Suomen elokuvateatterit vuosina 1904-1914 (ja 1923)

Filmiaitassa vuonna 1923 julkaistun luettelon mukaan Suomessa oli 123 elokuvateatteria, joissa oli yhteensä 35 029 istumapaikkaa. Seuraavassa olen yrittänyt kerätä tietoja vuosien 1904-1914 teattereista ja verrata niitä vuoden 1923 tilastoon. 

Porilainen elokuvateatteri Satulinna.

Kiinteiden elokuvateatterien lukumäärä kasvoi nopeimmin vuosina 1906-1907. Pienemmillä paikkakunnilla kasvu jatkui vielä vuonna 1908. Helsingissä seuraava kasvupyrähdys oli vuosina 1909-1910, kun taas pikkupaikkakunnilla teatterien määrä jopa väheni. Pienimmissä kaupungeissa monet yritykset osoittautuivat selvästikin kannattamattomiksi. Helsingissä ja muissa suuremmissa kaupungeissa kyllästymispiste saavutettiin vuonna 1910, ja jatkossa aina vuoteen 1923 saakka määrällistä kasvua tapahtui lähinnä kauppaloissa ja tehdaspaikkakunnilla.

Kaupunkien ulkopuolella sijainneista teattereista on jäänyt hyvin vähän jälkiä sanomalehtien sivuille, ja siksi todelliset luvut lienevät tässä esitettyjä jonkin verran suurempia. Mukaan ei ole myöskään yritetty laskea kiertäviä esittäjiä. Maltillinen arvaus on, että Suomessa oli 1910-luvun vaihteessa kiertävät teatterit mukaan luettuna vakituisessa käytössä lähes sata ja ensimmäisen maailmansodan alkaessa ehkä noin 120 elokuvien esityslaitetta.

Kiinteiden elokuvateatterien määrä vuoden lopussa

Helsinki / Turku, Tampere, Viipuri, Oulu / muut paikkakunnat = yhteensä

1904: 1 / 0 / 0 = 1

1905: 3 / 1 / 1 = 5

1906: 6 / 4 / 6 = 16

1907: 10 / 17 / 29 = 56

1908: 9 / 15 / 40 = 64

1909: 14 / 16 / 43 = 73

1910: 22 / 18 / 41 = 81

1911: 22 / 19 / 49 = 90

1912: 20 / 18 / 53 = 91

1913: 24 / 18 / 58 = 100

1914: 24 / 18 / 62 = 107

1923: 22 / 18 / 83 = 123

Elokuvateatterit paikkakunnittain

ENSO

Vuonna 1923 Enson elävissä kuvissa oli 260 ja Taalikan biograafissa 100 paikkaa.

FORSSA

Forssan Elävien Kuvien Teatterin perustivat taiteilija Johan Albert Lindfors ja saksalainen kartanonomistaja Karl Meyer. Saunakatu 1:een pystytetyssä uudessa rakennuksessa oli 200 istumapaikkaa (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 283). Ajankohdaksi täsmentyy vuoden 1907 loppu (ks. myös täällä). Teatterin toiminta näyttää jatkuneen säännöllisenä, mutta näytöksiä oli yleensä vain viikonloppuisin. Teatteri on yhä toiminnassa.

Vuonna 1923 Forssasta mainitaan Lindforsin biograafin (100 paikkaa) lisäksi myös 400-paikkainen Forssan Elävät Kuvat.

HAAPAKOSKI (Vaajakoski)

Haapakosken Elävät Kuvat Venus toimi säännöllisesti ainakin keväällä 1914. Seuraavana vuonna se mainittiin entisenä, mutta teatterin nimi esiintyi satunnaisesti vielä vuonna 1917.

HAMINA

Haminan Elävienkuvien näyttämö kylpylaitos Ahtolan talossa aloitti toimintansa ilmeisesti lokakuussa 1908. Ohjelmisto vaihtui kerran viikossa. Toiminta jatkui ainakin toukokuuhun 1909 saakka. Sen jälkeen näytöksiä antoivat kiertävät teatterit kuten Kaleva, jonka toiminta vapaapalokunnan talossa oli välillä aika säännöllistäkin.

Keväällä 1911 perustettiin osakeyhtiö Haminan Elävien kuvien näyttämö. Yhtiön osakkaita olivat valokuvaaja Matti Laine, raatimies R. Bruse, kauppias Alfred Winter ja varatuomari Werner Mérus, T. Silvo, Werner Segercrantz ja Matti Toivonen. Isännöitsijänä toimi Laine. Näytökset alkoivat 12.9.1911. Yhtiön omistajat vaihtuivat huhtikuussa 1914 ja isännöitsijäksi tuli kauppias Hyvärinen. Teatteri sai nimen Sampo vuonna 1919.

Vuonna 1923 Haminassa toimi Ragnar Gröhnin (Grön) biograafi (Sampo), jossa oli 175 paikkaa.

HANKO 

Hangö Biografteater avattiin 1.8.1907 rakennusmestari Nymanin talossa Rautatiekatu 8:ssa. Sen omistaja oli neiti Hanna Mandell. Teatteri sai nimen Helikon alkuvuodesta 1911. Sen myöhempänä omistajana mainitaan August Forsman. Teatteri muutti elokuussa 1913 Yhdyspankin taloon Vuorikatu 7:ään. Syksyllä 1914 se siirtyi apteekkari von Julinin taloon Rautatienkatu 22:een. Vuonna 1923 Rautatienkadulla oli 280-paikkainen Rialto.

Biografteatern Världen Rundt aloitti Vuorikatu 7:ssä myöskin elokuussa 1907. Se sai kuvansa samannimisestä helsinkiläisteatterista. Elinkeinoluvan teatteria varten haki konttoristinrouva Amanda Karolina Holmberg, ja myöhemmin se mainitaan J. Schmidtin ja K. Holmbergin omistamana. Teatterin toiminta lienee päättynyt toukokuussa 1910.

Biografteatern Havis avattiin 26.10.1910 Seurahuoneen satamapaviljongissa. Ravintoloitsija Anna Anderssonin omistaman teatterin toiminta lienee päättynyt vuoden 1911 lopussa Anderssonin tehtyä konkurssin.

Konepainaja O. Emil Ojala avasi Biografteatern Tivolin Rautatienkatu 8:aan syksyllä 1913. Vuonna 1915 se muutti Hangö Biografteaterin entisiin tiloihin Vuorikatu 7:ään. Vuonna 1923 Vuorikadulla oli Forsmanin 300-paikkainen Helikon.

HEINOLA

Heinolan Elävien kuvien näyttely alkoi ilmeisesti marraskuussa 1908 ja jatkui vain joulunpyhiin saakka, jolloin teatteri ilmoitettiin myytäväksi. Maksamattoman vuokran pantiksi jäänyt kalusto myytiin huutokaupalla toukokuussa 1909. Seuraavan kerran elokuvatoimintaa yritettiin työväentalolla marraskuussa 1916, mutta sekin lopetettiin kannattamattomana. Vuonna 1923 mainitaan Heinolan elävät kuvat (50 paikkaa), joka oli perustettu vuonna 1920.

HELSINKI

Helsingin teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.

Vuoden 1923 tilasto mainitsee Helsingistä 22 teatteria: Apollo (395 paikkaa), Astoria (637), Bio-Bio (386), Civis (432), Edison (287), Eldorado (358), Hesperia (169), Imatra (180), Kaleva (646), Kino Arkadia (200), Kino-Palatsi (789), Orion (200), Piccadilly (451), Revontuli (188), Rialto (493), Punainen mylly (600), Salama (180), Sampo (280), Scala (283), Thalia (219), Titania (375) ja Tivoli (184).

HYVINKÄÄ

Kalle Saukkosen Hyvinkään Elävien kuvien teatteri aloitti joulukuussa 1908 tai mahdollisesti jo muutamaa vuotta aiemmin (Hirn: Kuvat kulkevat, s. 283) yhtenä ensimmäisistä kiinteistä maaseututeattereista. Sinne mahtui vain 75 katsojaa. Teatteri sai uudet 400 hengen tilat lokakuussa 1914 (ks. kuvat), ja myöhemmin se tunnettiin nimellä Areena. Vuonna 1923 Hyvinkään elävien kuvien teatterissa oli 200 paikkaa.

Osakeyhtiön omistama Elävien Kuvien Teatteri Harjula aloitti toimintansa syyskuun alussa 1912. Vuonna 1923 siellä oli 175 paikkaa.

HÄMEENLINNA

Elävien kuvien näyttely Maailman Ympäri palokunnantalon alakerrassa näyttää toimineen säännöllisesti huhtikuusta 1907 lähtien. Lehti-ilmoitukset ovat niukkasanaisia, ja jatkossa teatteri näyttää kadottaneen nimensäkin. Vuonna 1911 näytökset siirtyivät Raastuvankadulle Apolloon.

Uusi Elävien Kuvien Teatteri Raastuvankatu 59:ssä aloitti näytäntönsä 19.1.1911. 200-paikkaista salia kuvattiin ajanmukaiseksi ja ensiluokkaiseksi. Isännöitsijänä toimi vuonna 1913 mekaanikko Edv. Silander. Vuonna 1920 teatteri myytiin helsinkiläiselle yhtiölle, joka muutti sen nimeksi Louhi.

Varta vasten tarkoitukseensa rakennettu elokuvateatteri Apollo avattiin Skogsterin liikehuoneiston vieressä 28.6.1911. Se toimi Panun avaamiseen vuonna 1919 saakka. Isännöitsijänä oli prokuristi J. Lindqvist.

Vuonna 1923 Hämeenlinnassa oli vain yksi elokuvateatteri, vuonna 1919 rakennettu Panu (250 paikkaa).

IISALMI

Iisalmen Biografiteatteri aloitti näytäntönsä P. Halosen talossa Helenankadun varrella joulukuussa 1908. Myöhemmin taloa kutsuttiin osuuskaupan taloksi. Teatterin omistajaksi mainitaan kuopiolainen pankinjohtaja Ossian Vallenius, joka myi sen maanviljelijä Juho Räisäselle marraskuussa 1909.  Toiminta lienee välillä keskeytynyt, mutta jatkui uudelleen sisustetussa salissa tammikuussa 1910. Teatterin vuokrasi Kuopion Maat ja Kansat -teatteria hoitanut rautakauppias Matti Kytömaa helmikuussa 1911. Se lienee kuihtunut pois vuoden 1912 lopussa. Elokuvanäytöksiä jatkoi aluksi kiertävänä toiminut ja ilmeisesti sisällissodan jälkeen vakinaiseksi muuttunut Kaleva. Vuonna 1923 Kalevassa oli 182 paikkaa.

IMATRA

Imatran elävien kuvien teatteri Tähti (183 paikkaa vuonna 1923) lienee ollut perustettu vuonna 1918. Tainionkosken VPK:n elävissä kuvissa oli 228 paikkaa vuonna 1923.

JOHANNES 

Vuonna 1923 Johanneksessa oli Muinosen elävät kuvat (200 paikkaa). Tämä Mars-niminen teatteri oli perustettu vuonna 1920.

JOENSUU

Joensuun ensimmäisistä elokuvateattereista olen kertonut täällä ja täällä. Foto muuttui vuonna 1917 Salamaksi ja Ainon toiminta lakkasi eräiden taukojen jälkeen lopullisesti vuonna 1912. 

Vuonna 1923 kaupungin ainoana teatterina mainitaan Salama (270 paikkaa), jonka omistivat Ollilasta siirtyneet Ludvig ja Bruno Syversen. Joensuuhun vuonna 1917 avattu J. Sariolan Pohjola oli vähän aikaisemmin lopettanut toimintansa.

JYVÄSKYLÄ 

Jyväskylän ensimmäinen elokuvateatteri oli marraskuussa 1907 avattu Maat ja Kansat, josta on kerrottu täällä. Teatteri otti nimen Maailma Kuvissa lokakuussa 1908 ja sen toiminta päättyi keväällä 1909.

Työväen Elävät Kuvat aloitti huhtikuussa 1908. Se jatkoi toimintaansa kevääseen 1917 saaakka ja muuttui sittemmin Casinoksi ja myöhemmin Suomeksi. Jälkimmäisessä oli vuonna 1923 300 paikkaa.

Samannimisen osakeyhtiön omistama Opiksi ja Huviksi avattiin tammikuussa 1909. Raatimies V. Kammosen tontilla torin kulmassa sijainneessa teatterissa oli yli 200 istumapaikkaa. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa ja säestyksestä vastasi automaattipiano Phonola. Osakeyhtiön johtokuntaan kuuluivat pankinjohtajat A. Fredrikson ja J. Karlstedt, arkkitehti Y. Blomstedt, lehtori J. Putro ja raatimies Kammonen. Blomstedtin piirtämä, "jonkinlaista paikallista myöhäisrenessanssia" edustanut rakennus purettiin vuonna 1928. Vuonna 1923 teatterissa oli 200 paikkaa.

KAJAANI

Kajaanin elävien kuvien teatterin toiminta alkoi tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön vierailunäytännöistä joulukuussa 1907 kauppias Lindhin talossa. Ilma Hildénin omistama teatteri käytti Maat ja Kansat -nimeä toisinaan jatkossakin. Lokakuussa 1909 esitykset siirtyivät Komulaisen perillisten taloon kauppatorin kulmaan. Kesäkuussa 1909 perustettiin osakeyhtiö Ihmeitten Maailma, joka otti haltuunsa teatterin Komulaisen talossa. Toimitusjohtajana toimi konttoristi B. E. Hultenberg ja sittemmin A. Hildén ja kelloseppä A. Lappalainen. Mukana oli edelleen myös kauppiaanvaimo Ilma Hilden. Lokakuussa 1912 otettiin käyttöön uusi teatterirakennus Koivukoskenkadulla. Toiminta jatkui säännöllisenä helmikuuhun 1914, jolloin huoneiston otti haltuunsa matkustava elävien kuvien teatteri Kaleva. Teatteri myytiin Kalevan toimitusjohtajalle August Lappalaiselle tammikuussa 1915, mutta jo samana vuonna sinne asettui saman omistajan teatteri Otava.

Heinäkuussa 1910 perustettiin Kajaanin Elävien kuvien näytäntö Osuuskunta Säde, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi Konst. Lindqvist. Kajaanin Elävienkuvien näyttämö Säteen esitykset alkoivat työväentalolla ilmeisesti lokakuussa 1910 ja jatkuivat epäsäännöllisinä ainakin tammikuuhun 1912.

Viimeistään lokakuussa 1912 toimintansa aloitti Työväen Elävienkuvien Teatteri. Sen omistajina mainitaan Juho Suomela ja myöhemmin Antti Jaakko Nahkala. Esitykset työväentalolla jatkuivat ainakin vuoteen 1916.

Otavassa oli vuonna 1923 300 istumapaikkaa. Kaupungin toinen elokuvateatteri Villi Länsi (100 paikkaa) oli J. Sariolan Pohjolan peruja.

KASKINEN

Elävienkuvien Teatteri Espis antoi marraskuusta 1914 lähtien näytäntöjä sunnuntaisin. Talonpoika Samuel Kaukonen myi kiinteistön ja elokuvateatterin turkulaiselle kivityömies Thomas Myllymäelle huhtikuussa 1915. Bio Espiksessä oli vuonna 1923 95 paikkaa.

KEMI

F. Karénin johtama Kemin elävien kuvien teatteri perustettiin vuonna 1911. Sen omistaja lienee ollut Oulun Uusi Sähköliike, joka ilmoitti vuokraavansa teatterin "halukkaalle perin luotettavalle henkilölle" syyskuusta 1915 lähtien. Välillä Triumph-nimellä toiminut teatteri huutokaupattiin vuonna 1920.

Kemiläisenä yrityksenä mainitaan myös Eemeli Lehdon omistama Elävien Kuvien Näyttämö Pohjola. Alatorniolainen Lehto, joka oli työskennellyt Helsingin Apollossa, kiersi Kemin, Tornion ja Haaparannan kaupunkeja ainakin vuonna 1909.

