keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Itsemurha elävien kuvien teatterissa

Itsemurha elävien kuvien teatterissa. Kun Maxim-teatterissa viime sunnuntai-iltana klo puoli 9:n aikaan oli esitetty eräs draama, jossa muudan mies ampuu itsensä ja ryhdytty näyttämään huvittavaa filmiä, kuului äkisti revolverin laukaus. Tämän johdosta keskeytettiin näytäntö ja sytytettiin valot, jolloin huomattiin parvekkeella erään mieshenkilön, jonka mukana oli eräs toinen mies ja kaksi naista, istuvan selkä tuolia vasten ja veren valuvan hänen ohimostaan. Kun häntä tarkastettiin, huomattiin, että hän oli ampunut oikeaan ohimoonsa kuulan, joka oli tullut vasemmasta ohimosta ulos. Hänessä oli kuitenkin vielä elonmerkkejä, minkä vuoksi hänet vietiin kirurgiseen sairaalaan. Täällä hän kuitenkin myöhemmin illalla kuoli. Vainaja oli työmies Otto Liimatainen, noin 30-vuotias ja kotoisin Viipurista. (Helsingin Sanomat 28.12.1917)
Uusi Päivä tiesi kertoa, että esitettävä kuva oli nimeltään "Tanssijattaren kosto", mikä rakkausjuttua kuvaten päättyy itsemurhaan. Juuri itsemurhakohtauksessa tempasi mies revolverin ja ampui päänsä läpi. Itsemurhan tekijä tuoksui vahvasti spriille. Työmies tarkensi välineeksi colt-pistoolin ja ilmoitti, että syytä itsemurhaan ei tiedetä. Työmies julkaisi muutaman päivän kuluttua Liimataisen kuolinilmoituksen.


Herkistyneessä mielentilassa olleeseen Liimataiseen mahdollisesti vaikuttanut elokuva oli tanskalaisen Holger-Madsenin ohjaama Danserindens hævn (1916), jonka pääosissa esiintyivät Ebba Thomsen ja Carlo Wieth. Tanskan elokuvainstituutin "sivustouudistuksen" jälkeen elokuvan juonikuvaus ei ole enää Internetissä saatavilla. Tiedossa on kuitenkin, että Danserindens hævn oli yksi monista elokuvista, joihin tuotantoyhtiö Nordisk Films oli tehnyt alkuperäisestä poikkeavan lopun Venäjän markkinoita varten. Venäjällä yleisö piti elokuvista, jotka päättyivät traagisesti, usein päähenkilön itsemurhaan, ja voi olla, että tällainen loppu koitui Liimataisenkin kohtaloksi.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Biografiin! Biografiin!


Elokuvateatterit olivat 1910-luvun Suomessa kesäisin suljettuina tai näyttivät uusintoja. Syksyn näytäntökausi alkoi elo-syyskuussa. Nimimerkki Kaunis Lehman puffasi Kotkan Uutta Biograafia Etelä-Suomessa 15.8.1911:
Biografiin! Biografiin! huudahtavat kaikki, jotka tänä aamuna lukevat ilmoituksen Uuden biografin "sesongin" alkamisesta. Niin tosiaankin! Nyt ne pyörät taas alkavat rätistä siellä torin laidalla ja sähkölamppu oven yläpuolella osottaa, että sisällä "elävät" kuvat. Moni lieneekin jo halulla hartahalla odottanut sitä päivää, että pääsisi U.B:n aina hauskasta ohjelmasta nauttimaan ja nyt se on tullut. Minä puolestani pyydän vaan lausua tämän huvilaitoksen tervetulleeksi ja toivoa, että sitä ahkerasti käytettäisiin niin omistajalle kuin meille siellä kävijöille tavattomaksi "ylösrakennukseksi".
Eilen oli "premiääri", ja jatkuvat näytännöt säännöllisesti tänään, huomenna ja niin edespäin.
 Nimimerkki jatkoi samassa lehdessä 19.8.1911:
Eläviä kuvia katsomassa pistäysin Uudessa Biografissa viime torstai-iltana. Mikä tuttu tunnelma, niin rauhallinen kuin kotiin tulisi. Siellä valkoisella kankaalla ne vanhat tutut näytteliät tepastelivat ja esittivät "näytelmänsä" aivan kuin ennenkin. Aiheet vaan olivat, niinkuin hyvin varustetussa teatterissa ainakin, uusia, sillä eihän sopisikaan että "Uudessa Biografissa" näyteltäisiin vanhoja kuvia. Makuhan siitä pian menisi.
Ja siellä se "bonola" [ilm. Phonola, mekaaninen piano] soitteli aivan kuin itsekseen "Kreivi Luxenburgia", "Iloista leskeä", "Dollar-prinsessaa" ym., niin että oikein hyvää teki. Vaikutelma oli edullinen. Menkääpä nauttimaan.
Uuden Biograafin avajaisohjelma oli vuokrattu helsinkiläiseltä Olympialta, jossa sitä oli esitetty maaliskuussa 1911. Sama ohjelma oli huhtikuussa nähty Jyväskylän Opiksi ja Huviksi -elokuvateatterissa. Se käsitti seuraavat lyhyet elokuvat:
  1. August Blomin ohjaama 15-minuuttinen Hamlet (Tanska 1911)
  2. Maisemakuva etelätyrolilaisesta Trientin kaupungista (nykyään Trento)
  3. Kuusiminuuttinen komedia Tommy étrenne son cor de chasse (Ranska 1910)
  4. Victorin-Hippolyte Jasset'n ohjaama 13-minuuttinen rikosdraama Le crime d'un fils (Ranska 1911)
  5. Pathén neliminuuttinen luontokuva Les Oiseaux d’Afrique et leurs ennemis (Ranska 1911)
  6. Pathén saksalaisen tytäryhtiön kuusiminuuttinen komedia Der Herr Landrat bei der Einweihung des Stadtturmes / Mr le Préfet vient inaugurer la source thermale (1910/1911)
 Draamaa, dokumentteja, jännitystä ja komediaa, kaikki kelanvaihtoineen noin yhdessä tunnissa.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Elävien kuvien suomenkieliset selitykset

Nimimerkki Taula-Matti Aamulehdessä 12.3.1914 (ks. kontekstissa):
Minä käyn ahkeraan elävissä kuvissa. Se synti istuu lujassa minussa. Samoinkuin niin monessa muussakin. Minulla on kärsivällisyyttä odottaa "köössä" vaikka tuntikaupalla, jos niin tarvitaan, kunhan vain pääsen katsomaan jotain semmoista kuin "Atlantis", "Kuilun partaalla", "Pompeijin viimeiset päivät ja häviö", "Salapoliisi Nat. Pinkerton eli salaisuus Berlinin yöjunassa", "Häväistys", "Siveä Susanna" jne. Ennen käyn kahdesti elävissä kuvissa kuin uhraan markan tai pari mennäkseni teatteriin osaltani täyttääkseni sen tyhjinä ammottavia penkkirivejä. Ja vaatimukseni näihin eläviin kuviin  nähden ovat mahdollisimman pienet. Semminkin houkuttelee minua reklaami-ilmoitus "suurenmoisesta" kuvasarjasta, johon sillä tai tällä teatterilla on ehdoton yksinoikeus (vaikka sitä samaan aikaan näyttelee toinen kosken toisella puolella). Vaikka tavallisesti uutuuden nähtyäni tunnen itseni hieman pettyneeksi, niin seuraavalla viikolla tai jo samankin viikon lopulla olen valmis tarttumaan uuteen syöttiin. Muutakin tämän tapaista, josta olisi syy myrkystyä, voisin luetella. Mutta kun tarkoitukseni on tällä kerralla nimenomaan elävien kuvien suomenkielisten selitysten tutkiminen, niin jätän ne toiseen kertaan.

Minä olen monesti joutunut huonolle tuulelle noita suomenkielisiä kuvaselityksiä lukiessani. Kieli- ja ajatusvirheitä niissä vilisemällä vilisee. Tässä muutamia esimerkkejä:

"Petitistä": "En koskaan ole murtanut uskollisuuteni", "älä hylkää minut", "sinä vieroitat (pro vierot) minua", "teidän tähden olen jättänyt vaimoni seurataksenne perästänne", "Alexander maalaa laulajatteren makaavan haudalla".

Hämeenkadun 8:sta: "Syy tytön itsemurhaan tulee kaikilta vierailta tietyksi ja on siitä seuraus että R:n keinot saada itselleen rikas puoliso ei kuitenkaan tullut toteutumaan", "nyt on eroaistemme vuosipäivä", "hän kirjoittaa hänelle että tulla", "Helena esittää heidät toisilleen, mutta molempain silmäyksistä huomaa, että he ovat olleet aikaisemmin tunnetut", "--- hän lausuu: "Se on vaimoni, jonka vuoksi olen opetellut tanssimaan eikä nuori rouva ole siitä vähintäkään ihmeissään" (jälkimmäinen osa lauseesta ei ole puhujan, vaan se lisäselitys tapahtumaan). - Erään kuvan selitys alkaa näin: "Hän on taistellut itsensä kanssa, unohtaakseen mitä hän on tehnyt hänelle. Joka taas on ajatellut häntä, joka on hänet pettäen hylännyt, tullen aina siihen lopputulokseen että kaikki mitä on tapahtunut on hänen syynsä. Hän oli hetken ihminen, kaunis ja tenhoova, hän taisi miellyttää ketä naista tahansa, näin ajatteli Heleena". (Ymmärsikö joku ensi lukemisella?)

