Saksalaiset filmit

Saksalaisten elokuvien maahantuonti Venäjälle kiellettiin toukokuussa 1915, kun ensimmäinen maailmansota oli jatkunut jo lähes kymmenen kuukautta. Asiasta annettiin määräys myös Suomessa:

Saksalaiset filmit. (S.H.) Koska muutamissa elävienkuvien teattereissa on näytetty kuvia, jotka on valmistettu saksalaisissa tehtaissa ja joiden sisältö on kansallista tunnetta loukkaava, on poliisiviranomaisia kehotettu viipymättä ryhtymään toimenpiteisiin saksalaista valmistetta olevien filmien näyttämisen lakkauttamiseksi. Samoin on heille annettu määräys vastaisuudessa ehkäistä kaikenlaisten tämän tapaisten filmien näyttäminen. - S.T.T. (Työmies 15.6.1915)

Pian myös Saksassa annettiin elokuvien maastavientikielto (Hufvudstadsbladet 1.8.1915), mutta käytännössä vienti jatkui puolueettomien maiden kuten Tanskan kautta (Hufvudstadsbladet 14.8.1915). Tämän johdosta Venäjällä kiellettiin vähäksi aikaa myös tanskalaisten elokuvien maahantuonti.

Elokuvayrittäjien ja yleisön kannalta harmillisinta oli uusien Asta Nielsen -filmien jääminen rintamalinjojen taakse. Sodan alettua Suomeen oli tuotu vielä kaksi Nielsen-kuvaa, S1 (Scala 18.1.1915) ja Filmi-primadonna (Turun Scala 25.1.1915), jotka ehtivät tehdä kierrokset myös maaseudulla. Viimeinen lehdissä mainostettu Nielsen-elokuva oli Naisen kosto eli Taiteen orjantappuraisella tiellä Lappeenrannan Pohjolassa 9.11.1915, joka on sama kuin lähes kolme vuotta vanha Ilveilijöitä (vrt. esim. Pohjalainen 14.4.1913).

Senaatti kumosi saksalaisten elokuvien maahantuontikiellon tammikuussa 1918 (Hufvudstadsbladet 20.1.1918). Jo sitä ennen Tampereella oli esitetty S1:tä (Scala 7.1.1918), jonka myöhemmin kerrottiin joutuneen sensuurin kieltämäksi sodan aikana (Kuopion Scala 20.5.1918). Ensimmäinen saksalainen filmiuutuus sitten sodan alkua oli osuvasti nimetty Kielletty hedelmä (Titania 7.1.1918), jonka pääosaa esitti toinen Saksan kuuluisimmista elokuvanäyttelijättäristä Henny Porten.