minulle uutta oli ainoastaan paavin elämää koskeva osa, mistä kuitenkin kerkisin ajattelemaan, että se on näytelty jossain Pariisin puistossa. Mutta sitten se "Maailman ympäri" alkoi meitä lennättää Tampereella. Ensin kiersimme Koskipuistossa, sieltä hypähdimme Mustanlahden kalliolle katselemaan Porin junan ja Aune-laivan kulkua, sieltä Pyynikille, Kauppakadulle, Nottbeckin puistoon ja Finlaysonin puuvillatehtaalle. Siinäpä kuvasarjassa oli tuttuja naamoja: tuossa Kanto, tuossa Taulasalo, tuossa, tuossa, niin peijakasko heidän kaikkien nimiä muistaa vaikka tuttujakin ovat. Taisi olla oma naamani joukossa, en tiedä kun ei ollut peiliä mukanani, että olisin saanut vertailla. Sepä varsin hauska kuva oli, joka loppui hymyilevään reklaamityttöön, joka reklameerasi meitä ostamaan puuvillatehtaan kudoksia. Tämän kuvan jälestä ei enään tahtonut maistua "Santarmien ja palokuntalaisten seikkailu" tavallisine juoksuineen ja kuperkeikkoineen. Mutta oli sentään lopuksi vielä kaunis värillinen "Haavellinen loihtukuvaus", jota mielellään katseli.
Huoneet "Maailman ympäri" ovat tilavat, istuimet mukavat ja kohteliaat livrepukuiset vahtimestarit punasine lakkineen ohjaavat yleisöä.

Ympäri Maailman, Hämeenkatu 8.

Maailman ympäri päästyäni tein kokokäännöksen ja lähdin menemään "Ympäri maailman". Tämä Oy Maat ja kansat omistama näyttämö, joka ennen oli Ruuskasen talossa Koskikadun varrella, on nyt kesänaikana, kuten jo alussa sanoin saanut uuden, oman ja varsinaisesti eläviäkuvia varten rakennetun huoneiston Hämeenkadun varrella Rautakauppayhtiön taloon. Hämeenkadulta johtaa käytävä tilavaan eteiseen, josta astutaan suureen siistiin saliin, missä on istuimia sadoille hengille.
Otan kassasta ohjelman esitän kohteliaasti tervehtivälle vahtimestarille itseni:
- Olen Lippo.
- Siltä näytät. - Käy sisälle vaan, lausuu hän ja ohjaa minut pehmeälle penkille istumaan.
Odotan hetkisen ja katselen korkeata, tilavaa salia. Senjälestä sähkö sammuu ja peräseinällä oleva punanen esirippu aukeaa ja sen takana alkaa liikkua kuvasarja, joka esittää kuvia erään rikollisen elämästä, jonka hyvä kohtelu ja lapsen luottavaisuus saa heltymään ja palaamaan pahoilta teiltään. Toisena kuvana on "Ensimäinen ratsastus", jossa tapahtuu monta naurettavaa seikkaa. Mutta sen jälestä on vallan kamala - kuten tehtaantytöt puhuttelevat - kuvasarja, jossa 21 osassa esitetään minkälaisia "kauheita" eläviä me saamme niellä yhdessä ainoassa vesipisarassa, jos nautimme seisonutta vettä. Vesipisara on valokuvatessa useita satoja tuhansia kertoja suurennettu ja siksi tässä nähdään aivan selvästi miten "hirveitä" petoja siinä löytyy. Tuota katsellessani minä tein hiljaisen lupauksen, etten milloinkaan yhdy raittiusseuraan, niin kammottavaa on vesi. Raittiusseuroille onneksi loppuu kuvan näytteleminen tänäpäivänä, sillä huomenna on teatterissa uusi ohjelma. Seuraava kuvasarja on "Torpeedoristeilijä Sleipner hirmuisessa myrskyssä", jota katsellessa tuppaa tulemaan meritauti näyttämön penkilläkin istuessa, niin ankarassa myrskyssä laiva keikkuu. Lopuksi on hauska kuvasarja, jossa esitetään miten hullunkurisiin kohtauksiin isä joutuu, kun lapset pistävät hänen taskuunsa pahalta löyhkäävän limburger-juustopalan.
Hauskalta tuntuu istua "Ympäri maailman" uudessa salissa, sillä se on niin korkeakin, ettei ilma pääse pilaantumaan vaikka paljonkin väkeä saliin tulee. Ovia ulospääsyä varten on useampia, joten tuo vastenmielinen tungetteleminenkin on tyyten loppunut.

Biografi-Teatteri toimi Commercen talossa. Kuva Wikimedia Commons.