Kemin myöhemmät teatterit Kivalo (200 paikkaa) ja VPK:n elävät kuvat (170 paikkaa) oli perustettu 1920-luvun alussa.

KIURUVESI

Kiuruvedellä oli vuonna 1923 110-paikkainen elokuvateatteri Savo.

KOIVISTO

Koivistolla oli vuonna 1923 Energi Oy:n elävät kuvat (250 paikkaa).

KOKKOLA

Satamakapteeni Gustaf Strömbäckin perustama Biografi Teaatteri Kokkolassa (myöhemmin Elävienkuvien Teatteri Kokkolassa, Kokkolan elävät kuvat) avattiin joulukuussa 1907. Strömbäck ilmoitti Isonkadun varrella sijainneen kiinteistön teattereineen myytäväksi marraskuussa 1911. Pietarsaaressa elokuvateatteria pitänyt liikemies Hugo Ahlbäck vuokrasi teatterin lokakuussa 1914. Central ja Maxim -nimillä toiminut sai vuonna 1919 uudet tilat Huiman talosta Isonkadun varrelta. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa. Ahlbäck omisti Centralin myös Pietarsaaressa.

KOTKA 

Kotkan Biografi Teatterin näytökset ruotsalaisella yhteiskoululla alkoivat joulukuussa 1906. Syyskuussa 1907 ne siirtyivät ravintola Universal Gardeniin, jossa ne jatkuivat tammikuuhun 1908 saakka. Joulukuusta 1906 lähtien näytöksiä antoi muutaman kuukauden ajan myös Kotkan suurin Biografi-teatteri entisessä hotelli Vegassa.

Kotkan työväenyhdistyksen elävät kuvat käynnistyivät työväentalon kolmannessa kerroksessa syyskuussa 1907 ja jatkuivat ilmeisen säännöllisinä kansalaissotaan saakka.

Uusi Biografi Teikarin talossa Kauppatorin varrella osoitteessa Aleksanterinkatu 9 aloitti maaliskuun lopulla 1909. Ohjelma vaihtui kerran viikossa. Liikemies Yrjö Vanhalan omistamasta teatterista muodostettiiin vuonna 1912 Osakeyhtiö Uusi Biograaffi Aktiebolag, joka ryhtyi puuhaamaan ajanmukaista huoneistoa Kirkkokatu 5:een. Yhtiön hallitukseen kuuluivat Vanhala, kauppias Paul Wasiljeff ja konttoristi William Östman. Rakennusvaiheessa Kirkkokadun talo otti ja sortui, ja teatteri päästiin avaamaan vasta elokuussa 1913. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa.

VPK:n omistama Tähtibiograafi palokunnantalolla aloitti lokakuussa 1911. Ohjelma vaihtui kahdesti viikossa. Talon juhlasali muokattiin pelkästään elokuvateatterikäyttöön alkuvuodesta 1912. Vuonna 1923 siellä oli 300 paikkaa.

KOUVOLA

Kouvolan Biografiteaatteri, myöhemmin Kouvolan Elävien Kuvien Teatteri, avattiin 29.6.1910. Se lienee toiminut säännöllisesti ainakin vuoteen 1915 saakka, vaikkei se paikallisessa lehdessä juurikaan ilmoitellut. Teatterin omisti Kouvolan Sähkö Oy.

Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Pohjolan teatteri Kouvolassa toimi lautakehikon ympärille pystytetyssä teltassa. Näytöksiä oli kolmesti viikossa.

Vuonna 1923 Kouvolassa oli kaksi elokuvateatteria: ilmeisesti vuonna 1919 aloittanut Pohjola (182 paikkaa) ja uusi Maxim (320).

KRISTIINANKAUPUNKI

Biograf-Teatteri (myöhemmin Kristiinan Elävienkuvien Teatteri, Kristiinan Biograafiteatteri) aloitti toimintansa Töttermanin talossa 31.10.1908. Näytöksiä oli vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Teatterin omistaja oli konttoristi Frans Birger Blomqvist. Joulukuussa 1911 sen ostivat helsinkiläiset Eino Salmela ja J. Holpainen, jotka muuttivat nimen Louheksi. Miehet katosivat kuitenkin pian jättäen laskunsa maksamatta. Tammikuussa 1912 teatterin ottivat haltuunsa muusikko Carl Schulz ja tullimies Leo Tenlén. Keväästä lähtien tiloja käytti närpioläinen Biografi-Teatteri Venus, kunnes elokuussa 1913 teatterin avasi vanhalla nimellä uusi omistaja, tamperelainen J. B. Sarell. Se näivettyi lähes kuoliaaksi Apollo-nimisenä vuoden 1915 alussa, mutta toimi jälleen vuosina 1917-18.

Vuonna 1923 Kristiinankaupungissa oli 100-paikkainen Metropol. Se lienee aloittanut toimintansa vuosikymmenen alussa.

KUOPIO

Outi Vuorikari on kirjoittanut Kuopion elokuvahistoriasta kirjassaan Eläviä kuvia Kuopiossa.

Maaliskuussa 1906 avattiin Kuopion Elävien Kuvien Näyttämö Maat ja Kansat Haapaniemenkatu 19:ään. Lokakuussa 1906 se muutti uusiin tiloihin osoitteessa Kauppakatu 19. Teatterista oli vastuussa Tampereen Rautakauppa Oy:n työntekijä Matti Vanamo, mutta käytännön toiminnasta huolehti rautakauppias Matti Kytömaa. Teatterin toiminta päättyi vuonna 1911.

Syyskuussa 1907 avattiin varta vasten elokuvateatteriksi rakennettu Kuopion Biografi Teatteri Minna Canthin katu 16:een. Sen omistaja oli Pohjoismainen Biografikomppania. Teatteri paloi joulukuussa 1913. Lokakuussa 1914 paikalle avattiin saman omistajan Scala. Siellä oli 300 paikkaa vuonna 1923.

Kaleva rakennettiin Kauppakatu 37-39:n sisäpihalle vuonna 1911. Sen omistivat Ruotsin alamainen C. F. Ohlson ja Venäjän alamainen kauppias J. K. Reisohn. He ilmeisesti katosivat paikalta hyvin nopeasti, ja teatterin ottivat hoitaakseen rakennuksen omistajat Isak Flink ja Johan Lamus. Vuonna 1915 teatterin omistajaksi tuli helsinkiläinen kaupppias Frans Emil Laine, joka vuokrasi sen pian Hj. Pohjanheimolle. Kalevassa oli 200 paikkaa vuonna 1923.

Kauppakatu 13:een valmistui vuonna 1912 uusi kivitalo, johon avattiin Pohjantähti. Se lopetti toimintansa vuonna 1916. Omistajaksi mainitaan kauppias Samuel Niskanen. Nykyään rakennuksessa sijaitsee muikkuravintola Sampo.

Lyhytikäinen Naurupirtti toimi Puijonkatu 15:ssä alkuvuodesta 1912. Toinen lyhyeksi jäänyt hanke oli helsinkiläisen Sven Svenssonin Maxim vuonna 1915 Minna Canthin katu 16:ssa. Se siirtyi jo samana vuonna helsinkiläiselle liikemiehelle Yrjö Jägerholmille ja joulukuussa Hj. Pohjanheimolle, joka vaihtoi nimeksi Lyyra. Teatteri suljettiin parin omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1920.

Vuonna 1923 Kuopiossa oli kaksi elokuvateatteria, Scala ja Kaleva. Jo seuraavana vuonna niiden rinnalle tulivat Puijo, Majakka ja Suojalinna.

KUUSANKOSKI

Pohjolan omistaja J. A. Grönroos (Sariola) ryhtyi rakennuttamaan vakinaista elokuvateatteria Kymintehtaalle lokakuussa 1913. Sen odotettiin valmistuvan seuraavana talvena, ja ainakin muutamaa vuotta myöhemmin paikkakunnalla toimi Teatteri Pohjola. 

Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Pohjolan teatterit Kouvolassa, Kuusankoskella ja Voikkaalla toimivat lautakehikon ympärille pystytetyissä teltoissa. Kouvolassa ja Kuusankoskella näytöksiä oli kolmena päivänä viikossa, Voikkaalla vain sunnuntaisin.

Vuonna 1923 Kuusankosken Pohjolassa oli 300 paikkaa. Paikkakunnalla toimivat myös Iltatähden teatteri (100 paikkaa), Voikkaan elävät kuvat (500) ja Kymmene A.-B:s biograf (600).

KYMI

Kymin työväen elävät kuvat käynnistyivät työväentalossa Karhulassa ilmeisesti jo syksyllä 1912 ja jatkuivat 1920-luvulle saakka. Vuonna 1923 salissa oli 450 paikkaa.

Kymin toinen teatteri oli vuonna 1923 200-paikkainen Sampo.

KÄKISALMI

Kuvapirtti aloitti toimintansa Asikaisen talossa Isokatu 25:ssa ilmeisesti helmikuussa 1912. Sen omistajat olivat A. Aarnio ja Kukkonen. Teatteri lienee sulkenut ovensa vuoden lopussa tai seuraavan vuoden aikana. Uusi Elävien Kuvien Teatteri Eden avattiin vasta helmikuussa 1915. Sen omistajat olivat Ruben Peterzéns ja Birger Söderström.

Vuonna 1923 Käkisalmessa oli Pontukselan biograafi (196 paikkaa).

LAHTI 

Lahden ensimmäisistä elokuvateattereista on kirjoitettu täällä.

Lahden Elävien Kuvien Teatteri aloitti säännölliset näytäntönsä kauppias Aholan kivitalossa Rautatienkatu 12:ssa 12.5.1907. Se lienee vaihtanut omistajaa syyskuussa 1909. Teatteri aloitti uudelleen marraskuussa 1909, mutta hävisi sen jälkeen lehti-ilmoituksista.

Ida Soikkasen Uusi Elävien Kuvien Teatteri avattiin joulukuussa 1907 apteekin talossa osoitteessa Rautatienkatu 22. Se otti nimen Foto marraskuussa 1909. Liikemies Bruno Hellsten myi teatterin paikalliselle liikemiehelle K. Valveelle maaliskuussa 1910. Sen toiminta lienee päättynyt saman vuoden toukokuussa.

Liikemies Juho Myötyri avasi 27.9.1909 Lahden Näyttämö -nimisen elokuvateatterin J. Peltosen uuteen kivitaloon Rautatienkatu 9:ään. Sen vuokraajana mainitaan myöhemmin Jäderholm. Lahden Näyttämössä oli 169 paikkaa vuonna 1923.

Myötyrille kuului myös Elävien Kuvien Teatteri Helios, joka avattiin Aleksanterinkatu 15:een  25.12.1910. Sen mainostettiin olevan "maamme hienompia ja avarampia, tuolia on yli kolmellesadalle hengelle, josta permannolla 272 ja parvekkeella 34, sekä eri soittolava. Hyvä ilmanvaihto ym. mukavuuksia." Teatterista on luettavissa yksityiskohtainen kuvaus. Suomen Biografi-osakeyhtiö osti Helioksen vuonna 1920. Samassa osoitteessa sijainneessa Kinossa oli 294 paikkaa vuonna 1923.

Työväen elävien kuvien teatteri Jupiterin perustamisesta kerrottiin syyskuussa 1912. Senaatti kuitenkin hylkäsi sen yhtiöjärjestyksen.

Lahden kolmas elokuvateatteri vuonna 1923 oli Rautatienkatu 26:een vuonna 1919 avattu Kullervo (200 paikkaa).

LAPPEENRANTA

Elävien kuvien näyttämö Pohjola aloitti toimintansa Jalon talossa Kuninkaankatu 2:ssa 3.11.1907. Sen omistaja oli J. A. F. Grönroos. Myöhemmin omistajina olivat J. Henriksson ja Aho, jotka myivät Kuninkaankadun teatterinsa kapteeninrouva Aleksandra Forsténille maaliskuussa 1916.

Elävien kuvien näyttämö Merkurius aloitti P. Kinnusen uudessa talossa Aleksanterinkadun varrella marraskuussa 1909. Sen omistivat A. Saari ja P. Nissinen. Aug. Saaren konkurssipesän velkojat myivät teatterin helmikuussa 1911 ravintoloitsija Elli Junellille, joka jatkoi toimintaa. Junell myi Merkuriuksen tammikuussa 1913 liikemies Erik Heikkilälle. Sittemmmin teatteri siirtyi talollinen Emil Afflegtille ja heinäkuussa 1913 leskirouva Liisi Sederholmille, joka jatkoi toimintaa. Marraskuussa 1914 oikeus oikeus purki konkurssiin joutuneen Afflegtin ja Sederholmin kaupan ja Sederholm ilmoitti teatterin sulkemisesta. 

Työväen Liikkuvienkuvien Näyttämö Lappeenrannan työväenyhdistyksen talolla aloitti ilmeisesti tammikuussa 1911. Toiminta lienee jatkunut säännöllisenä kansalaissotaan asti, jolloin valkoiset polttivat työväentalon.

Elävienkuvien teatteri Titanian avaamisesta Kiviharjussa Viipurinkatu 10:ssä ilmoitettiin syyskuussa 1913. Sen toiminta lienee kestänyt vain hetken, ja jo lokakuussa tilaa tarjottiin kokous- ja seurahuoneistoksi. Leipuri Ernst Albert Pehrmanin omistaman Titanic Biografin sijaintipaikaksi mainitaan myös Lappeen Kourulanmäki.

Elokuva-alan yrittäjänä mainitaan myös lappeenrantalainen levyseppä Herman Ruuhinen, joka hoiti Grönroosin Pohjolaa ja josta tuli Sven Hirnin (Kuvat kulkevat, s. 286) mukaan jossain vaiheessa teatterin varsinainen haltijakin. Ruuhisella oli myöhemmin kiertävä elävien kuvien teatteri Pohjola, joka poltti Joutsenon nuorisoseuran talon huhtikuussa 1914.

Vuonna 1923 Lappeenrannassa oli kolme elokuvateatteria: työväenyhdistyksen Jukola (200 paikkaa), VPK:n elävät kuvat (200) ja vuonna 1919 avattu Star (150).

LAPUA

Lapuan elävät kuvat aloittivat vuonna 1913. Kirjakauppias Jaakko Hissan teatterissa syttyi lokakuussa tulipalo, mutta esitysten luvattiin jatkuvan keskeytyksettä. Seuraava maininta on vuodelta 1915.

LIEKSA

Lieksan ensimmäinen elokuvateatteri Koli perustettiin vuonna 1921. Vuonna 1923 siellä oli 200 paikkaa.

LOHJA

Lohjan Elävienkuvien näyttämö Virkkalan Tietolassa lienee toiminut ainakin alkuvuodesta 1914.

Vuonna 1923 Lohjalla oli Sariolan biograafi (110 paikkaa).

LOIMAA

Elävien kuvien teatteri Lyyran toiminta alkoi vuonna 1914. Sen omistivat Otto Vänni, Juho Syrjänen ja Johannes Lehtinen. Leipuri Vännin talossa toiminut teatteri antoi näytöksiä myös lähiseudulla.

LOVIISA

Lovisa Kinematografteater kauppias Carl Lundgrenin talossa avattiin maaliskuussa 1907. Sen toiminta päättyi keväällä 1911.

Olga Tyskman ja valokuvaaja Julius V. Henriksson avasivat Lovisa Nya Biografin Bulevardikadun entisen kansakoulun voimistelusaliin 8.12.1909. Se siirtyi syyskuussa 1914 uusiin tiloihin, joissa oli noin 200 katsojapaikkaa. Henrikssonin konkurssin jälkeen vuonna 1915 teatterin osti helsinkiläisen Imatran omistanut Bruno Hahl ja myös Loviisan teatteri sai nimen Imatra. Sylviaksi vuonna 1916 nimetyssä teatterissa oli vuonna 1923 200 paikkaa.

