Ranskalainen Max Linder oli yksi 1910-luvun alun kuuluisimmista elokuvanäyttelijöistä. Hänen Pathé Frèresille tekemät lyhyet komediansa tunnettiin hyvin myös Suomessa, jossa Linderin nimi toimi elokuvateatterien vetonaulana heti vuosikymmenen vaihteesta lähtien. Ensimmäisen kerran se lienee mainittu elokuvan Poikanallikka (Tampereella Keltanokka) yhteydessä syyskuussa 1909.
Elokuvailmoitusten ja puffien lisäksi Linderin nimi alkoi näkyä Suomen lehdistössä vuonna 1912, jolloin useissa sanomalehdissä julkaistiin sama pikku-uutinen:
Maailmankuulu filminäyttelijä Max Linder on oleskellut Wienissä, ja häntä on haastateltu siellä. Max Linder, joka on syntyisin Saint-Loubésta, kertoi, että hän on nuoruusvuosinaan ollut aika hulivili, ensin esiintynyt Comedie Francaisessa, sitten Thetre d'Ambiguessa ja joutui viimeinen kokonaan rappiolle. Juuri niinä aikoina alettiin kokeilla kinematografilla, ja Max herra sai alotella näyttelemällä vanhempain kodista karannutta ylioppilasta. Näyttelemisestä sai Max 20 frangia ja Pathe Freres ansaitsi vähän yli 500,000. Sittemmin oli nuorukaisella paremmat ansiot ja jo vuonna 1909 hän ansaitsi miljoona frangia. Nyt hän on viimeksi oleskellut Espanjassa ja Portugalissa. Barcelonassa opetteli hän miekkailutaidon. Kahden opetustunnin jälkeen osasi hän jo määrätyllä tavalla tappaa sonnin. Tätä hän ei sanonut kerskuakseen, vain mainitakseen esimerkin tavattomasta vireydestä ja täsmällisyydestä, jollaiseksi kinematografinäyttely kasvattaa. Hän mainitsi vielä että hänet on vangittu useimmiten kun ketään muuta henkilöä. Katukohtaukset täytyy usein ympäristön vuoksi näytellä valmistamatta keskellä elettävää elämää. Täsmälleen määrätyllä minuutilla tulee Linder saapuville toisien näyttelijöiden kanssa ja näyttelee hurjalla vauhdilla. Hänellä on aina prefekti Lépines'in lupakirja, mutta melkein aina tulee joku valmistautumaton poliisi ja vangitsee hänet julkisena häiriöntekijänä! Ja alinomaa on joukko yleisöä mukana, tietämättä, että eläviä kuvia otetaan. (Aamulehti 17.12.1912)Jutussa mainittu härkätaistelu herätti myös kielteistä huomiota, ja sitä kommentoitiin Suomen eläinsuojelusyhdistysten aikakauskirjassa vuonna 1914. Kyseistä elokuvaa Max toreadorina oli näytetty Esplanadi Teatterissa saman vuoden tammikuussa.
Ja samassa teatterissa on tällä viikolla päänumerona filmi Max härkätaistelijana. Max katselee Ranskassa härkätaistelua ja haluaa itsekin astua areenalle. Kääriytyneenä pöytäliinaan, joka on olevinaan toreadorin viitta, käy hän vastaantulevien polkupyöräilijäin ja rautatiejunien kimppuun ja ostaa vihdoin kokeiluesineekseen lehmän, jota ahdistelee parilla kahvelilla, jotka tarttuvat kiinni lehmän niskassa olevaan limppuun. Lukuunottamatta sitä, että on sopimatonta tämän luontoisessa kappaleessa ottaa filmiin kiusattua, uuvuksiin ahdistettua, väkäpäänuolilla haavoitettua härkää, on siihen asti verrattain viatonta huvia, joka on Max Linderin ilveilijätaidon tavallinen näyte. Mutta toisessa osassa näytellään "oikeata" härkätaistelua. Pieni, ilmeisesti kesy tai jotenkin lamautettu härkä antaa vastustelematta Maxin työntää kylkiinsä väkäpäisiä nuolia ja terävän miekan, vaipuu selkärankaa kohdanneen harhapiston jälkeen polvilleen ja jää vihdoin liikkumattomana makaamaan ammatti-arenateurastajan pistosta. Max saa palkkioksi urotyöstään riemuhuutoja ja ajattelemattomien naisten hymyilyä.Julmuus eläimiä kohtaan lienee ollut melko tavallista varhaisissa mykkäelokuvissa, mutta muuten Linderin huumori perustuu varsin hienovaraiseen tilannekomiikkaan. Hänen henkilöhahmonsa on joutilasta elämää viettävä pikkuporvarillinen keikari, jonka harrastuksena on naisten hurmaaminen ja tavoitteena yhteiskunnallinen nousu pääsemällä rikkaisiin naimisiin. Ensimmäinen maailmansota pyyhkäisi pois Linderin edustaman poikamieskulttuurin, ja hänen tyylinsä tuntuu nykykatsojasta kovin arkaaiselta ja valjulta.