Vanhassa tutussa Biografiteatterissa olisi minun vielä pitänyt käydä, kun siellä taas on erittäin hauska ohjelmakin, jossa on kuvia Giuseppe Garibaldin elämästä, kuvia nykyisestä Marokon sodasta Casabalankan tapahtumat, koomillinen Automobiilimatka avaruudessa, liikuttava kuvasarja "Uskollinen kuolemaan saakka" sekä naurettava "Limburger-juusto", mutta olin jo niin väsynyt istumiseen elävissä kuvissa, etten jaksanut enempää istua, vaan täytyi jättää se toiseksi kerraksi.
Koettakaapa nyt arvoisat lukijani miten pitkälle te jaksatte.
Lippo.

K. E. Ståhlbergin Atelier Apollo -yhtiön Maailman Ympäri -salongeissa esitettiin siis kahta eri päivinä vaihtunutta ohjelmaa, joista toinen oli saanut ensi-iltansa Helsingissä 29. toukokuuta ja toinen ensimmäistä numeroa lukuun ottamatta 22. toukokuuta. Pohjoismaisen Biografikomppanian Commercen talon Biografiteatterin ohjelma oli näytetty Helsingissä 29. elokuuta ja tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön Ympäri Maailman -teatterin ohjelma oli kokonaan uusi. Oman teatteriketjunsa muissa kaupungeissa omistaneen Maiden ja Kansojen kilpailijat esittivät Tampereella myös uusia ohjelmia, joita ei ollut näytetty Helsingissä.

Teatterien ohjelmat koostuivat viidestä-kuudesta lyhyestä elokuvasta, joiden esittäminen kesti ilman kelanvaihtoja ehkä noin 35-40 minuuttia. Ohjelmanumeroista noin kolmasosa oli dokumentti- ja uutiskuvia ja loput komedioita, liikuttavia ihmiskohtaloita, jännittäviä rikosjuttuja tai väritettyjä trikkikuvia.

Arviolta kolmasosa elokuvista on Pathé Frèresin ja muiden ranskalaisyhtiöiden tuotantoa (Éclipsen uskollinen koira ja Raleigh & Robertin uutiselokuva Casablancasta), mutta ohjelmistoon sisältyy myös italialaisen Cinesin Garibaldi, Charles Urbanin dokumenttielokuvat vesipisarasta ja Alaskasta sekä saksalaisen Deutsche Bioscopin kuva torpeedoristeilijä Sleipneristä myrskyssä. Varsinkin F. Martin Duncanin mikroskoopin avulla kuvaamat vesieliöt (ilmeisesti Little Drops of Water tai Through the Microscope) näyttävät herättäneen runsaasti huomiota. Automobiilimatka avaruudessa saattaa olla englantilaisen Robert W. Paulin The ? Motorist, joka on säilynyt.


Pathén komediat takaa-ajoineen ja kaatuiluineen eivät enää jaksaneet huvittaa Lippoa, mutta amerikkalaisen Vitagraphin Oh! That Limburger: The Story of a Piece of Cheese perustui ilmeisesti tuoreeseen ideaan. Lippo panee merkille myös ranskalaisten koomikoiden maneerit (Le domestique se venge), tunnistaa yhden Pathén nimettömiksi jääneistä näyttelijöistä (Les chiens policiers) ja epäilee paavin elämää lavastetuksi (La ville éternelle).

Kyseiselle viikolle sattui myös kaksi kotimaista elokuvatapausta. Ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, Atelier Apollon Salaviinanpolttajat oli Liposta "huvittava", mutta ei sen enempää. Sen sijaan saman yhtiön Tampere-kuvaus (ilmeisesti sama kuin Filmografia Fennnican numero 24 Tampere Suomen Manchesteri) tuttuine näkymineen ja henkilöineen sekä Finlaysonin mainostyttöineen herätti kovasti huomiota. Dokumentaarisia filmejä valmistivat myös Maat ja Kansat sekä Pohjoismainen Biografikomppania.

Lippo panee merkille elokuvateatterien sisustuksen ja henkilökunnan, mutta ei lainkaan mainitse niissä soitettua musiikkia. Mykkäelokuvien säestäjinä toimivat tuolloin ilmeisesti automaattipianot, jotka olivat jo menettäneet uutuudenviehätyksensä eivätkä ansainneet erityistä huomiointia.

Elokuvaohjelmisto syksyllä 1907

Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1907. Kauden alkaessa Helsingissä oli kaksi elokuvien maahantuontia harjoittanutta ensi-iltateatteria: Karl Emil Ståhlbergin Atelier Apollo -yhtiön Maailman Ympäri sekä David Fernanderin ja Rasmus Hallsethin omistaman Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatteri, joka oli aloittanut toimintansa edellisenä syksynä. Konstantin Lindstedtin Ihmeitten Maailma oli siirtynyt esittämään vanhoja ohjelmia, joita vuokrattiin ainakin Atelier Apollolta ja tamperelaiselta Maat ja Kansat -yhtiöltä.

