Elävien kuvien suomenkieliset selitykset

Nimimerkki Taula-Matti Aamulehdessä 12.3.1914 (ks. kontekstissa):

Minä käyn ahkeraan elävissä kuvissa. Se synti istuu lujassa minussa. Samoinkuin niin monessa muussakin. Minulla on kärsivällisyyttä odottaa "köössä" vaikka tuntikaupalla, jos niin tarvitaan, kunhan vain pääsen katsomaan jotain semmoista kuin "Atlantis", "Kuilun partaalla", "Pompeijin viimeiset päivät ja häviö", "Salapoliisi Nat. Pinkerton eli salaisuus Berlinin yöjunassa", "Häväistys", "Siveä Susanna" jne. Ennen käyn kahdesti elävissä kuvissa kuin uhraan markan tai pari mennäkseni teatteriin osaltani täyttääkseni sen tyhjinä ammottavia penkkirivejä. Ja vaatimukseni näihin eläviin kuviin  nähden ovat mahdollisimman pienet. Semminkin houkuttelee minua reklaami-ilmoitus "suurenmoisesta" kuvasarjasta, johon sillä tai tällä teatterilla on ehdoton yksinoikeus (vaikka sitä samaan aikaan näyttelee toinen kosken toisella puolella). Vaikka tavallisesti uutuuden nähtyäni tunnen itseni hieman pettyneeksi, niin seuraavalla viikolla tai jo samankin viikon lopulla olen valmis tarttumaan uuteen syöttiin. Muutakin tämän tapaista, josta olisi syy myrkystyä, voisin luetella. Mutta kun tarkoitukseni on tällä kerralla nimenomaan elävien kuvien suomenkielisten selitysten tutkiminen, niin jätän ne toiseen kertaan.

Minä olen monesti joutunut huonolle tuulelle noita suomenkielisiä kuvaselityksiä lukiessani. Kieli- ja ajatusvirheitä niissä vilisemällä vilisee. Tässä muutamia esimerkkejä:

"Petitistä": "En koskaan ole murtanut uskollisuuteni", "älä hylkää minut", "sinä vieroitat (pro vierot) minua", "teidän tähden olen jättänyt vaimoni seurataksenne perästänne", "Alexander maalaa laulajatteren makaavan haudalla".

Hämeenkadun 8:sta: "Syy tytön itsemurhaan tulee kaikilta vierailta tietyksi ja on siitä seuraus että R:n keinot saada itselleen rikas puoliso ei kuitenkaan tullut toteutumaan", "nyt on eroaistemme vuosipäivä", "hän kirjoittaa hänelle että tulla", "Helena esittää heidät toisilleen, mutta molempain silmäyksistä huomaa, että he ovat olleet aikaisemmin tunnetut", "--- hän lausuu: "Se on vaimoni, jonka vuoksi olen opetellut tanssimaan eikä nuori rouva ole siitä vähintäkään ihmeissään" (jälkimmäinen osa lauseesta ei ole puhujan, vaan se lisäselitys tapahtumaan). - Erään kuvan selitys alkaa näin: "Hän on taistellut itsensä kanssa, unohtaakseen mitä hän on tehnyt hänelle. Joka taas on ajatellut häntä, joka on hänet pettäen hylännyt, tullen aina siihen lopputulokseen että kaikki mitä on tapahtunut on hänen syynsä. Hän oli hetken ihminen, kaunis ja tenhoova, hän taisi miellyttää ketä naista tahansa, näin ajatteli Heleena". (Ymmärsikö joku ensi lukemisella?)

"Scalasta": "Hän matkustaa ottamaan huoli sisarestaan", "ottakaa huolta lapsestani", "Rakas Henrik. --", Kutsun sinut vielä niin, sillä "älkää tuomitko minut", "seurassa hän kertoo olevansa naimattoman", "kaikki käy tahdomme mukaan" jne.

Ylläolevassa on esitetty vain muutamia "kukkasia", jotka parilla kerralla olen hakemattani löytänyt. Ne eivät ole niitä kaikkein kauneimpia, joita olen tavannut. Mutta ne puhuvat kuitenkin kyllin selvää kieltä elävien kuviemme suomenkielisistä selityksistä. Minua tämä kielen rääkkäys joka kerta on kovasti häirinnyt, niin että en ole voinut nauttia "koko rahan edestä".

Mitähän noiden teatterien omistajilla on tästä asiasta sanottavana?

Mitä elokuvia Taula-Matin mieleen oli jäänyt?

• Atlantis (1913). Gerhart Hauptmannin romaaniin perustuva tanskalainen suurtuotanto, jonka haaksirikkokohtaus toi mieleen edellisenä vuonna uponneen Titanicin. Esitetty Tampereella Petitissä helmikuussa 1914.
  
• Kuilun partaalla (Au bord de l'abîme, 1912). Kohtalokas ranskalainen rakkausdraama, joka tuskin on jäänyt elokuvataiteen historiaan. Esitetty Petitissä marraskuussa 1912.
•  Pompeijin viimeiset päivät ja häviö (Gli ultimi giorni di Pompei, 1913). Edward Bulwer-Lytton historialliseen romaaniin perustuva italialainen suurelokuva, jota esitettiin Petitissä ja Scalassa kahtena kilpailevana versiona lokakuussa 1913.
• Salapoliisi Nat Pinkerton eli Salaperäinen tapahtuma Berlinin yöpikajunassa. Osa ranskalaisesta Nat Pinkerton -salapoliisisarjasta tai sen monista kopioista. Esitetty Scalassa helmikuussa 1914.
• Siveä Susanna (Le Fils à papa, 1913). Antony Marsin ja Maurice Desvallièresin huvinäytelmään perustuva komedia, jonka pääosassa esiintyy Charles Prince. Esitetty Petitissä maaliskuussa 1914.