MAARIANHAMINA

Ravintoloitsija Carl Porsch avasi Biograf-Teaternin kylpylähotellin tiloissa 22.2.1909. Kesäkuussa se muutti uusiin tiloihin Pohjoismaisen Yhdyspankin talossa. Teatteri ilmoitettiin myytäväksi lokakuussa 1911 ja se lienee lopettanut toimintansa helmikuussa 1912. Tiloja käyttivät sen jälkeen kiertävät esittäjät. Säännöllinen toiminta alkoi uudestaan vasta 1920 nimellä Kinoteatern. Vuonna 1923 siellä oli 335 paikkaa.

MIKKELI

Mikkelin Biograafiteatteri Osakeyhtiö lienee aloittanut maaliskuussa 1907 A. T. Leschen talossa lyseota vastapäätä. Mikkelin Elävien kuvien näyttämö ilmoitettiin myytäväksi toukokuussa, mutta se jatkoi nimellä Mikkelin Elävien kuvien teatteri samassa paikkaa seuraavana syksynä. Tammikuussa 1908 esitykset siirtyivät "uuteen liikepalatsiin" Kirkkopuiston varrella. Syyskuussa 1908 paikaksi mainitaan Hallitustori, mutta toiminta lienee päättynyt samana syksynä. Omistajaksi mainitaan aliupseerin leski Sofia Mäntynen, joka valitti näytännöistä suoritettavista köyhinhoitomaksuista. Mäntynen kauppasi projektoriaan elokuussa 1910.

Kauppias J. Nykäsen omistama Uusi Elävienkuvien näyttämö aloitti Hallitustorin kulmassa marraskuussa 1907. Esitykset J. Vanosen talossa lienevät päättyneet keväällä 1909.

Elävien kuvien näyttämö Maailma Kuvissa E. Suhosen uudessa liiketalossa avattiin syyskuussa 1909. Suhosen omistaman teatterin toiminta näyttää olleen välillä varsin vaatimatonta, sillä kiertävät Kaleva ja Pohjola olivat kaupungissa lähes vakituisia vieraita. Vuonna 1923 teatterissa oli 240 paikkaa.

Palokunnan elävien kuvien näyttämö VPK:n talon juhlasalissa aloitti toimintansa ilmeisesti alkuvuodesta 1914. Välillä salia käytti kiertävä teatteri Pohjola. Vuonna 1923 VKP:n talolle oli asettunut Kaleva (350 paikkaa).

MÄNTTÄ 

Ilmeisesti vastikään perustetussa Mäntän elävien kuvien teatterissa oli 160 paikkaa vuonna 1923.

OULU 

Oulun teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.

Vuoden 1923 tilasto mainitsee Oulusta neljä teatteria: Germania (300 paikkaa), Ivalo (175), Urania (160) ja Kino (255).

PARAINEN

Senaatti vahvisti Pargas Biograf Aktiebolagin yhtiöjärjestyksen marraskuussa 1911. C. Hj. Jeansonin johtama yhtiö oli olemassa vielä vuosikymmenen lopulla, vaikka sen toiminnasta ei ole juurikaan tietoja. Teatterihuoneistoa käytettiin ainakin vuonna 1912 ja 1913.

PIEKSÄMÄKI

Pieksämäen elävien kuvien teatteri Kullervo (200 paikkaa 1923) oli ilmeisesti perustettu vasta 1920-luvun alussa.

PIETARSAARI

Kauppias E. Marklundin Biografi-Teatteri avattiin omistajansa talossa (uusi huutokauppakamari) 5.2.1907.  Sittemmin teatterin omisti Knut Marklund, joka myi sen kauppias Karl Ohlsille heinäkuussa 1913. Myöhemmin omistajana oli kuitenkin merikapteeni Woldemar Marklund, jonka kuoltua teatteri myytiin konttoristi Lennart Pettersonille toukokuussa 1915. Kauppiaskatu 5:ssä sijainnut teatteri siirtyi samana vuonna Hugo Ahlbäckille ja sai nimen Tivoli, mutta se ei ilmeisesti toiminut enää pitkään.

Antti Vierimaan Venus aloitti näytäntönsä 21.10.1908. Sen toiminta Koulukatu 5:ssä lienee päättynyt helmikuussa 1910.

Hugo Ahlbäckin Central Isokatu 14:ssä avattiin ilmeisesti marraskuussa 1909. Se oli saman omistajan hallussa vielä seuraavan vuosikymmenen lopussa. Vuonna 1923 siellä oli 261 paikkaa. Ahlbäck omisti Central-Maximin myös Kokkolassa ja Maximin Vaasassa.

PITKÄRANTA 

Pitkärannasta mainitaan vuonna 1923 200-paikkainen Diesen Wood Oy:n biograafi.

PORI

Ympäri Maailman puuseppä Laineen (Lannen?) talossa Eteläpuistokatu 16:ssa aloitti 31.3.1906 (Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285). Näytökset jatkuivat ainakin lokakuuhun 1907 saakka.

Central entisessä John Bohmin liikehuoneistossa aloitti näytännöt 8.3.1907. Se ilmoitti valtikseen yksinoikeuden Atelier Apollon Suomessa ja Ruotsissa tekemiin elokuviin. Teatterin omistaja lienee ollut rautatievirkailija T. Söderström. Central muutti kesällä 1908 arkkitehti T. Nordmanin suunnittelemiin tiloihin Yrjönkatu kahteen. Teatteri lienee lopettanut toimintansa keväällä 1910.

Elokuussa 1907 kerrottiin uudesta Puistoteatterista valokuvaaja Ida Nyblinin talosssa Palokunnantaloa vastapäätä. Se toimi aluksi samanaikaisesti Ympäri Maailman -teatterin kanssa, mutta lienee jollain tavalla jatkanut sen työtä, koska syksyllä 1908 ja vielä myöhemminkin siitä käytettiin nimeä Ympäri Maailman Puistoteatteri. Teatterin omistivat kellosepänvaimo Saima Lundén ja kauppias William Mohell, joista jälkimmäinen myi osuutensa Lundénille helmikuussa 1909. Lundén myi teatterin turkulaiselle maanviljelijä Eino Eskolle kesäkuussa 1910, mutta tämä livistikin takaajan kanssa Amerikkaan myytyään teatterin ensin polkuhinnasta turkulaiselle kaupunginpalvelija Söderblomille. Tämä taas myi sen eteenpäin kauppias Kalle Ritalalle ja Jalmari Ahteelle., minkä jälkeen Puistoteatteri syyskuussa aloitti jälleen toimintansa. Ritala ja Ahde myivät teatterin edelleen syyskuussa 1913, ilmeisesti Ida Berglund-Nyblinille, joka myi talonsa teattereineen konekauppias K. A. Pietilälle 32000 markalla kesäkuussa 1914. Pietilä jatkoi toimintaa, ja Puistoteatterissa näytettiin kuvia aina vuoteen 1923 saakka.

Kansainvälinen Biografi Vladimirinkatu 1:ssä, entisen huutokauppakamarin tiloissa vastapäätä Hotelli Otavaa aloitti 4.10.1907. Sen omisti samanniminen helsinkiläinen yhtiö. Teatterin välillä keskeytynyt toiminta jatkui marraskuussa 1908, mutta lienee lakannut pian sen jälkeen.

Kauppias Alarik Wehlmanin omistama Satulinna Yrjönkatu 11:ssa, kauppatorin kulmassa, aloitti 30.10.1907. Tammikuussa 1908 sen osti osakeyhtiö Atelier Apollo, joka Helsingin Maailman Ympärin ja muita teattereita sekä harjoitti elokuvien vuokrausta. Helsinkiläinen A B. Teater Maxim osti Satulinnan Apollolta syyskuussa 1911. Teatteri lienee lopettanut vuonna 1920.

Uusi ja ajanmukainen teatteri Fennia avattiin Annankatu 19:ssa 22.11.1913. Sen omistaja oli konttoristi Viktor Fromm.

Vuonna 1923 Porissa oli kolme elokuvateatteria: Fennia (300 paikkaa), vuonna 1919 rakennettu Sampo (400) ja Pallas Reposaarella (90).

PORVOO

Arosen omistama Porvoon Biografi-Teatteri aloitti säännöllisen toiminnan Jokikatu 42:ssa helmikuussa 1907. Syksyllä se muutti Pietiläisen taloon Nikolainkatu yhdessä. Keväällä 1910 teatterin osti helsinkiläinen Klas Gyllström. Syyskuussa 1913 siitä alettiin käyttää nimeä Maxim, mikä viitannee helsinkiläiseen yhteistyökumppaniin. Teatteri toimi samassa osoitteessa vuoteen 1915 saakka.

Scala Valtimon uudessa talossa Rihkamakatu neljässä avautui 23.5.1913. Uhkeassa salongissa oli oikein Helsingin malliin "kirkasta ja silmiä häikäisevää". Helsinkiläisten Peter ja Selim Falinin omistaman teatterin toiminta jatkui 1920-luvun alkuun saakka.

Vuonna 1923 Porvoon ainoa elokuvateatteri oli vuonna 1919 rakennettu Royal, jossa oli 483 paikkaa.

PYHTÄÄ

Pyhtäältä mainitaan vuonna 1923 120-paikkainen Gleisnerin biograafi.

PÖLLÄKKÄLÄ

Muolaan eli Äyräpään Pölläkkälässä oli vuonna 1923 elokuvateatteri Otava (170 paikkaa).

RAAHE

Elokuvateatterin perustamisesta kerrottiin lokakuussa 1907. Se oli tarkoitus avata marraskuussa, mutta Raahen eläväin kuvain näyttämö Maailman ympäri lienee aloittanut vasta huhtikuussa 1908 Rob. Roihun talossa. Näytännöt jatkuivat ainakin saman vuoden joulukuulle. Elokuussa 1909 perustettiin osakeyhtiö Elävät Kuvat, joka vuokrasi näyttämöhuoneiston Rob. Roihulta ja alkoi laittaa sitä asianomaiseen kuntoon. Johtokuntaan kuuluivat Aug. Kangas, T. Sovio ja Roihu. Toiminta päättyi maaliskuussa 1911 ja yhtiön laitteisto huutokaupattiin maaliskuussa 1912.

Raahen Eläväin kuvain Teaatteri aloitti esitykset Työväenyhdistyksen talolla elokuussa 1913. E. Lång myi teatterin helmikuussa 1914 M. Kuneliukselle, joka jatkoi toimintaa. Se lakkasi "kannatuksen puutteessa" vuonna 1916. Raaheen vuonna 1923 perustettu Huvimylly (120 paikkaa) olikin sitten kokonaan uusi laitos.

RAIVOLA

Aatelisnaiselle Anna Jomudskajalle myönnettiin vuonna 1911 oikeus pitää elävien kuvien teatteria Raivolassa. Vuonna 1923 Raivolan elävissä kuvissa oli 172 paikkaa.

RAUMA

Elävienkuvien Teatteri Maailman Ihmeet aloitti Söderströmin talossa Kuninkaankadun varrella ilmeisesti syyskuussa 1906. Sen toiminta jatkui ainakin huhtikuuhun 1907. Esitykset alkoivat seuraavana syksynä vailla teatterin nimeä, mutta sen jälkeen näyttää seuranneen tauko.  

Maat ja Kansat aloitti säännöllisen toiminnan entisessä Nyroosin talossa joulukuussa 1908 ja jatkoi sitä ilmeisesti helmikuuhun 1910 saakka. Tamperelaisen rautatievirkamies A. J. Forsanderin omistama teatteri myytiin merikapteeni William Nylundille ja tehtailija J. P. Koskelalle lokakuussa 1911. Rauman Elävien Kuvien Teatterin toiminta alkoi uudelleen ilmeisesti vasta lokakuussa 1912. Uudessa betonista rakennetussa teatterissa oli tilaa 250-300 henkilölle, mutta myöhemmin määrä rajoitettiin 200:aan. Teatterin omistajana mainitaan kauppias Lempi Pohjonen. Sen toiminnasta ei näy merkkejä vuoden 1914 jälkeen.

Myöhemmin Rauma sai kaksikin elokuvateatteria, joiden nimet olivat Titania ja Pallas. Vuonna 1923 jäljellä oli vain 300-paikkainen Titania.

RAUTALAMPI 

Rautalammilta mainitaan vuonna 1923 Pyykkösen biograafi (60 paikkaa).

RIIHIMÄKI

V. Välkkeen omistama Riihimäen elävien kuvien teatteri Gestriinin talon luona avattiin huhtikuussa 1910. Myöhemmin omistajana mainitaan A. R. Gestrin. Näyttämö oli ilmeisesti toiminnassa vielä vuonna 1916, jolloin Riihimäellä oli kolme elokuvateatteria. Vuonna 1923 samannimisessä teatterissa oli 200 paikkaa.

N. Jussilan Riihimäen Uusi elävien kuvien teatteri avattiin ilmeisesti syksyllä 1911. Se ei toiminnastaan paljon ilmoitellut, mutta oli elossa vielä vuonna 1917.

Elävien kuvien teatteri Tähti avattiin Aug. Kassarin uudessa teatteritalossa lähellä palokunnantaloa marraskuussa 1912. Se toimi ainakin vuoteen 1919 saakka.

Vuonna 1923 Riihimäen toinen elokuvateatteri oli 296-paikkainen Sampo. Se oli rakennettu vuonna 1917.

ROVANIEMI

Rovaniemen Elävien kuvien teaatteri ilmoitteli Kemin lehdessä maaliskuuusta 1908 tammikuuhun 1909.  

Syyskuussa 1912 kerrottiin leipuri Toivosen tontille rakenteilla olevasta elokuvateatterista, jota puuhamassa oli Toivosen lisäksi kauppias Ollikainen. Laitos lienee saneen nimekseen Otava, ja syyskuussa 1913 Frans Toivonen muutti sen nimeksi Soihtu. Rovaniemi sai lokakuussa 1912 kyseenalaista mainetta, kun "koululaisilta tykkänään kiellettiin käynti elävien kuvien näyttelyissä". Ns. "Seitsemän tähden elävien kuvien teatteri" oli toiminnassa vielä helmikuussa 1914, mutta Toivoinen poistui paikkakunnalta kesällä 1914 jättäen jälkeensä joukon selvittämättömiä asioita.

Rovaniemen VPK:n elävät kuvat oli toiminnassa viimeistään syksyllä 1914. Vuonna 1923 teatterissa oli 189 paikkaa. Rovaniemen toinen teatteri Inari (168 paikkaa) oli aloittanut vuonna 1920.

SALMI

Vuonna 1919 Salmissa näyttää toimineen jonkin aikaa Teatteri Pohjola. Vuonna 1923 Salmista mainitaan 174-paikkainen Tuleman Mylly, joka oli perustettu kahta vuotta aikaisemmin.

SALO 

Kauppias Erik Nordlinin omistama Salon Elävienkuvien Teatteri avattiin syksyllä 1911. Siellä oli tilaa 200 hengelle. Vuonna 1915 näyttämö sai nimen Teatteri Keskus. Vuonna 1923 siellä oli 180 paikkaa. Nordlin omisti elokuvateatterin Salossa vielä 1930-luvulla.

SAVONLINNA

Elävienkuvien Teaatteri Kullervo Koulukatu 3:ssa lienee aloittanut toimintansa tammikuussa 1908. Majatalonpitäjä Elli Ryhänen ilmoitti sen myytäväksi joulukuussa 1910. Näytännöt loppuivat tammikuussa 1911.

Elävienkuvienteatteri Eden Kirkkokatu 6:ssa aloitti syyskuussa 1910. Sen omistaja oli kauppias Salomon Tavi, joka elokuussa 1915 osti Hjalmar Hänniseltä Saimaan ja muutti sen nimeksi Eden.

Elävienkuvien teatteri Saimaa aloitti toimintansa kauppias Antti Erosen uudessa kivitalossa Olavinkadun varrella marraskuussa 1911. Syyskuussa 1912 se siirtyi Kansallisosakepankin uuteen taloon samalla kadulla. Omistajiksi mainitaan kapteeni Theodor Jaakkola ja W. Laamanen. Lokakuussa 1913 huoneustossa avattiin kukkakauppa, mutta jo huhtikuussa räätälimestari Hjalmar Hänninen aloitti toiminnan uudelleen K. Lehtosen kanssa. Saimaa jatkoi kesäkuuhun 1915 ja elokuussa sen tiloihin siirtyi kauppias Tavin Eden. 