Syyskuun alussa Helsingissä aloitti toimintansa peräti neljä uutta elokuvateatteria: Ernst Ovesenin Central, Anton Podworskyn ja Jakob Fredrik Ljungqvistin Kansainvälinen Biografi, Hjalmar Hårdhin ja Karl Viktor Bremerin Premier-Biografi sekä Johan August Blommendahlin Uusi elävien kuvien teatteri. Niistä jälkimmäinen sijaitsi Unioninkadulla lähempänä Pitkääsiltaa eikä se näytä kuuluneen varsinaisten ensi-iltateatterien joukkoon.

Atelier Apollolla ja Maat ja Kansat -yhtiöillä oli omat teatterinsa ja yhteistyökumppaninsa muissa kaupungeissa ja myös Pohjoismainen Biografikomppania oli alkanut rakentaa omaa levitysketjuaan. Kilpailu kiristyi varsinkin Tampereella, jossa Atelier Apollon Maailman Ympäri ja Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatteri esittivät usein myös uutta maahantuotua ohjelmaa. Helsingin uusien ensi-iltateatterien levitystoiminta näyttää laajentuneen melko hitaasti. Kansainvälinen Biografi perusti teatterin Poriin ja Vaasa sai oman "Premiääri-Biograafinsa".

Ohjelmiston perusrakenne ei ollut suuresti muuttunut edellisestä syksystä. Dokumentaariset elokuvat muodostivat yhä huomattavan osan ohjelmanumeroista, joskin niiden osuus oli esim. marraskuussa 1907 laskenut alle 25 prosenttiin. Tärkein "todellisuuskuvien" toimittaja oli edelleen brittiläinen Charles Urban Trading Company, mutta sen rinnalle oli noussut uusia yhtiöitä, joista useimmat tuottivat myös fiktiivisiä elokuvia. Urbanin tuotteista varmaankin hämmästyttävimpiä olivat F. Martin Duncanin mikroskoopin avulla tekemät elokuvat (ilmeisesti Little Drops of Water ja Through the Microscope), joita esitettiin useissa ensi-iltateattereissa syys-lokakuussa 1907. Premier-Biografissa vesipisara oli "lokalisoitu" Vantaanjoen vedeksi: "Vantaanjoen vettä juovat helsinkiläiset ovat tilaisuudessa lähemmin tarkastamaan alkuperäisessä tilassa tuota herkullista tavaraa, jota se joka päivä nauttii. Kaikille boboloogeille ja vesijohtoihmisille suositellaan tämän sata kertaa suurennetun Vantaan-joesta otetun vesipisaran ja sen asukkaitten näkemistä. Se, joka on nähnyt kuvan, sanoo: en koskaan nauti Vantaan vettä keittämättä." Urbanin järjestämän Afrikan-retken tuloksia oli näytelmäelokuvaksi laskettava Afrikkalainen idylli, jonka levittäjänä toimi ranskalainen Raleigh & Robert.

Uutiselokuviin kuului mm. Raleigh & Robertin Taistelu Casablancassa 18 pnä elokuuta, joka nähtiin Helsingissä kolmena kopiona tasan kuukautta myöhemmin. Biografi-Teatterin ilmoituksen mukaan kyseessä oli "ensi kerta, jolloin todellisesta taistelusta on otettu eläviä kuvia" (aikaisemmat sotakuvat olivat yleensä lavastettuja). Saksan keisariparin käynti Englannissa nähtiin marraskuussa vain kuusi päivää elokuvan kuvaamisen jälkeen. Ruotsin kuninkaan Oskar II:n hautajaisjuhlallisuuksia esitettiin joulun jälkeen tuoreeltaan kuudessa eri teatterissa. Maat ja Kansat toi maahan kruunupäiden lisäksi Kuvia sosialistikongressista Stuttgartissa (Sozialisten-Kongress in Stuttgart, Deutsche Mutoskop und Biograph) ja Punaisen torstain Budapestissa (Demonstration der Sozialisten in Budapest, Projektograph, Unkari). Niiden taustalla ovat ehkäpä punaisen Tampereen ominaispiirteet. Kotimaisia uutis- ja maisemakuvia esittivät lähes kaikki ensi-iltateatterit, mutta niiden sisältökuvaukset on oheisessa tiedostossa jätetty huomioimatta. Varhaista dokumenttielokuvaa käsittelevät Jari Sedergren ja Ilkka Kippola teoksessaan Dokumentin ytimessä.

Ranskalainen Pathé Frères oli edelleen ylivoimaisesti suurin fiktiivisten elokuvien tuottaja. Uusien teattereiden ja lisääntyneen elokuvatuotannon myötä sen asema näyttää kuitenkin hetkellisesti notkahtaneen. Syys-lokakuussa yhtiön elokuvista tuotiin Suomeen yleensä vain yksi kopio, mutta toisaalta sen vahvuutena olikin eri nimekkeiden suuri määrä. Yhtiö reagoi tilanteeseen lähettämällä Helsinkiin moskovalaisen edustajansa Karl Filippin, jonka tehtävänä oli hankkia uusi tarmokas agentti. Loppuvuodesta maahantuotujen kopioiden määrä lisääntyi, ja ainakin Premier-Biografi ja seuraavan vuoden puolella Central alkoivat mainostaa erityisiä Pathé-ohjelmia laadun takeena.

