Jyväskylän ensimmäinen elokuvateatteri ja sen "luokkakantainen" kilpailija

Jyväskylän ensimmäisen elokuvateatterin perustamisesta kerrottiin syyskuussa 1907:

Elävienkuvien näyttämö. Suomen, vieläpä pohjoismaiden suurimman kinematografi-yhtiön "Maat ja Kansat" johtaja A. J. Forsander Tampereelta perustaa parhaillaan kaupunkiimme kauppias A. Niemeläisen taloon Kauppakadun varrella suurta seisovaa elävienkuvien näyttämöä, jonka pitäisi valmistua noin parin viikon kuluttua. Mainitulla yhtiöllä on useassa Suomen kaupungissa, vieläpä Pietarissa ja Nischni-Novgorodissakin näyttämönsä, joten on toiveita, että täälläkin saamme nähdä parempia eläviä kuvia kuin mitä tilapäiset näyttäjät ovat tarjoneet.

Arthur Johannes Forsanderin johtama Maat ja Kansat oli vuonna 1906 perustettu tamperelainen yhtiö, joka harjoitti elokuvien maahantuontia ja vuokrausta sekä omisti teatterit Tampereella, Turussa, Viipurissa, Kuopiossa ja myöhemmin Raumalla. Se toimi myös Venäjällä ja valmisti itse lähes 30 lyhyttä elokuvaa.

Niemeläisen talon julkisivu (lainattu täältä).

"Uusi ja ajanmukainen elävien kuvien näyttämö" Maat ja Kansat avattiin Jyväskylään marraskuun alussa. Se sijaitsi kauppias A. Niemeläisen pihalle kunnostetussa makasiinirakennuksessa: "Runsaat sata henkeä vetävässä nousevassa katsomossa oli erikseen pienemmät istuimet lapsille eturivissä ja pehmustetut istuimet herrasväelle takarivissä. Elokuvateatteriin kuljettiin Kauppakadulta Niemeläisen talon pihaportista."

Teatterin ohjelma vaihtui aluksi kerran viikossa ja myöhemmin maanantaisin ja torstaisin. Yhtiön omien ohjelmien lisäksi näytettiin helsinkiläisen Premier-Biografin ohjelmia (esim. 24.2.1908). Näytöksien aikana ja väliajoilla esiintyi huuliharpputaiteilija Viljam Vartiainen, joka soitti mm. Sibeliuksen Finlandian (!). Myöhemmin kuultiin "viulun ja kitarrin" sekä maaliskuussa 1908 pianon soittoa.

Sanomalehti Suomalaisen mukaan teatteri oli "tilavahko, siisti, lämmityslaitoksella ja sähkövalaistuksella varustettu sekä kaikinpuolin mukava ja tarkoituksenmukainen". Kuvat näyttivät hyviltä ja selviltä. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut täysin posiviinen. Jyrkkälinjaisen sosialistilehden Sorretun Voiman pakinoitsija Jouru arvioi kysymystä luokkatietoisesti:

Kyllä me jyväskyläläiset alamma sivistyä jokalailla. Meillä täällä on jo monta sivistyslaitosta, nyt viimeksi on saatu tänne elävien kuvien teatteri --
Kun nyt tuo elävien kuvien teatteri nyhtää niiltä, jotka eivät ihan ainoata penniään kapakkaan vie, pois 25 p. annoksista ja lapsilta 15 p., niin sillä keinon menee sinne jokaisen pienimmätkin varat. Elävien kuvien teatterit eivät ole perustettu sivistystarkoituksen levittämiseksi, vaan keinottellunhalusta rahan nylkemiseksi niin hienossa muodossa, 25 ja 15 p. annoksissa, ettei nylettävä sitä ollenkaan huomaisi, se vaan yhä edelleen menee ja menee viimeisenkin roponsa kanssa sinne. Jonkun ajan perästä ehkä vasta huomaa, että hän on auttamattomasti hukassa, hän saa joka päivä luissaan ja ytimissään kokea tätä maanpäällistä helvettiä kyllikseen, ettei taivaallinen enää häntä tulevaan helvettiin mahda passittaa. Työläiset! jos tahdotte antaa itsenne oikein nylkeä ja omat pyrintönne jättää oman onnensa nojaan, niin kantakaa roponne elävien kuvien teatteriin, silloin autatte porvareita ja vastustatte työväenpyrinnöitä, teette itsenne aseettomiksi. Haluatteko sitä?