Vuonna 1923 Savonlinnassa oli kaksi elokuvateatteria: sähköteknikko Aaro Hynysen Aino (Kansallisosakepankin talo Olavinkatu 34:ssa, 200 paikkaa) sekä Mikko ja Niku Malisen Olavi (Olavinkatu 26, myös 200).

SEINÄJOKI

Eläväin kuvain teatteri Seinäjoella ilmoitettiin myytäväksi lokakuussa 1918, mutta sen toiminnasta ei löydy mitään tietoja. Vuonna 1923 Seinäjoella oli Itävaaran ja Haapamäen biograafi, jossa oli 186 paikkaa.

SIUNTIO

Vuonna 1923 mainittu Andelslaget Lappers biograf (250 paikkaa) lienee toiminut edellisenä vuonna valmistuneissa tiloissa.

SORTAVALA

Elävien kuvien teatteri Foto Oy Ranta-aitan talossa avattiin tammikuussa 1908. Sen ohjelma vaihtui kahdesti viikossa. Teatteri myytiin marraskuussa savonlinnalaiselle S. Karviselle (ilm. kauppias Otto S. Karvinen, joka teki konkurssin vuonna 1909). Marraskuussa 1909 omistajaksi tuli maanmittari Oskar Lindström. Vuonna 1911 muodostettiin Sortavalan Biografi Osakeyhtiö, jonka toimitusjohtaja oli insinööri Ignaz Osberg. Yhtiö teki konkurssin vuonna 1915. Vuonna 1923 Fotossa oli 165 paikkaa. Sen omistaja oli ainkin vuodesta 1919 lähtien Urho Reuna.

Kaupungin toinen elokuvateatteri vuonna 1923 oli 120-paikkainen Pohjola. Teatterin omistaja oli J. Sariola ja se lienee aloittanut toimintansa vuonna 1919. Sortumavaarassa ollut lautarakennus määrättiin suljettavaksi marraskuussa 1927 ja se purettiin seuraavan vuoden puolella.

TAMMISAARI

Ekenäs Biografteater aloitti toimintansa Kauppatorilla 10.2.1908. Sen omistaja oli puhelinmekaanikko Viktor Claesson. Teatteri ilmoitti paikallisessa lehdessä viimeisen kerran tammikuussa 1909.

Helmikuussa 1908 aloitti myös oikeustieteen opiskelija Frans Ferdinand Fagerholmin Levande Bilder Ekenäs kirjakaupan talossa. Sen toiminta päättyi keväällä 1910.

Lokakuussa 1910 avattiin City Biografen Lindströmin talossa Kuninkaankadulla. Sen omisti Gunnar Söderström, joka myi sen joulukuussa Johan Adolf Gröndahlille Lohjan pitäjästä. Vuonna 1911 teatteri siirtyi Anna Öhbergille. City Biografen toimi 1940-luvulle saakka. Tämä lienee ollut se Vendelinin biograafi, jossa vuonna 1923 oli 200 paikkaa.

Ekenäs Nya Biograf Teater avattiin Berndt O. Sjöblomin talossa Kärrgatanilla 8.12.1912. Sen omistaja oli Erik Rafael Nordlin Salosta, mutta teatteri lienee siirtynyt pian Sjöblomille, joka ilmoitti sen vuokrattavaksi vuonna 1915.

TAMPERE

Tampereen teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.

Vuoden 1923 tilasto mainitsee Tampereelta neljä teatteria: Petit (384 paikkaa), Scala (462), Apollo (200) ja Olympia (300).

TERIJOKI

Elävien kuvien teatteri Renommé kirkkoa vastapäätä Ihon talossa mainitaan joulukuussa 1908. Vuonna 1913 paikallisen teatterin nimenä oli Kinematograf Moderne. Terijoella sijainnut "hyvin tuottava" elävienkuvien teatteri ilmoitettiin myytäväksi kesäkuussa 1914. Kannaksen huvilapaikkakunnilla toimi ilmeisesti useita elokuvateattereita, mutta niissä lienee ollut näytöksiä vain kesäaikaan. 

Venäläinen elokuvalehti Sine-fono kertoi vuonna 1916, että Ollilan Salama ja Kuokkalan Kaleva olivat ympärivuotisia teattereita. Pohjolalla oli Terijoella, Kellomäessä, Kuokkalassa ja Ollilassa lautakehikosta ja telttakankaasta kyhätyt kesäteatterit.

Vuonna 1923 Terijoen Kinossa oli 170 paikkaa. Pitkään suljettuna olleen tilan oli edellisenä vuonna ostanut lehtori Pekka Roiha.

TOIJALA

Toijalan elävien kuvien teatteri mainitaan ensimmäisen kerran tammikuussa 1913. Teatteri näyttää toimineen pitkälle 1920-luvulle saakka, vaikka vuoden 1923 luettelossa sitä ei mainita.

TORNIO

Tornion Elävien Kuvien Teatteri aloitti toimintansa ilmeisesti marraskuussa 1911. Ohjelmisto vaihtui kahdesti viikossa. Omistajina mainitaan Hammar ja Vikkula ja myöhemmin insinööri Hammar. Maaliskuusta 1913 lähtien toiminta oli ilmeisesti pysähdyksissä tai epäsäännöllistä, mutta alkoi uudelleen tammikuussa 1915. Omistajina olivat Alexander Plathan ja Vilho Harinen. Vuonna 1923 Torniosta ei mainita elokuvateatteria.

TURKU

Turun teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.

Vuoden 1923 tilasto mainitsee Turusta viisi elokuvateatteria: Alhambra (256 paikkaa), Casino (500), Lyra V (250), Olympia (500) ja Scala (398).

TYRVÄÄ

Tyrvään Elävien kuvien Teatteri palokunnantalolla ilmoitteli muutamaan otteeseen marraskuussa 1910.

UUSIKAARLEPYY

Uusikaarlepyyläiset Holmströmin veljekset perustivat lokakuussa 1908 Sagoland Biografin, joka antoi näytöksiä kaupungin raatihuoneella ja naapurikunnissa. Viimeinen esitys oli jo marraskuussa, koska pikkukaupungin lipputulot eivät riittäneet kustannuksien peittämiseen.

Vuonna 1923 Uudestakaarlepyystä mainitaan Anttilan biograafi, jossa oli 150 paikkaa. Se oli perustettu ilmeisesti edellisen vuoden syksyllä. Elokuvateatterin omistaja Alex. Anttila ja hänen vaimonsa Selma tekivät konkurssin vuonna 1930.

UUSIKAUPUNKI

Uudenkaupungin Elävienkuvien Teatteri Raittiusseura Kasvin talossa lienee aloittanut keväällä 1907. Toiminnasta vastannut osuuskunta oli  perusteilla jo joulukuussa 1906. Paikallisen lehden mukaan hankkeen taustalla olivat tanskalaiset lennätinvirkailijat, jotka hoitivat näytökset "vaivojaan säästämättä palkatta ja korvauksetta". Teatteri antoi näytöksiä myös nuorisoseuran talolla Laitilassa ja Uudenkirkon meijerin salissa. Teatterin koko omaisuus ilmoitettiin myytäväksi maaliskuussa 1908. Toiminta kuitenkin jatkui entiseen tapaan, kunnes maaliskuussa 1909 sen kerrottiin lakanneen kokonaan.

Ilmeisesti joulukuussa 1909 Kasvin talolla alkoi toimia Elävienkuvien Näyttämö Arena, joka tammikuussa muutti työväenyhdistyksen isoon saliin. Jo sitä ennen sen rinnalle ilmestyi Uudenkaupungin Eläväinkuvain Näyttämö, joka toimi Riennon talossa Sepänkatu 6:ssa. Helmikuussa 1910 se muutti "huoneuston ahtauden takia" Kasvin taloon, mutta jo maaliskuussa ilmoitettin laitteiden myynnistä.

Marraskuussa 1910 aloitti toimintansa Elävienkuvien Seura, jonka näytöksiin pääsi vain jäsenkortilla. Myös Elävienkuvien Teatterin nimellä toiminut seura piti näytöksensä vanhaan tapaan Kasvin talossa. Varsin pienimuotoinen toiminta näyttää päättyneen keväällä 1913, ja joulukuussa Kasvin talon otti käyttöönsä J. Gröndahlin kiertävä Elävienkuvien näyttämö Olympia. Paikallinen esitystoiminta jatkui säännöllisenä marraskuussa 1915.

Uudessakaupungissa elokuvatoimintaa ei ollut ollut moneen vuoteen, kun sinne vuonna 1923 saatiin 140-paikkainen elävienkuvien teatteri Kino.

VAASA

Vaasan ensimmäinen elokuvateatteri Maailman Ympäri avattiin poikkeuksellisen varhain, 8.12.1905 kauppias Emil Kockin toimesta Centralin talossa Hovioikeudenkatu 10:ssä. Joulukuun alussa 1907 se muutti laajempiin tiloihin Hovioikeudenkatu 5:een. (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285) Teatterin toiminta lienee päättynyt keväällä 1910 ja syyskuussa sen paikalla aloitti Apollo-Biografi. Ruotsinmaalaisen sokerileipuri Alfred Svenssonin omistama teatteri sai syksyllä 1911 nimen Apollo-Maxim. Vuonna 1916 nimi lyheni Apolloksi, ja kesällä 1917 teatterin osti koneenkäyttäjä Bruno Lång.

Toinen kiinteä yritys, A. Damstenin ja J. E. Nylundin Biografi-Teatteri aloitti 13.11.1906 Vaasan Pankin talossa (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285). Jo kuukauden kuluttua se siirtyi kauppiaille Th. Rasmussen ja G. L. Hasselblatt.  Marraskuussa 1910 se sai nimen Scala. Teatterin omistaja oli kauppias Alfred Bengs. Vuonna 1921 omistajaksi tuli Nikolai Philps.

Palosaaressa toimi keväällä 1907 valokuvaaja Jakob Grönroosin lyhytikäiseksi jäänyt Brandö Kinematograf-Teater Jorden Rundt (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 285).

Konttoristi Isak Kestin Premiääri Biograafi aloitti kelloseppä Viikin talossa Pitkäkatu 32:ssa 30.11.1907. Ainakin ensimmäinen ohjelma oli peräisin helsinkiläisestä Premier-Biografista, mikä viitannee omistussuhteisiinkin. Toiminta jatkui seuraavaan kevääseen ja alkoi uudelleen syyskuussa, mutta keskeytyi sen jälkeen. Omistajan vaihtumisesta ilmoitettiin lokakuun lopussa 1908. Marraskuun jälkeen lehdissä ei ole enää teatterin ilmoituksia.

Marras-joulukuussa 1909 palokunnantalolla vieraili Pohjoismainen Tähtibiografi. Sen taustalla lienevät samannimisen helsinkiläisyrityksen laajentumispyrkimykset.

Teatteri Olympia Hovioikeudenpuistikko 14:ssa vihittiin käyttöön 15.1.1911. Sen perustaja oli valokuvaaja Ernst Ovesen, joka omisti samannimisen teatterin Helsingissä. Vaasan teatteri oli tullut maksamaan 45000 markkaa. Salissa oli tilaa 190 ja parvekkeella noin 85 hengelle. Musiikista vastasi 4000 markan automaattipiano. Helmikuussa perustettiin osakeyhtiö Vaasan Olympia, jonka hallitukseen kuuluivat Ovesenin lisäksi helsinkiläiset konttoristi Lauri Ilmari Koskilinna ja vakuutusvirkailija Alfred Tapper. Myöhemmin teatterin omistajana mainitaan C. Eriksson. Vuonna 1919 omistajaksi tuli Knut Hallberg ja vuonna 1921 Nikolai Philps.

Kauppias Aino Lindemanin rakennuttama Teatteri Esplanad Hovioikeudenpuistikko 10:ssä aloitti syyskuussa 1913. Philpin mukaan siellä oli yhteensä 404 paikkaa, 263 salissa ja 141 parvella. Musiikista vastasi automaattipiano. Vuonna 1915 teatteri siirtyi pietarsaarelaiselle Hugo Ahlbäckille ja sai nimen sai nimen Maxim. Vuonna 1919 omistajaksi tuli Knut Hallberg ja vuonna 1920 Nikolai Philps.

Vaasan työväenyhdistyksen elävienkuvien teatteri avattiin lokakuussa 1913 varta vasten pystytetyssä rakennuksessa Pitkäkatu 53:ssa. Toiminta jatkui ainakin kansalaissotaan saakka.

Vuonna 1923 Vaasassa oli neljä elokuvateatteria: Maxim (300 paikkaa), Olympia (300), Scala (300) ja Vaasan työväen elävät kuvat (306).

VALKEAKOSKI

Kalle Urho ilmoitti harjoittavansa muiden liikkeittensä ohella "nyttemmin myös elävienkuvien näyttelyä" Sääksmäen pitäjän Salon kylässä joulukuussa 1909. Jo marraskuussa hän oli kertonut antavansa elävien kuvien näytöksiä "Valkiakosken tehdaskylässä". Valkeakosken teatteri toimi ainakin vuonna 1912. Valkeakoskelainen K. Urho ilmoitti myyvänsä elävienkuvien koneen kaasuvalolla kuvineen tammikuussa 1916.

Vuonna 1923 Valkeakoskella oli Valkeakosken biograafi (192 paikkaa) ja Saran biograafi (240).

VARKAUS

Varkauden elävät kuvat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1916. Vuonna 1923 Kujasen elävissä kuvissa ja Varkauden työväenyhdistyksen elävissä kuvissa oli molemmissa 200 paikkaa.

VIIPURI

Viipurin teatterit on luetteloitu Sven Hirnin teoksessa Kuvat elävät.

Vuoden 1923 tilasto mainitsee Viipurista viisi teatteria: Viipurin Biografiteatteri (300 paikkaa), Salama (600), Kaleva (300), Lyyra (390) ja Scala (484).

VÄRTSILÄ

Värtsilän elävätkuvat Varjo perustettiin vuonna 1920, mutta teatteri paloi pian sen jälkeen. Vuonna 1923 teatterissa oli 150 paikkaa.

Lahden elokuvateatteri Helios

Lahden ensimmäinen Elävien Kuvien Teatteri toimi kauppias Aholan kivitalossa Rautatienkatu 12:ssa vuosina 1907-1909. Vuoden 1907 lopussa avattiin myös Ida Soikkasen omistama Uusi Elävien Kuvien Teatteri apteekin talossa osoitteessa Rautatienkatu 22. Se sai nimen Foto marraskuussa 1909. Liikemies Bruno Hellsten (josta enemmän täällä) myi teatterin paikalliselle liikemiehelle K. Valveelle maaliskuussa 1910. Sen toiminta lienee päättynyt saman vuoden toukokuussa.

Liikemies Juho Myötyri omisti Lahdessa kaksi elokuvateatteria. Niistä ensimmäinen, Lahden Näyttämö avattiin J. Peltosen uuteen kivitaloon Rautatienkatu 9:ään syyskuussa 1909. Elävien Kuvien Teatteri Helios avautui Aleksanterinkatu 15:n tontille pystytetyssä uudisrakennuksessa 26.12.1910. Sen mainostettiin olevan "uusi ja ajanmukainen, maamme hienoimpia ja avarimpia". Teatterista julkaistiin Lahti-lehdessä yksityiskohtainen kuvaus:

Tapaninpäivänä avattiin täällä Aleksanterinkadun 15:ssa uusi ajanmukainen ja upea elävienkuvien teatteri, jonka rakennushommista jo aikaisemmin olemme kertoneet, yleisön käytettäväksi. Teatteri, johon sisäänkäytävät johtavat suoraan porttikäytävästä, käsittää erityisen nimenomaan tätä tarkoitusta varten rakennetun piharakennuksen. Oikeanpuolisesta ovesta päästään avaraan eteiseen, jossa on pilettimyymälä ja rautaiset spiraaliportaat ylös parvekkeelle. Eteisessä ovat pitkät miellyttävät istumasohvat, joilla aivan hyvästi istahtaa muutamia minuutteja, odottaen ohjelmanumerojen vaihtumista.