Pathén ranskalaisia kilpailijoita olivat Gaumontin lisäksi Urbanin ranskalainen tytäryhtiö (sittemmin emoyhtiö) Éclair sekä Raleigh & Robert, joista jälkimmäisellä ei liene ollut omaa näytelmäelokuvien tuotantoa. Brittiläisiä näytelmäelokuvia tuli Suomeen Gaumontin tytäryhtiön ja Urbanin lisäksi ainakin Hepworthilta. Saksalaisia kuvia luettelosta löytyy edelleen vain muutamia, mutta ruotsin- ja suomenkieliset nimet viittaavat toisinaan Saksan kautta tapahtuneeseen maahantuontiin (esim. Gaumontin Le frotteur, Saksassa Blinder Eifer schadet nur, suomeksi Sokea innostus vaan vahingoittaa tai Éclipsen Le chemineau, Saksassa Des Landstreichers Glückstag, suomeksi Kulkurin onnenpäivä).

Italialaisen Cinesin elokuvia oli alkanut tulla Suomeen alkuvuodesta 1907, ja vähitellen mukaan tulivat myös Ambrosion tuotteet, joita levitti ainakin Raleigh & Robert. Kansainvälisen Biografin ensimmäinen ohjelma koostui nähtävästi kokonaan Italan edeltäjän Carlo Rossin elokuvista, ja myöhemmin niitä näytettiin muissakin teattereissa. Ranskalaisten esikuviin perustuneet italialaiset näytelmäelokuvat eivät vaikuttaneet vielä kovin omaperäisiltä.

Tanskalainen Nordisk Films oli ohjelmistossa laajasti edustettuna. Isak Thorsenin esittämän heikosti luettavan diagrammin (Nordisk Films Kompagni 1906-1924. The Rise and Fall of the Polar Bear, s. 63) mukaan yhtiön Suomeen myymien kopioiden määrä nousi edellisen vuoden paristakymmenestä noin puoleentoista sataan vuonna 1907. Nordiskin menestys näyttää perustuneen jännittäviin ja romanttisiin, usein historialliseen tai eksoottiseen ympäristöön perustuviin tarinoihin, mutta yhtiö tuotti myös komedioita ja dokumenttielokuvia.

Amerikkalaisia komedioita ja seikkailuelokuvia oli nähty edellisenä keväänä jo useita, mutta syksyllä tarjonta näyttää supistuneen vain muutamiin Edisonin, Lubinin ja Vitagraphin kuviin. Myös ruotsalainen elokuva oli vasta tuloillaan. Suomen ensimmäinen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat oli esitettty toukokuussa, mutta Biografi-Teatterin joulukuinen Iljanne tuskin oli järjestyksessä toinen kotimainen fiktio, vaan pikemminkin Gaumontin Le verglas.

Jos kopioiden määrä olisi laadun mittari, kauden merkittävin elokuva olisi viitenä kopiona maahan tuotu Nordiskin Iloinen leski (Den glade enke). Sitä täydensi vielä ruotsalainen Iloisen lesken valssi (Den glada änkan, Apollo Film Company), jota Kansainvälinen Biografi tarjosi ilmeisen turhaan yksinoikeudella maaseudulle vuokrattavaksi. Samalla viikolla esitettin vielä neljänä kopiona Nordiskin skandaalin herättänyttä Leijonanmetsästystä. Neljänä kopiona Suomeen saapui myös Nordiskin itämainen seikkailu Pako seraljista (Flugten fra seraillet) ja kolmena kopiona kauden ainoa lännenelokuva Texas Tex, liikuttava draama Mylly (Møllen) ja historiallinen Viikinkiverta (Vikingeblod). Nordiskin elokuvia esittivät kaikki, mutta maahantuonti painottui määrällisesti Pohjoismaisen Biografikomppaniaan, jopa siinä määrin, että historiallista rakkausdraamaa Angelo (Angelo, Tyran fra Padua) näytettiin samaan aikaan sekä Helsingin että Tampereen Biografi-Teattereissa. Kolmena kopiona tuotuja dokumenttielokuvia olivat Ruotsin kiviteollisuus (Stenindustri i Sverrig), Käynti Malmbergin rautakaivoksella (Malmbjerget) ja Maanviljelys Tanskassa (Landbrug i Danmark). Ne eivät ehkä kuulosta aiheiltaan kovin jännittäviltä, mutta kuuluivat olennaisena osana ohjelmiston "opettavaiseen" puoleen.