Porvarien rahoittaman kilpailijan Keski-Suomen Sosialistin nimimerkki Zaratustra myötäili osittain Jourua:

On luonnollista, että elävien kuvien teatteri on afäärilaitos, mutta afäärin kannalta täytyy Sorr. Voimakin kaikki asiansa ottaa nykyisestä kapitalistisesta yhteiskunnasta. Sekin on aivan luonnollista.
Mitä J:kylän elävien kuvien teatteriin tulee, niin ei ainakaan sen tämän viikkoinen ohjelma vastaa mitään sivistyspyrintöjä. Kaikki numerot vain pilakuvia. Pettyneenä ainakin minä palasin J:kylän elävien kuvien teatterista. On aivan toista, jos ohjelma on arvokkaampaa. Elävien kuvien teatterit voivat palvella sivistyspyrintöjä, jos siellä esitetään historiallisia ja maantieteellisiä tapahtumia ja oloja, kuten esim. kuvauksia historiallisista merkittävistä tapahtumista ja kuvauksia suurien kaupunkien elämästä, kuvauksia "maista ja kansoista", kuten elävien kuvien teatterein nimestään päättäen tulisi esittää.

Nimimerkki viittaa sitten Sorretun Voimassa julkaistuun sirkusseurueen ilmoitukseen ja toteaa, että kyllä sittenkin "Maat ja kansat" on monin verroin arvokkaampaa kuin "Kotimainen Urheilu-Turnee" hevostorillamme.

Sorretun Voima julkaisi teatterinjohtajan vastineen:

Muuan sana "Jourulle". Tämän lehden n:o 123:ssa olette nähneet hyväksi mustata täkäläistä elävien kuvien näyttämöä ja teette sen niin typerästi, jotta sille jokainen selväjärkinen ei voi muuta kuin hymyillä. Vai ei se ollenkaan sivistä ihmistä, kun hän saa kuvissa, vieläpä liikkuvissa sellaisissa, tutustua eri maihin ja kansoihin sekä niiden elämään! Mielestänne lienee esim. tanssitilaisuudet palokunnantalolla sivistävämpiä, koska ette niistä mitään mainitse, vai miten? Jos olisitte kehoittaneet puoluelaisianne välttämään kaikkia olipa se mitä tahansa, jota muut kuin teikäläiset toimeen panevat, niin voisin edes puoluenäkökannalta teitä ymmärtää, vaan kun sanotte, ettei tällä laitoksella lainkaan edistetä sivistyspyrinnöitä, niin osoittaa se teissä joko typeryyttä eli suurta kateutta. Muuten en aijo kanssanne ryhtyä pitempään väittelyyn tästä asiasta, sen kuitenkin sanon, ettei ole missään tapana "boikotteerata" oman lehden ilmoittajia.

Sittemmin Sorretun Voimankin sopi pistäytyä Maissa ja Kansoissa, kun teatteri esitti mm. kuvia Stuttgartin sosialistikongressista ja Vartiainen soitti niiden aikana työväenlauluja huuliharpulla. Ajatus kapitalistille kannetuista penneistä jäi kuitenkin elämään, ja maaliskuussa 1908 Jyväskylässä ryhdyttiin puuhaamaan Osakeyhtiö Työväen Eläviä Kuvia. Se aloitti toimintansa Otto Vihtori Valkaman nimissä työväenyhdistyksen talossa Kauppakadulla 14.4.1908. Elokuussa perustetun osakeyhtiön hallitukseen kuuluivat toimitusjohtaja Valkaman lisäksi Kaarle Mänty, Aleks. Kuula ja August Salokangas sekä varajäseninä E. Puupponen ja H. Koskinen. Helsinkiläiseltä Atelier Apollolta vuokratut elokuvat tuskin olivat sen sivistävämpiä kuin kilpailijallakaan, ja työväenyhdistys moitti liikeyritystä porvarilliseksi keinotteluyhtiöksi.

Rakennuspiirustus Työväen elävistä kuvista. Lainattu täältä.

Jyväskylän Maat ja Kansat -teatteri myytiin helmikuussa 1908 paikallisten liikemiesten muodostamalle osakeyhtiölle nimeltä Maailma Kuvissa. Yhtiön hallitukseen kuuluivat sen toimitusjohtaja Wilh. Oksanen sekä Armas Niemeläinen ja T. E. Spets. Teatteri käytti Maat ja Kansat -nimeä seuraavaan syksyyn saakka ja otti nimen Maailma Kuvissa lokakuussa 1908. Helmikuussa 1909 tapahtuikin sitten jotain aivan ihmeellistä: lehti-ilmoitusten mukaan Niemeläisen talossa alkoi toimia kaksi elokuvateatteria, Maat ja Kansat sekä Maailma Kuvissa. Todennäköinen selitys on, että jälkimmäisellä oli lehdissä valmiiksi maksettuja vakioilmoituksia, jotka loppuivat vasta huhtikuussa 1909. Samalla päättyi myös Maiden ja Kansojen toiminta. Viimeiset ohjelmat olivat tamperelaisyhtiöltä, joten ilmeisesti juuri se saatteli teatterin hautaan. Osakeyhtiö Maailma Kuvissa purettiin vuoden 1911 lopussa.

Työväen Elävät Kuvat jatkoi ainakin kevääseen 1917 saakka. Teatteri muuttui sisällissodan jälkeen Casinoksi ja sittemmin Teatteri Suomeksi. Osakeyhtiö lopetettiin ilmeisesti helmikuussa 1919.