Oikeanpuolisesta ovesta päästään muutamia porrasaskelia nousemalla isoon teatterisaliin, jossa hienot, miellyttävästi kiillotetut, sohvain muotoon yhdistetyt wienliläiset tuolit houkuttelevan näköisinä odottavat istujia. Näitä tuoleja on salissa kaikkiaan 20 rivia, asetettu keskikäytävän molemmille puolille, sekä pari riviä parvekkeen puoleiselle seinälle ja mahtuu niihin 272 henkeä. Tuolien istuimet nousevat automaattisesti syrjälleen, joten yleisö pääsee aivan esteettömästi kulkemaan tuolien editse paikoilleen. Parvekkeelle on sijoitettu koneenkäyttäjän huone ja 34 istumasijaa yleisöä varten, joten teatterissa on kaikkiaan 306 istumasijaa sekä koko joukko vapaata tilaa, niin ettei ahdingosta juuri tule kysymystä.

Valaistusta saadaan teatteriin 45 salin katossa olevasta ja 10 seinäpilareihin kiinnitetystä sähkölampusta, joista seinissä olevat lamput ovat aivan erikoista miellyttävää rakennetta. Sitäpaitsi on vielä muitakin lamppuja olemassa, kuten parvekeen alareunassa olevat sähkölamput ym., joten lamppujen luku on sangen runsas. Kaikesta päättäen on teatterin valaistus täydellisesti sopusoinnussa sen kaikinpuolisen tarkoituksenmukaisuuden kanssa.

Salin perälle aivan kuvkehyksen alle on asetettu lattiapinnan alapuolelle aitiolla eristetty orkesteri, aivain kuin muussakin teatterissa. Tähän syvennykseen on sijoitettu automaattipianino, että soittaja voi aivan yleisöltä näkymättömissä hoitaa musikaalista puolta. Sitäpaitsi on syvennyksessä tilaa vaikka oikealle orkesterille, jos sellaisen avulla tahdotaan esityksiä kohottaa. Lämmitystä pitävät yllä uudenaikaiset lämmityskamiinat, joista kaksi on isossa salissa ja yksi eteishuoneessa.

Kun vielä otamme huomioon teatterin suuren pituuden, joka suuressa määrässä parantaa kuvien vaikutusta, hienon kaluston ja miellyttävän seinien värityksen, niin emme laske liikoja sanoessamme, että teatteri on alallaan hienoudessa ja tarkoituksenmukaisuudessa maamme ensimmäisiä. Kuten mainitsimme, ovat istuimet kotoisin Itävallasta, eteisen kalusto sekä ovet valmistetut Vihdin Puuseppäin huonekalutehtaassa ja maalaustyöt maalari Rautiaisen suorittamat.

Helios myytiin helsinkiläiselle Suomen Biografi Osakeyhtiölle marraskuussa 1920, jolloin se sai nimen Kino-Teatteri. Tuolloin sinne järjestettiin myös vakinainen orkesteri. Teatteri lienee toiminut ainakin talvisotaan saakka. Nykyään tontilla sijaitsee vuonna 1952 valmistunut Pankinportin rakennus.

Ruotsinpyhtäällä vuonna 1874 syntynyt Juho Myötyri kuoli Oulunkylässä vuonna 1933. Lahden elokuvahistoriasta on kirjoitettu täällä.

Elisabet Sergejeff

Totti Lammela on laatinut Oulun yliopistossa mielenkiintoisen kandidaatintutkielman Kinokuningattaret, jossa hän tarkastelee mykkäelokuvan ajan elokuvateatterien naistoimijoita. Vaikka liiketoimintaa hallitsivatkin miehet, Lammela on löytänyt monta naista elokuvateattereiden omistajina ja taustavaikuttajina.

Elisabet Sergejeff 65-vuotiskuvassa.

Lammela ohittaa kandidaatintyössään muutamalla sanalla helsinkiläisen Elisabet(h) Sergejeffin, joten tarkastellaan häntä hieman tarkemmin. Sergejeff oli syntynyt Lisa Johansdotter Pesolana 17.1.1847 mahdollisesti Alahärmässä. Hän meni palvelustyttönä naimisiin venäläisen aliupseerin Gregori (Grigori) Afananasjevitsh Sergejeffin kanssa Helsingissä 9.2.1873.

Gregori Sergejeff sai Suomen kansalaisuuden ja perusti vuonna 1878 lähinnä kankaita ja asusteita myyneen kauppaliikkeen, joka muutti vuonna 1892 Pohjoisesplanadi 25:stä Centralin uuteen taloon Mikonkatu 4:ään. Sergejeffit harjoittivat melko laajaa liiketoimintaa ja he omistivat Helsingissä useita kiinteistöjä. Mistä aliupseeri ja palvelustyttö saivat liikkeen perustamiseen tarvitun pääoman, tarina ei kerro. Kauppaliikkeen hoitajana lienee toiminut alusta lähtien rouva Elisabet Sergejeff, ja myöhemmin hänet mainitaan myös sen omistajana. Venäjänkielisessä Finljandskaja gazetassa puhutaan useampaan otteseen Sergejevan eli vaimon talosta ja kaupasta.

G. Sergejeffin mainos vuoden 1905 osoitekalenterissa. Liikkeellä oli tuolloin useita myymälöitä.

Sergejeffeillä oli vuonna 1886 syntynyt poika Gregori (Georg), joka vuonna 1905 ilmeisesti hetken mielijohteesta ampui itsensä Oopperakellarin miestenhuoneessa. Myöhemmin tapaus selitettiin onnettomuudeksi. 19-vuotiaalla sairaalloisella koulupudokkaalla oli käytettävissään 30 markkaa päivässä, mutta tämä ei riittänyt hänen kuluihinsa, vaan rahaa oli pyydettävä lisää äidiltä. Samassa ravintolassa Gregori ja Elisabet olivat seitsemän vuotta aikaisemmin viettäneet hopeahäitään 80 vieraan läsnäollessa.

Elisabet Sergejeffin sisar Susanna Johandotter Pesola oli nainut hausjärveläisen suutarin Johan August Blommendahlin. Tuusulassa keuhkotautiin vuonna 1897 kuolleella Susannalla oli neljä lasta, joista vuonna 1872 syntynyt Johan August nuorempi oli käynyt 8 luokkaa Helsingin normaalilyseota, palvellut Venäjän armeijassa ja saanut opettajan pätevyyden Jyväskylän seminaarissa vuonna 1901. Vuosina 1907-1911 hän työskenteli opettajana Joensuun-Nurmeksen rautatietyömaan kansakoulussa.

Nuorempi Johan August Blommendahl, joka siis oli Elisabet Sergejeffin sisarenpoika, perusti alkusyksystä 1907 Helsinkiin elokuvateatterin, jonka osoite oli Unioninkatu 41 (ks. Hirn, Kuvat kulkevat, s. 229). Kyseisessä rouva Sergejeffin omistamassa talossa oli tuolloin myös hänen liikkeensä, kotiosoitteensa sekä kansakoulunopettaja Blommendahlin osoite.

Unioninkadun teatteri kulki aluksi nimellä Uusi elävien kuvien näyttämö, myöhemmin muodossa Elävien kuvien näyttely tai näyttämö, Kansainvälinen elävien kuvien näyttämö ja lopuksi vain otsikolla Elävät kuvat. Lähempänä Pitkääsiltaa sijaitsevana se ei kuulunut kaupungin ensi-iltateatterien joukkoon, mutta yritti ainakin aluksi koota omia vuokrattavia ohjelmia. Teatterin yleisöstä kertoo, että se mainosti etupäässä Työmiehessä ja muissa työväenlehdissä.

Blommendahl perusti keväällä 1908 myös toisen, Aino-nimisen elokuvateatterin silloiselle asuinpaikkakunnalleen Joensuuhun. Sen toiminta lakkasi omistajan Lieksaan muuton takia jo tammikuussa 1909, ja kesällä Blommendahl teki konkurssin. Elisabeth Sergejeff osti Ainon konkurssihuutokaupassa lokakuussa 1909, minkä jälkeen teatteri aloitti heti uudestaan toimintansa. Samaan aikaan lienee myös Unioninkadun teatteri siirtynyt Sergejeffille. Aino myytiin vain 342 markasta, joten olisi ollut häpeä olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Unioninkadulla syttyi toukokuussa 1910 vaarallinen tulipalo, joka paljasti elokuvateatterien omistajien välinpitämättömän suhtautumisen paloturvallisuuteen (ks. Hirn, Kuvat elävät, s. 34, 36). Sergejeff oli määrännyt vahtimestari Rannan pitämään järjestystä, mutta koneenkäyttäjä Hanstén oli jättänyt 11-vuotiaan pojan hoitamaan projektoria. Vahingot nousivat 1400 markkaan ja Hanstén tuomittiin sadan markan sakkoon. Syyskuussa 1910 syttyi tulipalo myös Ainossa, ja vaikka suurilta vahingoilta vältyttiin, Sergejeff lienee saanut elokuvateatterin pidosta tarpeekseen. Unioninkadun teatteri sai uuden omistajan rakennusmestari Joann Jefremowista loka-marraskuussa 1910 (Kuvat elävät, s. 256), ja samaan aikaan näyttää loppuneen myös Ainon toiminta Joensuussa.

Elisabet Sergejeff kuoli 13.6.1914 67-vuotiaana. Häntä suremaan jäivät mies, sisar, käly, veli ja sisaren lapset. Sergejeff haudattiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle, mutta hautauksen suoritti luterilainen pastori. Kulttuurien sekoittumisesta kertoo myös, että ruotsinkielisessä kuolinilmoituksessa oli suomenkielinen värssy. Kuoltuaan Elisabet(h) muuttui jälleen Lisaksi. 79-vuotias Gregori Sergejeff jaksoi elää vaimonsa jälkeen vajaan kuukauden ja kuoli 5.7.1914. Pariskunnan kuolinpesän konkurssissa omaisuutta oli 332 000 markkaa sekä velkoja ja lyhennyksiä 346 000.

Miehensä nimen takana toiminut Elisabet Sergejeff oli siis tarmokas liikenainen, jolla oli käytössään huomattavia pääomia. Lammelan kandidaatintutkielmaa mukaillen hän kuului elokuvateatterien omistajana ryhmään "sukulaisuus velvoittaa". Siskonpojan teattereiden pelastamiseen lienee vaikuttanut sekin, että niissä todennäköisesti oli kiinni Sergejeffin omaa rahaa.

Elokuvaohjelmisto syksyllä 1909

Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1909. Helsingin ensi-iltateattereita olivat vanhat Maailman Ympäri, Central ja Kansainvälinen Biografi, keväällä avattu Ernst Ovesénin Olympia ja syyskuun alussa avautunut Pohjoismaisen Biografikomppanian Scala, joka korvasi entisen Biografi-Teatterin. Keväällä avattu Arkadia oli aloittanut näyttämällä uutta ohjelmistoa, mutta syksyllä sen voimat eivät riittäneet edes säännöllisiin lehti-ilmoituksiin. Elokuussa aloittanut Tähti-Biografi toi maahan vanhoja käytettyjä filmejä, joita se levitti edelleen maaseudun teattereihin.

Central, Kansainvälinen Biografi ja tamperelainen Maat ja Kansat olivat vuodenvaihteessa 1909 perustaneet osakeyhtiö Bion, jonka tarkoituksena oli järkeistää elokuvaohjelmien maahantuontia ja levitystä. Tämän seurauksena Maat ja Kansat lopetti keväällä oman ohjelmiston hankkimisen ja vuokraamisen. Bio haudattiin ilmeisesti pian vähin äänin, mutta yhteistyö teatterien välillä jatkui. Maiden ja Kansojen tamperelaisteatteri Ympäri Maailman (Hämeenkatu 8) sai syksyllä ohjelmansa helsinkiläiseltä Olympialta. Yhtiön viipurilaisteatteri näytti syksyn alussa Centralin ja turkulainen Metropol Kansainvälisen Biografin ohjelmia. Uudelle omistajalle siirtynyt Central vetäytyi sittemmin yhteistyöstä ja alkoi vuokrata ohjelmiaan Maiden ja Kansojen tamperelaiselle kilpailijalle, Maailman Ympäri -teatterille, joka oli myös saanut uuden omistajan. Kansainvälisen Biografin ohjelmat siirtyivät sen jälkeen Metropoliin, mutta välillä niitä näytettiin ensimmäisenä Viipurin Maissa ja Kansoissa. Maailman Ympäri -teatterin omistaneen Atelier Apollon ja Pohjoismaisen Biografikomppanian kakkosteatterit olivat syksyn lopulla molemmat Turussa.

Syksyn alkaessa Helsingin ensi-iltateatterit esittivät usein samoja ohjelmanumeroja. Sittemmin päällekkäisyyksiä alettiin välttää, minkä mahdollisti maailmalla voimakkaasti lisääntynyt elokuvatuotanto. Samalla lehti-ilmoituksiin vakiintui maininta "näytetään ainoastaan meillä". Central ja Kansainvälinen Biografi olivat riippuvaisimpia ranskalaisesta massatuotannosta, kun taas Scalan ohjelmisto oli selvästi monipuolisin.

Ohjelmien pituus oli jonkin verran kasvanut, ja esim. Olympia mainosti kerran 1037 metrin pituista ohjelmaansa, jonka esittäminen kesti ilman kelanvaihtoja ehkä 55 minuuttia. Kansainvälinen Biografi mainosti kerran puolitoista tuntia kestävää ohjelmaa, jonka pituus näyttäisi olevan noin 1300 metriä. Tähti-Biografi yritti kilpailla vanhoilla ohjelmillaan kaksi tuntia kestävin esityksin. Myös elokuvien kesto oli jonkin verran pidentynyt, eivätkä ne aina mahtuneet enää yhdelle kelalle. Ainoat selvästi kaksikelaiset elokuvat olivat Pathén Napoleon (660 metriä) ja kahdessa osassa näytetty Vitagraphin George Washington (302 + 300 m). Kömpelösti synkronoidut "äänielokuvat" olivat kadonneet ohjelmistosta.

Uutuudet saapuivat Suomeen yleensä kuukauden sisällä elokuvan valmistumisesta, eikä vanhoja kuvia paremmissa teattereissa juurikaan esitetty. Poikkeuksia teki lähinnä Scala, joka pyrki muutenkin valikoimaan paremmin ohjelmansa.

Valmistusmaista tärkein oli edelleen Ranska ja yhtiöistä ylivoimaisesti suurin Pathé Frères. Muita ranskalaisyhtiöitä olivat Gaumontin ohi noussut Éclair sekä Éclipse, Lux, Radios ja Le Lion. Italian merkitys tuotantomaana oli kasvanut, ja esim. Scalan ohjelma saattoi eräällä viikolla koostua kokonaan italialaisista elokuvista. Saapasmaan yhtiöitä olivat Cines, Itala, Ambrosio, Saffi-Comerio ja Pathén levittämä uusi Film d'Arte Italiana.

Britannian osuus Suomen elokuvaohjelmistossa oli pienentynyt entisestään, eikä Saksankaan merkitys ollut lisääntynyt. Tanskalainen Nordisk Films polki paikallaan. Ruotsista tuli Suomeen vain joitakin maisemakuvia. Venäjältä nähtiin Pathén sikäläisen tuotantoyhtiön ensimmäinen näytelmäelokuva Kauppias Uhar. Amerikkalaista elokuvaa edusti etupäässä Vitagraph, jonka tuotanto jäljitteli eurooppalaisia esikuvia, poikkeuksena ehkä veden alla kuvattu Meren pohjalla. Lisäksi nähtiin muutamia lännenseikkailuja kuten Biograph Companyn Comata, joka on säilynyt.

Ei-fiktiivinen aines muodosti arviolta kolmasosan ohjelmanumeroista ja ehkä neljäsosan ohjelmien pituudesta. Katsojat näkivät muun muassa Pathén ensimmäiset Suomi-aiheiset filmit, Suomalaisia talvikuvia ja Imatran. Pathén eri puolilla maailmaa kuvatuille filmeille antoi loistoa paranneltu Pathécolor-menetelmä, jonka "luonnolliset värit" noteerattiin usein lehti-ilmoituksissa. Uutisaiheista suuren osan muodostivat ilmalaivat ja lentokoneet. Suomalaisia aiheita kuvasivat Atelier Apollo, Pohjoismainen Biografikomppania ja omaa tuotantoa jatkanut Maat ja Kansat.

Fiktiivistä elokuvatarjontaa hallitsivat edellisenä syksynä lanseeratut "taide-elokuvat", joita Pathén levittämien Le Film d'Artin ja SCAGL:in lisäksi tuottivat myös muut ranskalaisyhtiöt, asiasta innostuneet italialaiset ja Vitagraph. Kuuluisiin teoksiin ja historiallisiin aiheisiin perustuneet väritetyt ja oikeiden teatterinäyttelijöiden esittämät, viiteentoista minuuttiin puristetut tarinat antoivat elokuva-alalle porvarillista uskottavuutta, mutta niiden edustama maailma tuntui ehkä suomalaisesta katsojasta kovin vieraalta. Lehti-ilmoituksissa mainittiin usein näyttelijöiden nimiä, ja yllättävää on, että eräät selvästikin italialaiset elokuvat oli tällä tavoin naamioitu alkuperältään ranskalaisiksi.

Éclair ja Nordisk puristivat viimeiset mehut edellisen vuoden Nick Carter ja Sherlock Holmes -sarjoista, mutta rikos- ja seikkailuelokuvan alalla ei muuten nähty mitään erityisen kiinnostavaa, poikkeuksena ehkä Urbanin Tulevaisuuden sota eli ilmalaivojen aikakausi, joka on säilynyt. Pathé jatkoi edelleen trikkikuvaukseen ja väreihin perustuneiden "taikakuvien" tuottamista, mutta Suomeen niitä ei enää tuotu kovin paljon.

Komediapuolella syksyyn 1909 liittyy kaksi merkittävää tapausta. Pathélla jo vuosien ajan työskennellyt Max Linder mainittiin ensimmäisen kerran lehti-ilmoituksissa, ja maailman ensimmäinen elokuvatähti syttyi viimeistään vuoden loppuun mennessä. Toinen tunnettu koomikko oli Italalle Cretinetti-hahmon luonut André Deed, mutta hänen oikea nimensä ei ollut vielä moneen vuoteen suomalaisyleisön tiedossa. Deedin roolinimeksi Suomessa vakiintunut Lehman mainittiin kuitenkin jo ensimmäisen kerran.

Kopioiden määrää ei enää voi käyttää laadun mittarina, mutta se antaa silti vihjeitä syksyn suosikkielokuvista. Viitenä kopiona Suomeen tuotiin Pathén Imatra, neljänä Pathén jännittävät Musta käsi ja Tragedia Belgradissa sekä Film d'Arte Italianan oopperanäytelmä Carmen. Kolmen kopion elokuvia olivat Pathén historiallinen draama Kreivi de la Valetten pako, Ambrosion Keisari Nero, Pathén komediat Mitä nainen tahtoo, Ankeriaisen konnantyöt, Kaikki selviää ja Maalaisserkku lääkärissä sekä Pathén luontokuvat Druidien maassa, Myrsky, Agra, Linnut pesissään ja Jääkarhujahti. 

Kahden kopion näytelmäelokuvista erottuvat Pathén "elokuvarunoelmat" Ruma ja Hellaassa, historialliset draamat Jeanne d'Arc, Kuningas huvittelee, Nesle-torni, Kuninkaan käskystä ja Enghien herttuan murha, raamatullinen Tuhlaajapoika, Leo Tolstoin teokseen perustunut Ylösnousemus, Max Linderin komediat Rakkautta ja riisiiniöljyä ja Poikanallikka, Éclairin draamat Omantunnontuskat ja Pariisin salaisuudet, Italan ja Cinesin Robespierren kukistuminen, Beatrice Cenci ja Macbeth, Film d'Arte Italianan Kamelianainen ja Otello sekä Edisonin runollinen Bethovenin kuutamosonaatti.

Miten Max Linderistä tuli Max

Le petit jeune homme. Ensimmäinen Max Linderin nimen sisältävä elokuvajuliste.

Andrew Shailin mielenkiintoinen artikkeli Max Linder and the Emergence of Film Stardom kertoo miten Max Linderistä tuli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu elokuvatähti. Linder oli esiintynyt Pathé Frèresin elokuvissa vuodesta 1905 lähtien. Samaan aikaan hän oli näytellyt myös Théâtre de l’Ambiguessa ja Théâtre de Variétésissa. Syksyllä 1908 Linder irtisanoi sopimuksensa Pathén kanssa, ja hänen viimeiseksi elokuvakseen näyttää tuolloin jääneen lokakuussa esitetty Consultation improvisée. Linder jatkoi Variétésissa kesään 1909 saakka, jolloin hän päätti hylätä teatteriuransa ja solmia uuden sopimuksen Pathén kanssa. Hänen ensimmäinen uusi elokuvansa oli Aimé par sa bonne elokuussa 1909.

Pathé oli jo aikaisemmin mainostanut "taide-elokuviaan" tunnettujen teatterinäyttelijöiden nimillä, mutta Shailin mukaan Linderin syyskuussa 1909 julkaistu Le petit jeune homme oli ensimmäinen pelkästään elokuvanäyttelijän nimellä mainostettu elokuva. Myös Suomessa Linderin nimi mainittiin ensimmäisen kerran kyseisen elokuvan yhteydessä. Se sai ensiesityksensä helsinkiläisissä Central ja Olympia -teattereissa 13.9.1909 nimillä Den lilla ynglingen / Pieni nuorukainen ja En gröngöling / Poikanallikka. Myöhemmin elokuvaa näytettiin maaseudulla mm. nimillä Keltanokka ja Pieni kavaljeerin alku.

Max Linderin nimi Aimé par sa bonne -elokuvan yhteydessä Pathén Sine-fono -lehdessä julkaisemassa mainoksessa.

Shail ei ole tietoinen siitä, että Linderin ensimmäistä uutta Pathé-elokuvaa Aimé par sa bonne oli mainostettu hänen nimellään ("Pääroolia esittää kuuluisa taiteilija Max Linder") jo elokuun 1. päivä ilmestyneessä venäläisessä elokuvalehdessä Sine-Fono (no 21/1909). Sitä esitettiin syyskauden alkaessa 15.8. helsinkiläisissä Kansainvälinen Biografi ja Maailman Ympäri -teattereissa nimillä När man är älskad af sin hushållerska / Kun on emännöitsijänsä rakastama / Kun on taloudenhoitajattaren rakkauden esineenä sekä Kärlek och risinolja / Rakkautta ja risiiniöljyä. Linderin nimeä ei lehti-ilmoituksissa tuolloin kuitenkaan vielä mainittu. Se esiintyi tämän elokuvan yhteydessä vasta myöhemmin Porissa ja Kotkassa muodoissa Lindner, Ander ja Cindner.

Linderin ensimmäisten uusien elokuvien lehti-ilmoituksissa (Le petit jeune homme, Une conquête, Mariage américain) hänet mainittiin Pariisin Variétés-teatterin näyttelijänä, joten siinä mielessä hän oli vain yksi uusi nimi "taidefilmeissä" esiintyneiden teatterinäyttelijöiden rinnalla. Ranskalaisten näyttelijöiden nimet olivat Suomessa todennäköisesti melko tuntemattomia, ja pariisilaiset teatterit toimivat mainoksissa ehkä parempina vetonauloina. Usein niissä mainittiinkin vain teatterin nimi. Tilanne muuttui 1910-luvun alussa, jolloin Helsingissä vierailleista tanskalaisnäyttelijöistä (Asta Nielsen, Valdemar Psilander, Robert Dinesen ym.) tuli suomalaisen elokuvayleisön suosikkeja. Ensimmäinen suomalaisessa elokuvailmoituksessa mainittu tanskalaisnäyttelijä oli elokuvassa Rannerengas (Armbaandet) esiintynyt Edith Buemann lokakuussa 1909 ("Etevien näyttelijäin, Köpenhaminan Casinosta, näyttelemä. Pääosaa näyttelee rva Edith Buemann, jonka Helsingin yleisö tuntee tanskalaisen operettiseurueen vierailunäytännöstä täällä.").

Linderin lähes kaikki seuraavat elokuvat tuotiin Suomeen, yleensä yhtenä tai kahtena, joskus kolmenakin kopiona. Elokuvateatterien lehti-ilmoituksissa mainittiin yleensä Linderin nimi näyttelijänä tai käsikirjoittajana. Eräät elokuvat oli väritetty Pathécolor-menetelmällä ja niitä mainostettiin "taiteellisina", joten tässäkään mielessä ne eivät suuresti poikenneet Pathén levittämän SCAGL-tuotantoyhtiön taide-elokuvina mainostetuista komedioista. Kesällä suomalaiset elokuvateatterit olivat tauolla tai näyttivät vanhoja kuvia, minkä takia eräät touko-kesäkuussa valmistuneet Linder-filmit näytettiin vasta syksyllä ja ne saivat vain suppean levityksen.

Keväällä 1910 suomalainen elokuvayleisö tunsi Linderin varmastikin jo melko hyvin. Näyttelijä ja hänen henkilöhahmonsa sulautuivat "Maxiksi", joka alettiin mainita myös elokuvien nimissä. Ranskassa, Britanniassa ja mahdollisesti myös Venäjällä ensimmäinen "maxattu" elokuva oli Max fait du ski touko-heinäkuussa 1910. Saksankielisellä kielialueella Max esiintyi elokuvan nimessä ensimmäisen kerran huhtikuussa. Suomessa "maxaaminen" alkoi jo aiemmin elokuvasta Max ylioppilasviftillä / Max tutkintojuomingeissa (En bombe) joulukuussa 1909. Sitä seurasivat Max ja hänen anoppinsa (Avant et après!) ja Maxin surullisen lystikäs avioliitto (La timidité guérie par le sérum) tammikuussa, Kun haikara tuli Maxin luo / Max tahtoo saada lapsia (Je voudrais un enfant) maaliskuussa, Max Linder yöllisellä seikkailulla (Le premier rendez-vous) huhtikuussa sekä Max rosvona (Kyrelor bandit par amour) ja Max Linder hakee edelweissiä (Une épreuve difficile) toukokuussa. Ilmiötä selittää se, että Suomessa näytetyissä kopioissa ei yleensä ollut suomen- tai ruotsinkielisiä tekstejä, ja elokuvien vuokraajat ja esittäjät nimesivät ne lehti-ilmoituksissa ja ohjelmalehtisissä haluamallaan tavalla. Linderin luoman henkilöhahmon kaupallinen arvo oli Suomessakin selvästi pantu merkille.

Seuraavassa on esitetty tiedot Suomessa näytetyistä Max Linderin elokuvista ensimmäisestä "Max Linder -elokuvasta" aina ensimmäiseen ranskalaiseen "Max-elokuvaan" saakka (elokuu 1909 - kesäkuu 1910). Tiedot ensiesityksistä sekä saksankieliset ja brittiläiset nimet perustuvat Georg Renkenin Linder-sivustoon, jonka valitettavasti voi enää löytää vain arkistoituna. Venäjänkieliset nimet on kaivettu venäläisistä elokuvalehdistä.

Aimé par sa bonne. Pituus 165 metriä. Pathé Frèresin kataloginumero 2976/elokuu 1909. Ensi-ilta Innsbruck 24.7.1909, Saint-Quentin 4.9.1909. Vom Dienstmädchen geliebt / Loved by His Servant / Влюбленная прислуга.

• Kansainvälinen Biografi 15.8.1909: Kun on emännöitsijänsä rakastama. Perin naurettava, hauska kuva (HS) / Kun on taloudenhoitajattaren rakkauden esineenä (US) / När man är äskad af sin hushållerska (Hbl) / Kotkan työväenyhdistyksen elävien kuvien teatteri 5.10.1909: Emännöitsijän rakastamana. Tunnetun näyttelijän hr. Lindner'in esittämä. (Eteenpäin)
• Maailman Ympäri  16.8.1909: Rakkautta ja resiiniöljyä (HS) / Rakkautta ja risiiniöljyä (US) / Kärlek och risinolja (Hbl) /Satulinna (Pori) 15.9.1909: Rakkautta ja risiiniöljyä. Emännöitsijä rakastaa isäntäänsä ja miettii keinoa, jolla hän saisi aikeensa kumotuiksi, isäntä kun käy kihlausajatuksissa. Tunnetun näyttelijän M. Andnerin esittämä (Sosialidemokraatti) / Kärlek och ricinolja. Hushållerskan älskar sin husbonde och utfunderar, då denna står i begrepp att förlofva sig ett medel att omintetgöra hans planer. Spelad af den bekante skådespelaren Mr Lindner (Björneborgs Tidning) [Porissa ja Kotkassa mainostettiin kahdesta eri helsinkiläisteatterista vuokrattuja ohjelmistoja, joten Linderin nimen täytyi olla peräisin joko suoraan Pathélta tai sen paikalliselta maahantuojalta.]

Amoureux de la femme à barbe. 135 m. Nro 3044/elokuu 1909. In eine bärtige Frau verliebt / In Love with the Bearded Woman / Влюблен в бородатую женщину.

• [Ei liene esitetty Suomessa.]
  

Le petite jeune homme. 145 m. Nro 3025/syyskuu 1909. Ensi-ilta Wien 13.8.1909, Pariisi 24.9.1909. Ein Grünschnabel / A Young Lady-Killer / Юный ухаживатель.

• Central 13.9.1909: Pieni nuorukainen. Koomillinen kuvasarja (HS) / Den lilla ynglingen (Hbl) / Puistoteatteri (Pori) 5.10.1909: Pieni kavaljeerin alku. Lystikäs kohtaus. Esitti hra Max Linder Varieteteatterista (Sosialidemokraatti)
• Olympia 13.9.1909: Poika-nallikka. Taiteellinen filmi. Herra Max Linderin Varieté-teatterista Parisissa, esittämänä (HS) / Poikanallikka (US) / En gröngöling (Hbl) / Keltanokka (Tampere)

Une conquête. 130 m. Tuotanto Le Film d'Art. Nro 3116/lokakuu 1909. Ensi-ilta Graz, 5.9.1909, Pariisi 22.10.1909. Ein schlecht belohnter Verehrer / A conquest / Победа.

• Central 11.10.1909. Tunkeileva naisihailija. Koomill. kohtaus. Kir. Ch Decroix, esittänyt Max Linder Pariisin Variété-teatterista (HS) / Takiainen (Tuulispää) / En eröfring (Hbl) / Den efterhängsna sprätthöken (Hbl) / Kosmorama Athena 22.12.1909: Takkiainen (Uusi Aura) / En kardborre (Åbo Underrättelser)

Mariage américain. 185 m. Nro 3093/lokakuu 1909. Ensi-ilta Wien 24.9.1909, Pariisi 5.11.1909. Amerikanische Hochzeit / An American Marriage / Брак по-фмерикански.

• Olympia 25.10.1909: Amerikalainen avioliitto. Taiteellinen pilakuva, jonka esittävät herrat Max Linder Théatre Varietésta. Kuulumattoman koomillinen (HS, US) / Amerikanskt äktenskap (Hbl)

Les surprises de l'amour. 140 m. Pathécolor. Nro 3110/lokakuu 1909. Ensi-ilta Wien 15.10.1909, Saint-Quentin 4.12.1909. Was Liebe zusammenbringt / The Surprises of a Flirtation / Сюрпризы любви.

• Olympia 8.11.1909: Rakkauden yllätys. Taidefilmi. Kuulumattoman koomillinen monine huvittavine yksityiskohtineen (HS) / Rakkauden yllätykset (US) / Kärlekens öfverraskningar (Hbl) / Olympia (Vaasa) 5.9.1911: Rakkauden yllätykset. Max Linderin näyttelemä (Vaasa)

Petite rosse. 165 m. Pathécolor. Nro 3095/marraskuu 1909. Ensi-ilta Wien 22.10.1909, Pariisi 3.12.1909. Der geprüfte Heiratskandidat / A Tantalising Young Lady / Капризная невеста.

• Olympia 7.2.1910: Oikullinen nuori nainen. Pilakuva Max Linderiltä. Väritetty luonnollisin värein (HS, US) / En nyckfull ung dam (Hbl) / Max Linders frieri eller En mycket ung dam. Komisk. Spelad af Max Linder och M:lle Arlette d'Umès (Hbl 9.2.) / Maat ja Kansat (Tampere) 14.2.1910: Max Linderin kosimisjuttu eli oikullinen nuori neiti. Herra Max Linderin näytelmä. Erittäin hauska (Kansan Lehti)

À qui mon cœur? 95 m. Nro 3188/marraskuu 1909. Ensi-ilta Wien 29.10.1909, Pariisi 10.12.1909. Dem ersten das Herz, dem letzten die Hand / Who Will Win My Heart / Кто хочет обладать моим сердцем.

• Maailman Ympäri 15.11.1909: Ken saa sydämeni ja ken käteni? Tytön julma leikki ihailijoittensa kanssa (HS, US) / Hvem får mitt hjärta och hvem får min hand (Hbl)

Le voleur mondain. 175 m. Nro 3212/joulukuu 1909. Ensi-ilta Wien 12.11.1909, Pariisi 7.1.1910. Der Gentleman als Dieb / The Gentleman Thief / Приключения Арсена Люпена (5.12.1909).

• ??? Central 1.11.1909: Ovela varas on Arséne Lupinia nerokkaampi. Näytetään ainoastaan meillä (HS) / En fiffig tjuf. Spännande humoristisk kriminalhistorie (Hbl). [Linder esittää elokuvassa Arsene Lupinia, mutta se tuskin olisi ehtinyt Helsinkiin ennen Wieniä. Kuvattu kesäkuussa 1909.]

Roméo se fait bandit. 165 m. Pathécolor. Nro 3161/marraskuu 1909. Ensi-ilta Wien 19.11.1909, Pariisi 17.12.1909. Romeo als Dieb / Romeo turns Brigand / Ромео-бандит.

• Metropol (Turku) 8.2.1910: Romeo tekeytyy ryöväriksi (Turun Sanomat) / Romes gör sig till rövare (Åbo Underrättelser)
• ? Maailman Ympäri 28.3.1910: Svarta banditernas klubb. Hufvudrollen spelas af publikens gunstling Max Linder (Hbl) [Ohjelmaa ei esitetty muualla.]
  

En bombe. 185 m. Nro 3225/joulukuu 1909. Ensi-ilta Graz 21.11.1909, Pariisi 31.12.1909. Nach dem glücklich bestandenen Abiturienten Examen / A Student on the Spree / Здорово кутнули.

• Olympia 27.12.1909: Max ylioppilasviftillä. Taidefilmi. Esittää Max Linder. Tavattoman koomillinen (HS) / Max tutkintojuomingeissa (US) / Max på examensvift (Hbl)

La vengeance du bottier. 175 m. Nro 3239/joulukuu 1909. Ensi-ilta Praha 25.11.1909, Pariisi 28.1.1910. Die Rache des Schuhhändlers / The Bootmaker's Revenge / Месть сапожника.

• Maailman Ympäri 6.12.1909: Suutarin kosto. Todella leikillinen kuva (HS, US) / Skomakarens hämnd (Hbl) / Satulinna (Pori) 6.1.1909: Suutarin kosto. Erinomaisen hauska kuva Bob'in ajosta rullaluistimilla, jotka suutari mustasukkaisuudesta asettaa hänen jalkoihinsa (Sosialidemokraatti) / Satulinna (Pori) 5.12.1910: Suutarin kosto. Perin koomillinen kuva, jossa ystävämme Max Linder esittää pääosaa (Sosialidemokraatti)
• Rekord (Viipuri) 9.2.1910: Suutarin kosto. Humoristillisia kohtauksia. Näyttämölle asettanut Maks Linder (Karjala). [Rekord tuotti ohjelmansa Pietarista.]

Avant et après! 140 m. Nro 3242/joulukuu 1909. Ensi-ilta Praha 2.12.1909, Pariisi 21.1.1910. Vorher und Nachher / Before and after.

• Central 3.1.1910: Max och hans svärmor. Den äfven här populäre skådespelaren Max Linder öfverträffar i denna dråpliga bild sig själf (Hbl) / Maailman Ympäri (Tampere) 10.1.1910: Max ja hänen anoppinsa. Täälläkin suosittu näyttelijä Max Linder voittaa tässä itsensä (Tampereen Sanomat)
• Olympia 3.1.1910: Isoäidin rakkaus eli Häitten edellä ja jälkeen. Taiteellinen kuvasarja sov. Max Linder (HS) / Svärmors kärlek eller Före och efter bröllopet (Hbl)
• Maailman Ympäri 14.2.1910: Före och efter. Urkomiskt inspelad af den kände artisten Max Linder (Hbl). [Elokuvaa ei mainita suomenkielisissä ilmoituksissa tai 15.2. julkaistussa ruotsinkielisessä ohjelmassa. Ehkä se oli vedetty pois sen jälkeen kun oli huomattu, että sitä oli jo näytetty kahdessa teatterissa.]

Le premier rendez-vous. 180 m. Nro 3276/tammikuu 1910. Ensi-ilta Helsinki 3.12.1909 (?), Praha 16.12.1909, Dunkerque 10.4.1910. Das erste Rendez-vous / Первое свидание.

• ? Maailman Kuvat 3.12.1909: Ensimmäinen kosintaretki. Lystikäs kohtaus. Esitti herra Max Linder Varieté-teatterista (Tuulispää) [Elokuvan identifiointi ei tunnu täysin uskottavalta, koska Maailman Kuvat oli kakkosluokan teatteri, joka näytti vanhoja kuvia.]
• ? Tähtibiografi 8.4.1910: Max Linder yöllisellä seikkailulla (HS) / Max Linder på nattäfventyr  (Hbl) / Pohjola (Lappeenranta) 19.5.1910: Max Linderin yöllinen seikkailu (Kansan Ääni)

Les exploits du jeune Tartarin. 135 m. Nro 3306/tammikuu 1910. Ensi-ilta Wien 31.12.1909, Pariisi 11.2.1910. Prahlhansens Heldentaten / The Adventures of Tartarin the Younger / Похождения Тартарена, не из Тараскона.

• Maailman Ympäri 31.1.1910: Urhokas metsästäjä. Max Linderin pila (HS, US) / Den bålde jägaren (Hbl)
• Arkadia (Turku) 26.1.1910: Tartarin nuoremman urotyöt. Koomillinen näytäntö Max Linderiltä. Esiintyjät: Hra Max Linder - Tartarin nuorempi, hra Vandenne - isäpuoli ja nti Antré Davonne - morsian (Sosialisti) / Tartarin juniors bedrifter (Åbo Underrättelser)

La timidité guérie par le sérum. 140 m. Nro 3342/tammikuu 1910. Ensi-ilta Wien 14.1.1910, Saint-Quentin 12.3.1910. Ein Serum gegen Schüchternheit / A cure for cowardice / Средство от робости (30.1.1910).

• Central 31.1.1910: Max sorglustiga äktenskap. Alla torde ännu erinra sig Max nappatag med sin svärmor. Vi se å denna bild huru Max som utvecklats till en verklig kruka slutligen tar revanch för lidna ofärrätter (Hbl) / Maailman Ympäri (Tampere) 7.2.1910: Maxin surullisen lystikäs avioliitto. Kaikki muistanevat Maxin ottelua anoppinsa kanssa. Tässä kuvassa näemme miten Max kostaa koulunsa (Aamulehti) / Publikens gunstling hr Linder spelar huvudrollen i stycket "Max' sorglustiga äktenskap" på ett oemotsståndligt munterhet väckande sätt, som kan lända till tröst för mången stackars toffelhjälte (Hangö)

Une bonne pour monsieur, un domestique pour madame. 150 m. Nro 3361/helmikuu 1910. Ensi-ilta Kööpenhamina 21.1.1910, Pariisi 11.3.1910. Ein Dienstmädchen für den Herrn, einen Diener für die Frau / Servants and masters / Лакей за барина, горничная за барыню.

• Olympia 14.2.1910: Miespalvelija rouvalle, naispalvelija herralle. Taiteellisesti esitetty pilakuva, jonka ovat näytelleet hrat Max Linder ja Vandenne sekä neidit M. Villars ja Clemont (HS) / Palvelijatar herralle ja palvelija rouvalle (US) / En piga för herrn o. en betjänt åt frun (Hbl)
• Scala 14.2.1910: Naispalvelija herralla ja miespalvelija rouvalla. Max Linderin huvinäytelmä. M. Max Linder - miespalvelija. M:lles Mey Villers - naispalvelija. M. Waudenne - isäntä. M:lles Clemont - rouva (HS) / En jungfru för herrn och en betjänt för frun (Hbl)

Jeune fille romanesque. 135 m. Nro 3374/helmikuu 1910. Ensi-ilta Wien 28.1.1910, Pariisi 18.3.1910. Ein schwärmerisches Mädchen / A Romantic Young Lady / Романтическая девица.

• Olympia 21.2.1910: Nuori romanilainen nainen. Koomillinen esitys, esittänyt Max Linder (HS) / Romantillinen nuori nainen. Koomillinen näytelmä Max Linderiltä (US) / En romanesk ung dam (Hbl)
• Kansainvälinen Biografi 21.2.1910: Nuori romaanilainen nainen. Naurettava (HS) / En ung romanesk dam. Komisk scen af favoriten Max Linder (Hbl)

Le pacte. 155 m. Nro 3395/helmikuu 1910. Ensi-ilta Wien 11.2.1910, Saint-Quentin 16.4.1910. Der Vertrag / The Pact / Договор.

• Biografi-Teatteri (Turku) 21.2.1910: Harmillinen sopimus. Pila, kirj. humoristi Max Linder, joka kykenee kaikessa huvittamaan yleisöä (Sosialisti) / En fatal överenskommelse (Åbo Underrättelser) / Pieni pila ystävämme Maxin onnettomasta rakkaudesta ja siitä johtuneesta harmillisesta kirjallisesta sopimuksesta, joka kuitenkin päättyy hyvin (Sosialidemokraatti)
• Apollo 6.6.1910: Harmillinen sopimus. Pieni pila Maxista, joka päättyy molemminpuoliseen onnelliseen syleilyyn (Tuulispää) / ... johonka on valikoitu arvokkaimmat kuvat niinkuin Harmillinen sopimus vanhalta tutulta Max Linderiltä (Työväenliitto) / En fatal öfverenskommelse (Hbl) / Max Linder on jälleen rakastunut, mutta köyhä kun on, ajaa hänen tuleva appiukkonsa hänet ovesta pellolle. Max-parka ottaa asian pahakseen ja lupaa eräälle rosvolle 500 frangia ehdolla, että tämä ottaisi onnettomalta rakastuneelta hengen. Max saa periä miljoonan ja appiukko ottaa avosylin vastaan aikaisemmin ulosajamansa kosijan. Rosvo etsii Maxin, ja tämä, joka sillä välin on saanut perintönsä ja muuttanut mieltänsä maailmasta lähtemisen suhteen, luulee että hänen aikansa on täytetty ja lähtee juoksemaan karkuun minkä ennättää. Rosvo kuitenkin hänet saavuttaa ankaran kilpajuoksun jälestä, mutta sen sijaan, että hän iskisi väkipuukkonsa suoraan Maxin sydämeen, ilmoittaa hän kyllä kykenevänsä varastamaan, mutta ettei hänestä ole murhamieheksi. Helpoituksen huokaus ja sula sovinto, syleilyineen, suuteloineen (Jokamiehen Viikkolehti)
  

Je voudrais un enfant. 160 m. Nro 3418/maaliskuu 1910. Ensi-ilta Kööpenhamina 18.2.1910, Pariisi 8.4.1910. Sehnsucht nach einem Kind / Заветная мечта.

• Maailman Ympäri 7.3.1910: När Max vill hafva barn! Mycket komisk. Spelad af publikens gunstling Max Linder (Hbl) [Elokuva korvattiin komedialla Kylmävesikuuri (US). Seuraavalla viikolla Maailman Ympäri mainosti Max Linder -komediana kuukausi sitten esitettyä Pathé-elokuvaa Vite! Vite! Je suis en retard (HS, US, Hbl), joka sekin korvattiin muilla numeroilla (Hbl).]
• Central 14.3.1910: När storken kom till Maxcus (myöh. Maxens). Komisk pjes af Max Linder (Hbl) / Maailman Ympäri (Tampere) 22.3.1910: Kun haikara tuli Maxin luo. Max Linderin koomillinen näytelmä (Aamulehti)
  
• Olympia 14.3.1910: Max tahtoo saada lapsia. Ensiluokan pilakuva, jonka on näytellyt Max Linder. Kuva puhuu puolestaan. Huom! Kuva ei loukkaa ketään (HS) / Max vill ha barn. Obs! Denna bild är icke anstötlig (Hbl). [Kuvan harmittomuutta korostettiin myös maaseutulehtien ilmoituksissa.]
• Central (Pietarsaari) 14.4.1910: Jag skulle så gärna vilja hava ett barn. Scen av herrar Lucien Boyer och Max Linder (Jakobstad). Kyseessä on Kansainvälisen Biografin ohjelma 14.3., josta ei ole lehti-ilmoitusta (vrt. Hbl) / Kaleva (Mikkeli) 23.9.1910: Tahtoisin niin mielelläni lapsen. Herrojen Lucien Boyerin ja Max Linderin kyhäilemä kappale (Suur-Savo)
  

Soldat par amour. 135 m. Nro 3426/maaliskuu 1910. Ensi-ilta Wien 25.2.1910, Pariisi 15.4.1910. Soldat aus Liebe / The orderly / Деньщиком из-за любви.

• Olympia 21.3.1910: Sotilas ja rakkaus. Tavallisella huumorillaan esittää Max Linder. Voittamattoman koomillinen kuva (HS) / Sotamies rakkautensa tähden (US) / Soldat af kärlek (Hbl)

Le serment d'un Prince. 175 m. Nro 3448/maaliskuu 1910. Ensi-ilta Kööpenhamina 8.3.1910, Praha 11.3.1910, Pariisi 22.4.1910. Der Schwur eines Fürsten / A prince's honour.

• Kansainvälinen Biografi 14.3.1910: En prins ed (ei lehti-ilmoitusta, ks. Hbl) / Kaleva (Mikkeli) 23.9.1910: Prinssin lupaus. Max Linderin kirjoittama kappale (Suur-Savo)

Mauvaise vue. 135 m. Nro 3458/maaliskuu 1910. Ensi-ilta Wien 11.3.1910, Pariisi 29.4.1910. Schlechte Augen / A double sight / Оптический обман.

• Central 4.4.1910:  Generalens svaga ögon. Humoristisk bildserie af hr Max Linder (Hbl) / Maailman Ympäri (Tre) 11.4.1910: Kenraalin heikot silmät. Hra Mx Linderin humoristinen kuvasarja (Kansan Lehti) 
• Kansainvälinen Biografi 4.4.1910: Generalens svaga ögon (Hbl, ei lehti-ilmoitusta)
• Arkadia (Turku) 27.4.1910: Kun näkee huonosti. Max Linderin esittämä (Uusi Aura) / När man ser illa (Åbo Underrättelser) [Ohjelmaa ei esitetty muualla.]
  