Komediapuolella kauden innovaatioihin kuuluivat limburgerjuusto, aivastuspulveri ja syyhypulveri. Éclipse/Urbanin levittämä Vitagraphin Limburgerjuusto (Oh! That Limburger: The Story of a Piece of Cheese) oli valmistunut jo huhtikuussa 1906, mikä kertoo amerikkalaisten yhtiöiden hitaista eurooppalaisista levityskanavista. Siinä pojat panevat isän taskuun pahalta haisevaa juustoa, minkä johdosta isä saa kunnon rökityksen työpaikallaan. Raleigh & Robertin levittämä Aivastuspulveri (Das Niespulver, mahdollisesti Hepworthin That Fatal Sneeze) perustunee samankaltaiseen ideaan. Molemmat tuotiin Suomeen kolmena kopiona. Syyhypulveria (Pathén Le poil à gratter tai Éclipsen Das Juckpulver) ostettiin peräti neljä kappaletta. Gaumontilla oli käytössään toiset aseet: Sitkeätä liimaa (mahdollisesti La glu) sekä Rakkaus ja liisteri pitävät hyvin kiinni (Die Liebe und der Kleister halten gut). Raleigh & Robertin kolmena kopiona levittämä Miksi häät epäonnistuivat (Warum aus der Hochzeit nichts wurde, ilmeisesti brittiläisen Williamsonin Why the Wedding Was Put Off) kuulostaa edellisiin verrattuna hienostuneelta komedialta.

Draamaelokuvat eivät nimien ja juonikuvausten perusteella olleet juurikaan kehittyneet edellisvuotisesta. Kolmena kopiona Suomeen tuotiin esimerkiksi "liikuttava rakkausmurhenäytelmä" Isän kosto / Pahaa hyvällä / Lääkärin omatunto (ilmeisesti Éclipsen The Doctor's Conscience). Pathén voimakkaasti lisääntynyt tuotanto jatkoi sekin etupäässä entisillä urilla. Komedioista erottuvat ehkäpä André Deedin Boireau opissa (Les apprentissages de Boireau) ja kolmena kopiona levitetty Ensimmäinen souturetki (Les débuts d'un canotier). Toiminnaltaan hieman hapuileva Premier-Biografi esitti Toradorin rakkautta eli Draamaa Sevillassa (Un drame a Séville) ilmeisesti peräti kolmella eri nimellä ja mainosti sitä tavallisesta poikkeavalla tavalla lehtien etusivuilla. Pathé jatkoi myös satu- ja taikakuvien tuotantoa. Kolmena kopiona levitettiin Pikku Jules Verneä (Petit Jules Verne) ja Ritari Sinipartaa (Barbe bleue), kahtena kopiona Ali Babaa ja neljääkymmentä ryöväriä (Ali Baba), Lumottua lampea (L'étang enchanté) ja Mustaa noitaa (La sorcière noire). Saksalainen satuelokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Schneewittchen und die sieben Zwerge, Internationale Kinematograph und Lichtbild) tuotiin sekin Suomeen kahtena kopiona. Helsingin ja Tampereen Biografi-Teatterit esittivät Georges Mélièsin jo vuonna 1904 valmistunutta kaksikelaista elokuvaa Le voyage à travers l'impossible nimellä Silmäys tulevaisuuteen tai Erään tiedeseuran seikkailurikas matka maailman avaruuden läpi vuonna 2100. Muita pidempiä elokuvia ei ohjelmistossa liene ollut, vaikka keväällä oli näytetty yhteen menoon Pathén liki tunnin kestänyttä Jeesuksen elämää maan päällä (Vie et Passion de N. S. Jésus Christ).

Johtavien tuotantoyhtiöiden eli lähinnä Pathén ja Nordisk Filmsin kopiot esitettiin kaikissa maahantuontia harjoittaneissa teattereissa yleensä samalla viikolla. Lisääntynyt kilpailu johti Helsingissä ensi-iltojen vakiintumiseen tiistaiksi. Ainoastaan Maailman Ympäri -teatterissa ohjelmat vaihtuivat entiseen tapaan keskiviikkona. Oskar II:n hautajaiset lienee ensimmäinen tapaus, jolloin juuri saapunut uutiselokuva liitettiin ohjelmiin "ylimääräisenä" numerona.

Käynti Porvoossa (1909)

Kari Uusitalon Filmografia Fennica 1904-1930 mainitsee numerolla 156 elokuvan Käynti Porvoossa, joka sai sensuurin hyväksynnän 6.2.1911. Sen pituus oli 95 metriä. Elokuvan tuottajaa ei kerrota.

Käynti Porvoossa / Ett besök i Borgå esitettiin helsinkiläisessä Tähtibiografissa ensimmäistä kertaa 27.1.1911. Se ehdittiin näyttää ilman sensuurin hyväksymistä, sillä elokuvien tarkastusprosessi oli vasta juuri alkanut. Tampereen Maailman Ympäri -teatterin ilmoituksen mukaan kyseessä oli "tuokiokuvia pienestä idyllisestä Porvoon kaupungista".