Linderin varhaistuotannosta antaa hyvän kuvan DVD Le cinéma de Max Linder, joka sisältää kymmenen täydellisesti restauroitua elokuvaa vuosilta 1910-1914. Tätä lähemmäs alkuperäistä ei tuon ajan komedioiden katselukokemus voi tulla, olkoonkin että niiden hauskuudesta voidaan olla montaa mieltä. DVD sisältää seuraavat elokuvat:
Les débuts de Max au cinématographe. Ohjaaja Max Linder/Louis Gasnier. Pituus 185 m. Muut näyttelijät Charles Pathé, Louis Gasnier. Pathé Frères kataloginumero 3895/lokakuu 1910. Ensi-ilta Wien 1.10.1910, Pariisi 25.11.1910.
- Lyyra 24.10.1910: Max Linderin ensimmäinen yritys elävienkuvien alalla. Koomillisin kuva mitä Max on näytellyt. (HS, US) / Max Linders debut å det kinematografiska området (Hbl). Hjalmar Pohjanheimon vasta avatun Lyyran levitysketjuun kuuluivat mm. Turun Metropol, Tampereen ja Kuopion Maat ja Kansat sekä Porin Puistoteatteri.
- Olympia 28.11.1910: Täytyy seurata lääkärin määräystä eli Max aikoo kylpeä. Kauttaaltaan koomillinen Max Linderin näyttelemä kuva. Maxin on kylvettävä vaikka kaikki on häntä vastaan ja vihdoin onnistuu hän eräässä porraskäytävässa saamaan kylvyn, mutta joutuu tästä teosta poliisikamariin. (HS) / Lääkärin ohjeita on noudatettava (US) / Man måste följä läkarens ordination eller Max skall bada (Hbl). Ruotsalaisten omistama Olympia antoi ilmoituksensa ruotsiksi, minkä johdosta elokuvat saivat eri lehdissä erilaisia suomenkielisiä nimiä. Maaseudulla nimivariantteja tuli vielä lisää. Olympian ketjun kärjessä olivat Viipurin ja Kuopion Maat ja Kansat, Oulun Uusi Elävien Kuvien Näyttämö ja Jyväskylän Opiksi ja Huviksi. Jälkimmäisen arkistosta löytyy myös juonikuvaus: Max, joka viime aikoina on tullut erittäin hermostuneeksi, menee lääkäriltä kysymään neuvoa. Tämä määrää hänelle kylvyn päivässä. Max ostaa itselleen kylpyammeen, kantaa sen kotiinsa ja koettaa täyttää sen niin hyvin kuin voi. Mutta koska vesijohto on porraskäytävässä, täytyy Maxin viedä amme sinne täytettäväksi. Täytettynä ei hän enää voi viedä ammetta huoneeseensa, jonka tähden hän päättää kylpeä porraskäytävässä naapurien suureksi harmiksi ja kiusaksi. Poliisit, jotka kutsusta saapuvat paikalle, vaativat Maxin nousemaan ylös ja seuraamaan heitä poliisikonttoriin, mutta kun hän kieltäytyy tekemästä tätä, niin kantavat poliisit hänet ammeineen sinne. Täällä onnistuu hänen paeta ja nyt ryömii hän ikäänkuin etana kuoreensa. Hassunkurisen takaa-ajon jälkeen palaa Max viimeinen kotiinsa kattojen ym. yli.
- Lyyra 4.9.1911: Max paranemaan päin. Max on jo, jos ei "suuruus", niin kuitenkin pidetty. Kuva esittää joitakin kuvia hänen yksityiselämästään ja kun on nähnyt kuvan, niin täytyy sanoa "Max on aina Max". HUOM! UUTTA! Filmillä olevat selitykset ja kirjoitukset esitetään suomen ja ruotsin kielellä. (HS, US) / Max på bättringsvägen (Hbl). Pohjanheimo oli suomenkielinen, ja hänen levittämillään elokuvilla oli yleensä vain yksi suomenkielinen nimi. Hän hankki niihin jo varhain suomenkieliset välitekstit. Lyyran jälkeen vuorossa olivat Viipurin Maat ja Kansat, Tampereen Hämeenkatu 8, Turun Arkadia ja Porin Satulinna.
