Pikkukaupungin elokuvahistoriasta, osa 5

Ruotsalaisen, vuodesta 1904 lähtien Suomea useaan otteeseen kiertäneen Clas Wilhelm Anderssonin London-Biografi saapui Joensuuhun tammikuussa 1906 (ks. ilmoitus). Lyseon juhasalissa kahtena iltana annettujen näytösten ohjelma käsitti mm. ennestään tuttuja kuvia Venäjän-Japanin sodasta sekä satuelokuvan Seitsemän maanalaista linnaa, joka lienee sama kuin Suomessa aikaisemmin esitetty Paholaisen seitsemän linnaa (Les Sept châteaux du Diable, 1901). Yrityksen nimi viitannee brittiläiseen Warwick Trading Companyyn, jolta Andersson oli hankkinut edellisen vuoden mallia olleen projektorinsa. Esitykset kirvoittivat lyhyen kommentin:

London Biografi näytteli lauvantaina ja sunnuntaina lyseon juhlasalissa kuviaan täysille huoneille. Leikilliset kuvat varsinkin synnyttivät nuoremmassa katsojakunnassa suurta riemua. (Karjalatar 30.1.1906)

Syyskuussa 1906 Joensuussa vieraili kolmen päivän ajan Uusi Kinematograffi Osakeyhtiö (vrt. Savoninna). Kyseessä lienee viipurilainen Uusi Kotimainen Kinematografi, jonka taustalta tunnetaan työnjohtaja Elis Ceder ja M. Eskelinen (Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 250-251). Ohjelmaan kuuluivat Ferdinand Zeccan Alkoholi ja keuhkotauti (1905), Pathén Mooseksen elämä (1905) ja kohtauksia Oberammergaum kärsimysnäytelmästä, joita oli esitetty eri puolilla Suomea monien muidenkin yrittäjien toimesta. Lyseolla pidettyjen näytösten väliajoilla soitteli ja lauleli gramofoni (ks. ilmoitus).

Syyskuun lopulla markkina-aikaan Joensuuhun saapui toinenkin, tuntemattomaksi jäävä yrittäjä, jonka esityksiä pidettiin isolla kansakoululla. Ken tahtoo hupaisen illan ja haluaa nauraa, käyköön katsomassa eläviä kuvia, todettiin ilmoituksessa.

Marraskuussa kaupungissa kävi Helsingin Kinematograf Teatteri, jonka tausta viittaa Hirnin (s. 251) mukaan K. E. Ståhlbergin yhtiöön. Lyseon juhlasalissa kahtena päivänä esitettyä vaihtelevaa ohjelmaa säesti paikallisen vapaapalokunnan soittokunta (ks. ilmoitus). Ilmeisesti ensimmäistä kertaa elokuvilla oli kaupungissa kunnollinen säestys.

Joulukuussa lyseolla järjesti kaksi näytäntöä Joensuun Elävien kuvien Teatteri (ks. ilmoitus). Mahdollisesti joku kaupungissa omisti elokuvaprojektorin, mutta jatkoa aloitteelle ei näytä kuuluneen. Projektoria suuremman ongelman muodosti uuden ohjelmiston saanti.

Viikon päästä kaupunkiin tuli vielä Viipurin Kinematografi Osakeyhtiö, joka näytti yhtenä iltana kaksi ohjelmaa lyseon juhlasalissa (ks. ilmoitus). Vertailu osoittaa, että kyseessä oli Ståhlbergin Maailman Ympäri -teatterin ohjelmisto (Hirn, s. 269-270), joka on peräisin etupäässä Pathén tehtaalta: Josefin elämä (1904), Salomonin viisas tuomio (1904), Kuun kolme vaihetta (1905), Polkupyörävaras (1905).

Vuoden 1906 aikana Joensuussa kävi siis kuusi kiertelevää elokuvien näyttäjää. Elävien kuvien näytökset olivat menettäneet uutuuden viehätyksensä, eikä niitä paikallisissa lehdissä enää kommentoitu.