Tähtibiografi tunnettiin vanhojen käytettyjen filmien maahantuojana, eikä sillä ollut omaa tuotantoa. Kyseessä on tanskalaisen Nordisk Films Kompagnien vuonna 1909 valmistama Borgå / Borgå, en gammel finsk By, jota esitettiin Saksassa nimellä Borgaa, eine alte finnische Stadt. Sen alkuperäinen pituus oli myös 95 metriä. Nordisk julkaisi elokuvan Britanniassa nimellä Borga joulukuussa 1909. Sen pituus oli 312 jalkaa eli 95 metriä. Elokuva-alan ammattijulkaisu The Kinematograph & Lantern Weekly kuvaili filmin sisältöä näin:

This company issue an intresting travel picture with the title, Borga. This is a town in Finland of considerable beaty, and with many points of interest, which are shown in full detail.

Porvoo-kuvan taustalla saattaa olla tanskalainen ammattikuvaaja Age Mortensen, jonka Pohjoismainen Biografikomppania oli kutsunut Suomeen alkuvuodesta 1909. Mortensenin kuvaamista filmeistä suuri osa epäonnistui ilmeisesti Biografikomppanian teknisten ongelmien takia (ks. Outi Hupaniittu: Biografiliiketoiminnan valtakausi, s. 106-109).

The Kinematograph and Lantern Weekly 2.12.1909.

Todennäköisempää on, että kyseessä on toinen Maiden ja Kansojen Nordisk Filmisille myymistä elokuvista. Ensimmäinen niistä oli saman vuoden heinäkuussa julkaistu Gennem Murole Kanalen i Finland, jota on käsitelty täällä. Maiden ja Kansojen Hämeenkatu 8 -teatteri esitti helmikuussa 1910 elokuvaa Kuvia Porvoosta ja Runebergin kodista, joka on mainittu Filmografia Fennicassa numerolla 126. Lehti-ilmoituksessa ei kerrota sen alkuperästä, mutta kyseessä lienee yhtiön oma tuote, koska se liitettiin Olympialta vuokrattuun ohjelmaan vain Tampereella. 

Myöhemmin Suomen valkokankaita kiersi vielä Kuvia Porvoosta / Bilder från Borgå, "kaunis luonnonkuva tästä vanhasta muistorikkaasta kaupungista" (esim. Petit 19.11.1914), jota ei mainita Kari Uusitalon filmografiassa.

Suomalainen talvimaisema / Imatra talvipuvussaan (1911)

Pathé Frèresin venäläinen tuotantoyhtiö Le Filme Russe julkaisi marraskuussa 1911 Suomessa tehdyn maisemaelokuvan Paysages d’hiver en Finlande, venäjäksi Zimnije peizaži v Finljandii ("Talvimaisemia Suomessa", Višnevskin filmografian numero 824). A. V. Kjunstin kuvaaman elokuvan pituus oli 110 metriä. Se sai ensi-iltansa Venäjällä 14.11.1911 ja Ranskassa 14.2.1912. Ranskalaisen sisältökuvauksen mukaan elokuvassa nähdään arktisia maisemia, sekasortoisia jäätiköitä ja kuohuavia virtoja, joita reunustavat jäisiksi rangoiksi muuttuneet puut:

Cette vue nous offre le spectacle de merveilleux paysages polaires, d’un gigantesque chaos de glaciers, sillonné par des torrents rapides et bouillants, sur les rives desquels se silhouettent quelques arbres comme de grands squelettes gelés.

Venäjällä julkaistu kuvaus (Vestnik kinematografii 1911, nro 21, s. 28) on vähintään yhtä runollinen:

Suomen karu luonto on talvella satumaisen kaunis kun maa lepää neitseellisen valkoisen lumipeitteen alla ja synkät kalliot uinuvat. Vain kuohuvat vuoristojoet eivät tunne rauhaa. Ne vyöryvät hurjina kivisillä rannoilla ja lennättävät sumupilvinä ilmaan aaltojensa pärskeet vesiputouksissa ja koskissa, muodostaen mitä ihmeellisimmän kontrastin uneksivan havumetsän ikinuorelle vihannalle.

Elokuva sai ensi-iltansa Helsingissä maanantaina 13.11.1911. Sitä esitettiin neljässä teatterissa useilla eri nimillä:

• Esplanade: Talvimaisema Suomesta / Finskt vinterlandskap. Ihana luonnonkuva. 
• Helikon: Imatra. Suuremmoinen luonnonkuvaus. 
• Lyyra: Imatra talvipuvussa / Imatra i vinterskrud. Ihanan kaunis maisemakuva. 
• Maxim: Suomalainen talvimaisema (HS) / Talvimaisema Suomesta (US) / Finskt vinterlandskap. Erittäin miellyttävä kuva.

Helsingin Sanomien pikku-uutisten mukaan Helikonin filmin nimenä oli Imatra talvipuvussa. Tampereella se oli Tuhatjärvien maasta. Imatra talvipuvussaan. Fyrenin mukaan Maxim esitti "talvikuvaa Imatralta", ja myös Esplanaden filmin nimi oli Savonlinnassa Imatra talvipuvussaan. Kyse oli siis samasta, talvista Imatrankoskea esittävästä elokuvasta, joka on mainittu Kari Uusitalon Filmografia Fennicassa numeroilla 183, 184, 185 ja 229 (jälkimmäinen oli Esplanadin uusintaesitys nimellä Imatra talvipuvussaan).

Pathén kahden edellisen Suomi-kuvan tavoin Suomalainen talvimaisema / Imatra talvipuvussaan pääsi kansainväliseen levitykseen. Se nähtiin aina Yhdysvaltoja myöten, jossa Imatrankosken kanjonin reunat olivat muuttuneet "lumihuippuisiksi vuoriksi".

Imatra (1909)

Imatrankoski oli ennen patoamistaan Suomen tunnetuin luonnonnähtävyys. Siksi ei ole ihme, että ensimmäiset ulkomaisten elokuvaajien Suomessa tekemät otokset kuvasivat juuri Imatrankoskea. Niitä levittivät vuoden 1905 tienoilla ainakin yhdysvaltalainen Edison Manufacturing Company ja brittiläinen Warwick Trading Company. Ensimmäinen laajasti levitetty Suomi-aiheinen elokuva oli ranskalaisen Pathé Frèresin marraskuussa 1909 julkaisema Brise-glace en Finlande, jota näytettiin meillä nimellä Suomalaisia talvikuvia.

Pysäytyskuva Pathén Imatra-filmistä.

Maanantaina 22.11.1909 sai Helsingin elokuvateattereissa ensiesityksensä Imatrankoskea esittävä maisemakuva. Sitä näytettiin jopa viidessä teatterissa:

• Apollo Biografi: Imatra. (Siltasaarenkadulla sijainneen kakkosluokan teatterin ohjelma oli täysin sama kuin yhtiön pääteatterissa Maailman Ympäri.)
• Central: Imatra syksyllä 1909 / Imatra om hösten 1909. Vårt imposanta vattenfall synes nästan vackrare i denna bild än i verkligheten.
• Kansainvälinen Biografi: Imatra. Paras sarja, mitä tästä mahtavasta koskesta on näytetty. 
• Maailman Ympäri: Imatra. Mainiosti onnistuneita kuvia koskesta. Sama Turussa: Imatra kuutamossa. Ihanin kuva, mitä voidaan kuvitella. Tuhannet ja taas tuhannet ovat matkustaneet tänne pohjolaan hurmaantuen sen mahtavista pyörteistä, vaan harvoilla on ollut onnea saadakseen kuutamolla ihmetellä sen aavemaista ihanuutta ja kohinaa. 
• Olympia: Imatra. Ihanin kuva mitä voi ajatella! Imatran putous kuuvalossa on mitä ihastuttavin näky.

Kari Uusitalo on rekisteröinyt elokuvan Filmografia Fennicaan numerolla 122 ilman tietoa valmistajasta. Outi Hupaniittu (Biografiliiketoiminnan valtakausi, s. 120) spekuloi, että kyseessä saattaisi olla useampi eri elokuva. Centralilla, Kansainvälisellä Biografilla ja Olympialla tuskin oli kuitenkaan omaa tuotantoa. Olympian ohjelmaa esitettiin vasta seuraavalla viikolla Maiden ja Kansojen Hämeenkatu 8:n teatterissa, joten kyseessä ei voi olla senkään tuotanto. Hupaniitun mainitsema Biokaan ei enää ollut hengissä.

Kyseessä on Pathé Frèresin osittain kuunvalossa kuvattu En Finlande - Chutes de l’Imatra, joka sai ensi-iltansa Pariisissa 14.4.1910. Sen Moskovan ensi-ilta oli kuitenkin jo 23.11.1909 (Veniamin Višnevski: Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii 1907–1916, nro 291), päivää myöhemmin kuin Helsingissä. Pathén elokuvat tulivat Suomeen monesti useina kopioina. Niillä oli täällä myös tietty julkaisupäivämäärä, minkä johdosta ne esitettiin kaikissa Helsingin ensi-iltateattereissa samalla viikolla. Elokuvilla ei ollut kiinteitä suomen- tai ruotsinkielisiä nimiä, koska niissä ei ollut kotimaista teksitystäkään.

Elokuvan pituus oli 135 metriä ja se oli pääosin väritetty. Kuvaajan nimi ei ole tiedossa. Pathén Suomen-edustaja Erik Estlander muisteli muutaman vuoden kuluttua ilmeisesti juuri tätä filmiä:

När Pathé frères fotograf skulle fotografera Imatra fick han uppehålla sig tre dagar vid fallet förran resultatet var vunnet. Och detta bara för att solglimtarna voro så envist sällsynta. Nyslott lyckades han alls icke få en bild af, emedan ofta nämnda glimtar där helt enkelt uteblefvo.
Huru värdefulla films med vyer från vårt land dock äro vittnar Pathé frères Imatra-films om. Denna bild hör nämligen till dem, på hvilka firman haft största åtgång, och har den hälsats med offentliga applåder exempelvis i Pisa.

Elokuvaa esitettiin marras-joulukuussa 1909 Venäjällä mm. Batumissa, Donin Rostovissa, Kamenets-Podolskissa, Kiovassa, Kokandissa ja Pietarissa (Sine-fono -lehden ohjelmatiedot). Se sai laajan kansainvälisen levityksen ja herätti maisemaelokuvaksi kohtalaisen paljon huomiota. Elokuvan sisältöä kuvattiin yhdysvaltalaisessa elokuvalehdessä seuraavaan tapaan:

Tumbling, rolling, crashing, ever changing, but always the same, the waters of these glorius rapids are shown to perfection in this film. Sometimes the great masses of translucent green water crested with foam and overhung with filmy mists of spray, confront the vision in an uninterrupted vista. Sometimes the ceaseless movement of the waters is viewed through the delicate foliage of silver birch and larch, and from time to time a broadside view of the mighty torrent is flung upon the screen. Never are the rapids anything but superb, and at night, when the moon casts her magic beams upon the waters, turning the high-flung spray into showers of diamond drops, the fairylike beaty of the spectacle is beyond the limitations of words.

Pätkä Pathén Imatra-elokuvasta sisältyy Atelier Apollon Berliinin matkailunäyttelyä varten vuonna 1911 valmistamaan Finland-koosteeseen. Se on nähtävissä täällä 10. minuutin kohdalla. Elokuvasta jouduttiin leikkaamaan pois kosken partaalla käyskentelevät venäläisupseerit (Sedergren & Kippola: Dokumentin ytimessä 2009, s. 208).

Suomalaisia talvikuvia (1909)

Ensimmäinen Suomessa kansainväliseen levitykseen tehty elokuva oli ranskalaisen Pathé Frèresin marraskuussa 1909 julkaisema Brise-glace en Finlande. Pathén filmografia mainitsee 95-metrisen dokumenttielokuvan tekijäksi Jean Nédelecin, joka työskenteli tuolloin usein pohjoismaissa (ks. Cinémonde 224/1933). Veniamin Višnevskin varhaisen venäläisen dokumenttielokuvan filmografiassa Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii 1907–1916 kuvaajan arvellaan olleen A. V. Kjunst. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 25.6.1910 nimellä Breaking Ice in Finland. Sikäläisessä sisältökuvauksessa kerrotaan seuraavaa:

The Port of Helsingfors is in the grip of ice and frost and a wide expanse of frozen water meets the eye, with vessels held fast in the ice. Great ice-breaking vessels swing slowly out of the port, plow through the frozen field and masses of splintered ice fly on either side of the thin furrow of water left in the wake of their stern. The ice-breakers' work is not yet finished, however, for ships caught in the ice have to be assisted and towed back to dock.

Elokuvaa esitettiin Suomessa nimellä Suomalaisia talvikuvia / Finska vinterbilder (Filmografia Fennica 119). Se tuotiin maahan ilmeisesti vain yhtenä kopiona, joka sai ensi-iltansa helsinkiläisessä Olympiassa 8.11.1909. Helsingin Sanomien mukaan "Suomalaisia talvikuvia" luo eteemme näköaloja pääkaupungistamme sen ollessa talviasussaan ja jäämurtajamme talvisesta toiminnasta Turun ja Hangon edustalla. Samaa ohjelmaa esitettiin mm. pietarsaarelaisessa Centralissa, jonka ilmoituksessa kuvailtiin lyhyesti filmin sisältöä: Helsingfors i vinterskrud, Tarmo och Sampo bryter is utanför Hangö och Åbo. Utmärkt vacker och intressant bild. Kuopiossa elokuva sai nimen Helsinki talvipuvussaan.

Suomalaisia talvikuvia (1909). Jäänmurtaja Sampo.

Suomalaisia talvikuvia oli siis kuvattu Helsingissä, Hangossa ja Turussa ja siinä esiintyivät jäänmurtajat Tarmo ja Sampo. Ilmeisesti ranskalainen kuvaaja oli käynyt Hangon satamassa 19.3.1909. Jäänmurtaja Sammolla oli tulkkina Pathén suomalainen edustaja Erik Estlander. Jäätilanne Suomenlahdella oli maaliskuussa 1909 poikkeuksellisen vaikea houkutellen paikalle myös suomalaisen valokuvaajan. Aihe ei ollut elokuvanakaan uusi, sillä K. E. Ståhlbergin Atelier Apollo oli jo vuonna 1907 tehnyt Neljä vuorokautta jäänmurtaja Sammon mukana Suomen lahden jäissä (Filmografia Fennica 29, ks. sisältökuvaus) ja Maat ja Kansat oli seuraavana vuonna ottanut Kuvia Hangon satamasta (Filmografia Fennica 82).

Elokuvasta on säilynyt George Eastman Housen puutteellinen kopio, joka kuvataan lyhyesti teoksessa A Companion to Early Cinema. Restauroitu kopio saatiin Suomen elokuva-arkiston kokoelmiin vuonna 2005.