"Scalasta": "Hän matkustaa ottamaan huoli sisarestaan", "ottakaa huolta lapsestani", "Rakas Henrik. --", Kutsun sinut vielä niin, sillä "älkää tuomitko minut", "seurassa hän kertoo olevansa naimattoman", "kaikki käy tahdomme mukaan" jne.

Ylläolevassa on esitetty vain muutamia "kukkasia", jotka parilla kerralla olen hakemattani löytänyt. Ne eivät ole niitä kaikkein kauneimpia, joita olen tavannut. Mutta ne puhuvat kuitenkin kyllin selvää kieltä elävien kuviemme suomenkielisistä selityksistä. Minua tämä kielen rääkkäys joka kerta on kovasti häirinnyt, niin että en ole voinut nauttia "koko rahan edestä".

Mitähän noiden teatterien omistajilla on tästä asiasta sanottavana?
Mitä elokuvia Taula-Matin mieleen oli jäänyt?
  • Atlantis (1913). Gerhart Hauptmannin romaaniin perustuva tanskalainen suurtuotanto, jonka haaksirikkokohtaus toi mieleen edellisenä vuonna uponneen Titanicin. Esitetty Tampereella Petitissä helmikuussa 1914.
  • Kuilun partaalla (Au bord de l'abîme, 1912). Kohtalokas ranskalainen rakkausdraama, joka tuskin on jäänyt elokuvataiteen historiaan. Esitetty Petitissä marraskuussa 1912.
  •  Pompeijin viimeiset päivät ja häviö (Gli ultimi giorni di Pompei, 1913). Edward Bulwer-Lytton historialliseen romaaniin perustuva italialainen suurelokuva, jota esitettiin Petitissä ja Scalassa kahtena kilpailevana versiona lokakuussa 1913.
  • Salapoliisi Nat Pinkerton eli Salaperäinen tapahtuma Berlinin yöpikajunassa. Osa ranskalaisesta Nat Pinkerton -salapoliisisarjasta tai sen monista kopioista. Esitetty Scalassa helmikuussa 1914.
  • Siveä Susanna (Le Fils à papa, 1913). Antony Marsin ja Maurice Desvallièresin huvinäytelmään perustuva komedia, jonka pääosassa esiintyy Charles Prince. Esitetty Petitissä maaliskuussa 1914.

Jälkisensuuri: Silmä silmästä (1913)


Poliisin suorittama elokuvien ennakkotarkastus otettiin käyttöön Suomessa vuoden 1911 alussa. Elokuva voitiin kieltää myös esityksien alettua. Hufvudstadsbladet kertoi tällaisesta tapauksesta 19.3.1914:
Officerare som filmcensorer. I går förbjöds af polisen förevisandet af den danska filmen "Öga för öga", en skildring ur soldatlifvet. Filmen hade i lördsgs blifvit censurerad och gödkänd af polisen samt förevisades äfven på måndagen och tisdagen å biografteatern Maxim. Ett par ryska officerare hade emmelertid på tisdagen besökt biografteatern och funnit bilden sårande, hvaför de beklagade sig hos en högre myndighet. Följden var att filmen förbjöds. I stället förevisas en italiensk bild "drottningens smycke", som egentligen var afsedd att förevisas nästkommande vecka. Nämnas må, att först nämnda film förevisats i Petersburg och det utan att ha blifvit förbjuden. (Ks. kontekstissa.)
Kyseessä lienee Tanskassa ilmeisesti saksalaisella rahoituksella kuvattu Aug' um Auge (1913), jonka pääosissa nähtiin mm. Viggo Larsen. Armeijassa tapahtuvaa simputusta käsittelevä "leimuava vastalause vallan väärinkäyttöä vastaan" (ks. Maximin ilmoitukset Hufvudstadsbladetissa ja Helsingin Sanomissa) oli ilmeisesti aiheeltaan liian läheinen venäläisille upseereille.

Suomenkieliset filmitekstit


Suomeen tuotavat elokuvat saivat suomen- ja ruotsinkieliset välitekstit 1910-luvun alkuvuosina. Tekstien heikko kieliasu herätti lehdistössä pitkään keskustelua. Tuulispää irvaili Suomalaisuuden liiton aloitetta tilanteen parantamiseksi etusivun pilapiirroksessa vuonna 1915 (ks. kontekstissa).