Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 6

Tammikuussa 1907 Joensuuhun saapui mahtipontisesti nimetty "Suuren Kansainvälisen Bioscopiyhtiön matkustava osasto B" "Suomen Jättiläis Bioscopillaan no 7". Lyseon juhlasalissa kolmena päivänä annettujen näytäntöjen ohjelmaan kuului George Mélièsin Tuhat yksi yötä (Le palais des mille et une nuits, 1905), muhkea ja suurilla kustannuksilla Pariisista hankittu ihmeellisen kaunis, väritetty kuva (ks. ilmoitus). Esitykset kirvoittivat lyhyen kommentin:

Eläviä kuvia on täällä lyseolla näytelty lauvantaina, sunnuntaina ja eilen runsaslukuisalle ja sangen tyytyväiselle katsojajoukolle. "Jättiläisbioskopin" näytesarjassa onkin paljon hupaisaa, suurin ja selvin kuvin esitettyä nähtävää. (Karjalan Sanomat 29.1.1907)

Helmikuussa "elävien kuvien näyttelyä" kuului vapaapalokunnan soittokunnan Seurahuoneella järjestämien laskiaistanssien ohjelmaan (ks. ilmoitus). Voidaan ehkä kuvitella, että asialla oli joku paikallinen elokuvaprojektorin omistaja, kenties edellä mainittu "Joensuun Elävien kuvien Teatteri".

Maaliskuussa lyseon juhlasalissa antoi kaksi näytäntöä "Suomen suurin kiertävä Elävien kuvien Teatteri" (ks. ilmoitus). Vaikka mainoksen mukaan "kuvia ei ole ennemmin näytetty täällä", vastaava Sortavalan lehti-ilmoitus paljastaa, että ilmeisesti samat viipurilaiset olivat käyneet osin samalla ohjelmistolla jo kahdesti edellisenä vuonna.

Huhtikuussa Joensuuhun saapui jälleen C. W. Anderssonin London Biografi, jonka ohjelmistoon kuului hupaisa elokuva "Köpenickin kapteenista" Wilhelm Voigtista (ks. ilmoitus). Tämä oli tehnyt "urotyönsä" edellisen vuoden lokakuussa ja herättänyt runsaasti huomiota myös Suomessa (esim. Uusi Aura 24.10.1906).

Elävien kuvien näytäntöjä on kaupungissamme viime lauvantaina ja sunnuntaina antanut eräs kiertävä seurue. Väkeä on jokaisessa näytännössä ollut sangen runsaasti ja suuresti kuvat näyttivät yleisöä miellyttävän. Voimme sanoa, että kuvat olivat melkein kaikki uusia ja parhaimpia, mitä täällä koskaan ennen on saatu nähdä. Varsinkin leikilliset kuvat olivat mainioita ja suuremmat sarjakuvat, kuten esim. "Vallankumousliike Venäjällä" sekä "Sotilasten kapina", olivat erittäin mieltäkiinnittäviä. Joskus kone tahtoi vähin reistata, varsinkin lauvantain näytöksessä, joka seikka herätti hiukan hermostumista yleisössä. (Karjalatar 16.4.1907)

Joensuulaiset oli nyt totutettu eläviin kuviin, ja syksyllä 1907 oman teatterin avaaminen kävi ajankohtaiseksi. Fernander ja Hallsethin Nordiska Biograf Kompaniet etsi kumppania syyskuussa julkaistussa ilmoituksessa. Hankkeen kannattajaksi ilmoittautui Karjalan Sanomien nimimerkki Panu:

Tuonnoittain haluttiin tässä lehdessä toveria "elävien kuvien" teatterin perustamiseksi paikkakunnalle. Katsoen siihen sivistävään merkitykseen, mikä hyvin valituilla "elävillä kuvilla" virkistävistä huvituksista niukassa kaupungissamme olisi, toivoisin tuollaisen elävien kuvien teatterin hankkeen paikkakunnalle toteutuvan. Mitä kannattavaisuuteen tulee, en sitä osaisi epäillä. Toimiihan monessa pienessä kaupungissa jo useitakin vakinaisia kinematografiteattereja ja kaikki ne elävät.

Marraskuussa Joensuun tilanteen kävi katsastamassa tamperelainen Maat ja Kansat (ks. ilmoitus), joka teatteritoiminnan lisäksi harjoitti elokuvien maahantuontia, levitystä ja teki myös joukon kotimaisia lyhytelokuvia vuosina 1907 - 1912.

Eläviä kuvia näytteli osakeyhtiö "Maat ja kansat" viime lauantaina ja sunnuntai-iltoina lyseon juhlasalissa. -- Yleisö on näytöksissä ollut kohtalaisen paljon, sunnuntai-illan viimeisessä näytöksessä oli sentään sangen vähän. Mitä muuten kuviin tulee, niin olivat ne kaikki jotakuinkin hyviä. Tuota niille ominaista värisemistä ei useissa kuvissa liioin huomannut, joka seikka on suuresta merkityksestä katsojille. Useat kuvat saivat yleisön raikkaaseen nauruun, toiset taas vakavalle tuulelle. Huvittavaa vaan oli niitä katsella. (Karjalatar 26.11.1907

Samaan aikaan elokuvateatterin perustamissuunnitelmat alkoivat konkretisoitua:

Elävien kuvien teatterit Joensuuta valloittamassa. Äskettäin kerroimme että tänne perustetaan seisova elävien kuvien teatteri. Nyt olemme kuulleet että tänne tulisi kaikkiaan neljä eri seisovaa teatteria. Niinpä on eräs hankolainen elävien kuvien teatteri vuokrannut huoneuston kaupp. Basu Parviaisen talosta Raatihuoneenkadun varrella, jossa näytännöt alkaisivat jo ensi kuun alkupäivinä. Myös aikovat jotkut helsinkiläiset perustaa samanlaisen teatterin entiseen Fagerströmin taloon, joka tarkoitusta varten on ostettu ja Biografi-osakeyhtiö Maa ja kansat etsii sekin huoneustoa, missä saisivat säännöllisesti antaa näytäntöjä. Niin että kyllä meillä alkaa kohta hauska olla. (Karjalan Sanomat 23.11.1907)

Postiekspeditööri J. G. Fagerström oli myynyt omistamansa talon no 2 korttelista 21 helsinkiläiselle kapteeni Mattssonille 15000 (tai 14000) markan hintaan (KS 23.11.1907,  Kar 23.11.1907). Elokuvateatteria siihen ei kuitenkaan tullut. Ahvenanmaalta kotoisin ollut merikapteeni Viktor Ferdinand Matsson kuoli huhtikuussa 1912 (kuolinilmoitus) ja hänen leskensä Maria kauppasi Niska- ja Raatihuoneenkatujen (nykyinen Kauppakatu) kulmassa sijainnutta taloa tammikuussa 1913 (ks. ilmoitus). Talo ei kuitenkaan mennyt kaupaksi ja se kuului Mattsonin perillisille vielä vuosikymmenen puolivälissä.