Une ruse de mari. 140 m. Nro 3471/huhtikuu 1910. Ensi-ilta Kööpenhamina 21.3.1910, Graz 3.4.1910, Pariisi 6.5.1910. List des Gatten / Hubby cures his wife of flirting.

•  Biografi-Teatteri (Turku) 4.4.1910: Aviovaimon ihailija (Sosialisti) / En äkta hustrus beundrare (Åbo Underrättelser) / Satulinna (Pori) 28.4.1910: Aviomiehen viekkautta. Hauska pilakuva Max Linderiltä (Sosialidemokraatti) / Den äkta mannens list. Komiska scener af Lucien Boyer och vännen Max Linder (Björneborgs Tidning)
  
• Apollo 6.6.1910: Aviomiehen viekkaus (HS) / Äkta mannens list. Vielä on ohjelmassa pilakuva Aviomiehen viekkaus, jossa esiintyy biografiyleisön suosikki Max Linder (Jokamiehen Viikkolehti)

Une représentation au cinéma. 150 m. Nro 3493/huhtikuu 1910.  Ensi-ilta Wien 25.3.1910, Saint-Quentin 27.5.1910. Vorstellung im Kinematograph / At the cinematograph theatre.

• Scala 11.4.1910: Kinematograafi-näytäntö. Herra Max Linderin esittämä pilakuva (US) / En kinematografföreställning (Hbl) / Kohtausluettelo: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10154542

L'ingénieux attentat. 130 m. Nro 3501/huhtikuu 1910. Ensi-ilta Wien 1.4.1910, Pariisi 20.5.1910. Geldnot macht erfinderisch / Poor Pa Pays again / Удачная экспроприация.

• Central 25.4.1910:  Två lustiga bröder. Intrig af Max Linder (Hbl) / Maailman Ympäri (Tre) 2.5.2010: Kaksi hauskaa veikkoa. Max Linderin ilveily (Kansan Lehti)
  
• Maailman Ympäri 25.4.1910: Älykäs attentaatti. Max Linderin koomillinen draama (HS) / Kekseliäs attentaatti (US) / Ett sinnrikt attentat (Hbl)
  
• Olympia 25.4.1910: Nerokas attentaatti. Max Linderin koomillinen kuvaus (HS) / Ett sinnrikt attentat (Hbl)

Tout est bien qui finit bien. 140 m. Nro 3511/huhtikuu 1910. Ensi-ilta Wien 8.4.1910, Pariisi 27.5.1910. Der verliebte Max / All's Well that Ends Well / Все хорошо, что хорошо кончается.

• Central 2.5.1910: Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin. Hauska Max Linderin kappale (HS) / När slutet är godt, är allting godt (Hbl)
• Olympia 2.5.1910: Kun loppu on hyvin on kaikki hyvin. Max Linder (HS) / Kaikki on hyvin, kun loppu on hyvä (US) / Allt är bra, när slutet är godt! (Hbl) / Juonikuvaus: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10154535
  

Kyrelor bandit par amour. 185 m. Nro 3541/toukokuu 1910. Ensi-ilta Wien 15.4.1910, Lille 3.7.1910. Kyrelor, Bandit aus Liebe / Baffles, Bandit / Бандит из-за любви.

• Central 9.5.1910: Max rosvona. Max Linderin kirjoittama ilveily (HS) / Max som bandit (Hbl)
• Olympia 9.5.1910: Rosvo rakkaudesta. Max Linder (Työmies) / Bandit af kärlek (Hbl)
• Arkadia (Turku) 11.5.1910: Kyrelor eli Rosvo rakkautensa tähden. Kovin hauska pilakuva Max Linderistä (Uusi Aura) / Kyrelor eller Bandit för sin kärleks skull (Åbo Underrättelser)

Amour et fromage. 180 m. Nro 3562/toukokuu 1910. Ensi-ilta Wien 29.4.1910, Lille 15.7.1910. Liebe und Käse / Cheese and Kisses / Что может сделать кусок сыра (15.5.1910).

• Maat ja Kansat (Kuopio) 23.8.1910: Rakkaus ja juusto (Savo) / Nya Biografen (Kotka) 11.10.1910: Kärlek och ost (Kotka Nyheter) / Biograf-Teatern (Pietarsaari) 29.10.1910: Kärlek och ost. Komisk scen av Max Linder (Jakobstad) / http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10154614
  

Une épreuve difficile. 190 m. Nro 3580/toukokuu 1910. Ensi-ilta Wien 6.5.1910, Saint-Quentin 9.7.1910. Max und das Edelweiss / A Difficult Task / За Эдельвейсом.

• Apollo 23.5.1910: Max Linder etsimässä Edelweiss-kukkia (HS) / Max Linder hakee Edelweissiä (US) / Max Linder söker Edelweiss (Nya Pressen)

Le duel de monsieur Myope. 130 m. Nro 3602/toukokuu 1910. Ensi-ilta Wien 13.5.1910, Pariisi 1.7.1910. Maxens Duell / A Short-Sighted Duellist / Последствия близорукости (25.5.1910).

• Apollo 20.6.1910: Likinäköisten kaksintaistelu. Max Linderin pilajuttu (HS) / Likinäköisen kaksintaistelu (US) / Den närsyntes duell (Hbl) / Max Linder on verrattomalla tavallaan pannut kokoon likinäköisten kaksintaistelun joka virittää vastahakoisimmatkin nauruhermot kireimmilleen (Jokamiehen Viikkolehti)

Le revolver arrange tout. 170 m. Nro 3607/kesäkuu 1910. Ensi-ilta Wien 20.5.1910, Pariisi 8.7.1910. Die Macht des Revolvers / The Persuasive Powers of a Revolver / Револьвер все устраивает.

• Arkadia (Turku) 3.10.1910: Revolveri kaikki selvittää. Max Linderin hyvin tunnettuja koomillisia esityksiä (Turun Sanomat) / Revolvern uppklarar allt. Bildförklaringar på svenska (Åbo Underrättelser). [Ilmeisesti Ruotsista vuokrattu ohjelma, ei näytetty muualla Suomessa].

Max fait du ski. 135 m. Nro 3620/kesäkuu 1910. Ensi-ilta Wien 27.5.1910, Pariisi 15.7.1910. Max lernt Skilaufen / Max Tries Ski-ing / Макс на лыжах.

• Arkadia (Turku) 31.10.1910: Max hiihtämässä. Mitä koomillisin, Max Linderin paraita esityksiä (Turun Sanomat) / Max på skidfärd (Åbo Underrättelser). [Ohjelmaa ei näytetty muualla.]
  

Elokuvaohjelmisto syksyllä 1908

Oheisessa tiedostossa on esitetty Suomen tärkeimpien elokuvateatterien ohjelmisto syyskaudella 1908. Helsingin ensi-iltateattereita olivat edellisvuoden tapaan Maailman Ympäri, Biografi-Teatteri, Central ja Kansainvälinen Biografi. Hapuilevasti toimineen Premier-Biografin ohjelmisto koostui suurelta osin vanhoista elokuvista ja se teki konkurssin seuraavan vuoden puolella. Tampereella uusia ohjelmia esitti Maat ja Kansat -yhtiön Ympäri Maailman -teatteri.

Ohjelmien perusrakenne oli sama kuin edellisvuonna. Ne koostuivat yleensä viidestä-kuudesta lyhytelokuvasta, joiden enimmäispituus oli noin 350 metriä (15 minuuttia). Lähes tai yli tunnin kestävistä ohjelmista mainittiin elokuvateatterien ilmoituksissa erikseen. Elokuvien keskipituus oli hieman kasvanut, mutta ohjelmiston ainut yhtä kelaa pitempi filmi lienee ollut Pathén Dreyfus-juttu (370 m). Ei-fiktiivisten elokuvien osuus oli edellisvuosista määrällisesti lisääntynyt (yli 40 prosenttia marraskuussa 1908), mutta pituudeltaan ne muodostivat edelleen ehkä vajaan kolmanneksen ohjelmistosta. Kansainvälinen Biografi esitti edelliskevään tavoin kinefonikuvia, joissa ääni ja kuva oli pyritty synkronoimaan. Kyseessä lienee ollut saksalaisen Alfred Duskesin Cinephon-järjestelmä.

Valmistusmaista tärkein oli Ranska, josta tuli yli puolet Suomessa esitetyistä elokuvista. Suurin yhtiö oli edelleen Pathé Frères. Centralin ja Kansainvälisen Biografin ohjelmat koostuivat usein kokonaan yhtiön elokuvista, ja niitä myös mainostettiin erityisinä "Pathé-ohjelmina". Muita ranskalaisyhtiötä olivat Gaumont ja Éclipse sekä hiljattain perustetut Éclair, Lux ja Radios. Raleigh & Robertin levitys Suomeen toimi tehokkaasti, mutta sen fiktiiviset elokuvat olivat brittiläistä tai italialaista tuotantoa. Georges Mélièsin elokuvia ei ohjelmistosta enää löydy.

Brittiläistä elokuvaa elokuvaa edustivat Hepworth, Gaumontin tytäryhtiö, Cricks & Martin ja Tyler (Alpha Trading?). Lähinnä dokumenttielokuvia valmistanut Charles Urban sulautui entiseen tytäryhtiöönsä Éclipseen.

Italialainen elokuva oli ollut Suomessa vahvasti edustettuna jo edellisvuodesta lähtien. Italialaisia yhtiötä olivat Cines, Itala, Raleigh & Robertin levittämä Ambrosio sekä Saffi-Comerio.

Saksalaisyhtiöt kuten Duskes, Heinrich Ernemann, Internationale Kinematograph und Lichtbild ja Deutsche Mustoskop und Biograph keskittyivät etupäässä uutiselokuviin. Saksan elokuvateollisuuden kehitystä hidasti innostus sittemmin umpikujaksi osoittautuneisiin "äänielokuviin". Ranskalaisyhtiöt kuten Éclipse ja Raleigh & Robert toimivat aktiivisesti Saksassa, ja se lienee toiminut myös italialaiselokuvien reittinä Suomeen.

Tanskalaisyhtiö Nordisk Filmsin tuonti Suomeen jatkui vilkkaana. Ohjelmistosta löytyy myös muutamia ruotsalaisia dokumentaarisia elokuvia. Venäläinen elokuva koostui etupäässä Pathén ja Aleksandr Drankovin maisema- ja uutiskuvista. Suomessa nähtiin myös ensimmäinen venäläinen näytelmäelokuva, Drankovin Stenka Razin.

Amerikkalainen elokuva oli vakiintunut suomalaiseen ohjelmistoon, mutta sen osuus ei ollut kovin suuri. Tuotantoyhtiöitä olivat Vitagraph, Edison ja Lubin. Amerikkalaisia elokuvia esitettiin etupäässä Pohjoismaisen Biografikomppanian Biografi-Teatterissa, joka oli ohjelmistoltaan muutenkin monipuolisin.

Suomalainen elokuvatuotanto rajoittui syksyllä 1908 muutamiin Atelier Apollon ja Maat ja Kansat -yhtiön valmistamiin dokumenttifilmeihin. Helsinkiläisessä Centralissa esitetetyt suomalaiset kuvat olivat tamperelaista ottamia.

Ohjelmiston ei-fiktiivinen aines tarjosi eksoottisia maisemia ja eläimiä, historiallisia ja suurkaupunkien nähtävyyksiä, urheilua, metsästystä ja kalastusta, työtapojen kuvauksia, sotaharjoituksia, onnettomuuksia ja kuninkaallisia. Suomalaiset katsojat näkivät ensimmäisen kerran kuvia Venäjältä ja osmanivaltakunnan pääkaupungista Konstantinopolista. Uutisaineistossa korostuivat ilmalaivat ja urheilukilpailut, ja kiinnostavin julkisuuden henkilö oli 80-vuotispäiviään viettänyt Leo Tolstoi. Jonkinlaista yhteiskunnallista ulottuvuutta edusti Drankovin Olleita ihmisiä, ilmeisen inhorealistinen kuvaus Moskovan Hitrovin torin ryysyköyhälistöstä.

Fiktiivinen elokuvatarjonta koostui entiseen tapaan etupäässä rakkaustarinoista, jännittävistä rikosjutuista, liikuttavista ihmiskohtaloista, eläintarinoista, törmäilykomedioista, väritetyistä satuaiheista ja visuaalisesti hämmästyttävistä "taikakuvista". Jälkimmäisiin liittyvät myös tanssiesitykset ja esim. yön kuningattaren ja victoria regian kukkiminen Dresdenin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Elokuvatarjonnassa tapahtui syksyllä 1908 myös tärkeitä laadullisia muutoksia. Niistä merkittävin oli ranskalaisen "taide-elokuvan" (film d'art) lanseeraus. Tunnettujen kirjailijoiden teoksiin perustuneet ja oikeiden teatterinäyttelijöiden esittämät taide-elokuvat antoivat elokuvalle uskottavuutta porvarillisen yleisön keskuudessa. Teatterimaisuudestaan huolimatta ne muodostivat tärkeän etapin näytelmäelokuvan kehityksessä.

Ensimmäinen taide-elokuvana mainostettu teos oli Pathén levittämä SCGAL:in Arlesitar, joka saapui Suomeen marraskuussa 1908. Vielä suurempaa huomiota herätti Le Film d'Art -yhtiön Guisen herttuan murha. Pathén ohjelmistoon kuului myös eräitä muita kunnianhimoisempia tuotteita kuten Albert Capellanin Don Juan, Samson ja Maria Stuart. Taide-elokuva sai kannatusta myös Italiassa, jossa erikoistuttiin historia-aiheisiin suurelokuviin. Quo vadisin (1913) ja Cabirian (1914) kaltaisten spektaakkelien kantaisä, Ambrosion ensimmäinen Pompeijin viimeiset päivät saapui Suomeen vuoden 1908 lopussa. Samaan tendenssiin liittyvät amerikkalaisen Vitagraphin Shakespeare-sovitukset Macbeth ja Othello, jotka esitettiin Biografi-Teatterissa jo elo-syyskuussa.

Toinen merkittävä uutuus ohjelmistossa olivat ensimmäiset salapoliisi- ja sarjaelokuvat. Éclairin Nick Carter -sarjan esittäminen alkoi lokakuussa Maailman Ympäri -teatterissa, mutta se siirtyi sitten Biografi-Teatteriin. Maat ja Kansat -yhtiö hankki samaan aikaan Nordisk Filmsin Sherlock Holmes -sarjan.

Kopioiden määrällä mitattuna syksyn suosituin elokuva oli viitenä kappaleena maahantuotu Ambrosion ratsastuskuva Nykyajan kentaureja, jonka levittäjänä toimi Raleigh & Robert. Neljänä kopiona Suomeen tuotiin Nordiskin lavastettu Karhunmetsästys Venäjällä, Duskesin ilmarataonnettomuus Berliinissä, Éclipsen tai jonkin saksalaisyhtiön Gordon-Bennet -ilmapallokilpailut ja Raleigh & Robertin kuva antiikin nähtävyyksistä Sisiliassa. Ainoa neljänä kopiona tuotu näytelmäelokuva oli Raleigh & Robertin levittämä Ambrosion Monte-Criston kreivi.

Kolmena kopiona Suomeen tuotiin mm. Pathén Volga ja Konstantinopoli -kuvat, Drankovin Leo Tolstoin 80-vuotispäivä, Nordiskin parodia Othellosta, Hepworthin eläintarina Baby's Playmate, Arlesitar ja Guisen herttuan murha, intiaaniseikkailu Punanahkojen kosto sekä useita Pathén komedioita.

Kopioiden määrään lienee vaikuttanut dokumenttielokuvien halvempi hinta ja Monte-Criston kreivin Ranskan-levityksen epäonnistuminen tekijänoikeussyistä. Raleigh & Robert oli tehokas levittäjä ilmeisesti edullisten alihankintasopimustensa ansiosta ja Pathén massatuotanto takasi sen tuotteille kilpailukykyiset hinnat. Vain yksinä kopiona näytettyjen Nick Carter ja Sherlock Holmes -sarjojen kohdalla kyse saattoi olla maahantuojalle myönnetystä yksinoikeudesta.