- Lyyra 1.1.1912: Max ja Jane haluavat mennä teatteriin. Näytelleet Max Linder ja M:lle Renouard. Tässä on taasen pila, missä Max Linder osottautuu enimmän loistavaksi, enimmän kaltaisekseen ja enimmän vastustamattomaksi kuin konsanaan. (HS, US) / Max och Jane vilja gå in vid teatern (Hbl). Seuraavaksi Viipurin Maat ja Kansat, Tampereen Hämeenkatu 8, Kuopion Kaleva ja Porin Satulinna.
- Esplanad 21.10.1912: Uskollinen rakkaus palkitaan (US) / Ihärdig kärlek får sin lön (Hbl). Seuraavaksi Turun Scala, Viipurin Salama, Kuopion Pohjan Tähti ja Tampereen Petit, jossa seuraava kuvaus: Väsymättömän rakkauden palkinto. Ystäväämme Maxia vaivaa kroonillinen rakkauskuume. Nyt hän on jälleen senkin seitsemän kertaa rakastunut ja tavalllisuuden mukaan korviaan myöten. Tytön isä tekee tosin tenän, mutta Max ei vähillä hellää ja niinkuin sanotaan, voittaa rakkaus kaikki esteet – samoin nytkin. (Tampereen Sanomat 22.12.1912)
- Lyyra 20.10.1912: Max Linder englantilaisine ystävineen. Humoristi Fragsen tulee kanaalin yli vieraillakseen kuukauden Pariisissa virkaveljensä Max Linderin, naurun kuninkaan luona. Voidakseen säädyllisesti vastaanottaa ystävänsä, on Maxin pakko palkata palvelijatar. Tämä on pieni lumoava olento, joka saattaa molempain nuorten miesten sydämet lemmestä hehkumaan. Kuvassa näemme heidän kilpailunsa tulokset. (HS, US) / Max Linder och hans engelska vän Fragsen (Hbl). Lehtien elokuvamainokset olivat syksyllä 1912 kasvaneet kookkaiksi. Pohjanheimo ei sellaisiin rahojaan tuhlannut. Seuraavaksi Tampereen Hämeenkatu 8. Suomen elokuvateattereita kiersi samaan aikaan kymmenkunta Linder-elokuvaa.
- Esplanad 10.2.1913: Max pelkää vallia (!) (HS) / Max pelkää vettä (US) / Max är rädd för vatten (Hbl). Helsingin Sanomien konttoriapulaisen, latojan tai juoksupojan suomennokset olivat monesti vielä älyttömämpiä kuin suomen kielen asiaa ajaneessa Uudessa Suomettaressa. Tässä tapauksessa on tosin kyse puuttuvista t-viivoista. Esplanadin omistajat olivat ruotsinkielisiä, mikä näkyy myös Hufvudstadsbladetin mainoksen koosta. Seuraavaksi Turun Olympia, Viipurin Salama.
- Kaleva 16.4.1914: Max vierailulla setänsä luona (HS) / Max käymässä setänsä luona (US) / Max på besök hos sin farbror (Hbl). Seuraavaksi saman omistajan Thalia, Tampereen Työkansan Näyttämö, Vaasan Esplanad.
- Ensimmäinen maailmansota keskeytti elokuvien tuonnin Ranskasta. Linderin edellistä elokuvaa N'embrassez pas votre bonne oli esitetty Suomessa keväällä 1914, mutta sen jälkeen seuraava uusi filmi oli Rakkauden oppitunti (HS) / Lemmenluento (US) / Kärlekslektionen (Hbl) Esplanadissa 22.11.1915. Se lienee sama kuin La Très moutarde vuodelta 1914. Sillä välin Suomessa oli pyöritetty vanhoja Linder-kuvia. Syyskuussa 1914 Linderin kerrottiin kaatuneen sodassa, mutta tieto kumottiin pian. Kynsienhoitajasta kertovaa elokuvaa ei tuotu Suomeen ainakaan vuoteen 1920 mennessä.
- Lyyra I 21.2.1921: Max Linder ja hänen anoppinsa. 2-os. filmifarssi. (HS, US) / Max Linder och hans svärmor (Hbl). Maailmansodan, sisällissodan ja saksalaismiehityksen jälkeen joitakin vanhoja Linder-elokuvia tuotiin Suomeen vielä vuosia myöhemmin. Linder oli tehnyt samannimisen elokuvan vuonna 1911, mutta tämä on sitä huomattavasti pitempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti