Iljanne (1907) ei ole suomalainen elokuva

Helsinkiläisessä Biografi-Teatterissa sai 17.12.1907 ensi-iltansa elokuva nimeltä Iljanne. Ilveily Helsingin kaduista talvella. Lehti-ilmoituksen mukaan yksinäytöksisestä komediasta "voimme saada jonkunlaisen aavistuksen minkälaista on Helsingissä kun Talvi-ukko on kiillotellut katukäytävät".

Kari Uusitalon Eläviksi syntyneet kuvat -kirjan (1972, s. 39) mukaan Iljannetta (ruotsiksi Halkan) "voitaneen pitää järjestyksessä toisena kotimaisen näytelmäelokuvan yritelmänä". Kirjaan sisältyvässä Filmografia Fennicassa tekijä mainitsee sen Pohjoismaisen Biografikomppanian ja yhtiön omistajien David Fernanderin ja Rasmus Hallsethin nimissä, mutta kuitenkin kysymysmerkillä varustettuna (s. 173). Sven Hirn toteaa teoksessaan Kuvat kulkevat (1981, s. 225), että Iljanne "farssin tapaisena asettui Salaviinanpolttajien jälkeen lajissaan toiseksi kotimaiseksi yritelmäksi. Kenelläkään ei ollut tuloksesta mitään sanottavaa, ei edes sen vertaa kuin Ståhlbergin pelinavauksesta."

Jari Sedergrenin ja Ilkka Kippolan Dokumentin ytimessä (2009, s. 92) -kirjan mukaan Pohjoismainen Biografikomppania "valmisti jo ensimmäisenä toimintavuotenaan 1907 myös näytelmäelokuvia. Iljanne (Halkan) oli sensuuritietojen mukaan ilveily Helsingin kadulla talvella yhdessä näytöksessä. Juuri sen sensuuripäätöksen yhteydessä mainitaan myös yhtiön omistajien nimet." Suomen kansallisfilmografian ensimmäisessä osassa (1996) Iljannetta ei mainita, mutta se kummittelee yhä Elonetin tietokannassa.

Todellisuudessa Iljanne ei ollut suomalainen elokuva, kuten kansallisfilmografian laatijat varmaankin hyvin tietävät. Tälle päätelmälle on useita perusteita:

1. Sedergren ja Kippola viittaavat Uusitalon Filmografia Fennicaan. Se ei tältä osin perustu elokuvien ennakkotarkastukseen, joka alkoi vasta alkuvuodesta 1911.
2. Uusitalon päätelmä Pohjoismaisen Biografikomppanian Fernanderista ja Hallsethista elokuvan tuottajina on arvelu, joka ei perustu mihinkään lähteeseen. Yhtiön muiden tuotteiden kohdalla (esim. Vappu 1907 Helsingissä 16.5.1907 ja Cettin ilmapallolla nousu 15.10.1907) nimi oli yleensä selkeästi mainittu.
3. Varhaisten mykkäelokuvien "lokalisointi" eli soveltaminen paikallisiin olosuhteisiin oli helppoa, joskaan ei Suomessa kovin yleistä. Helsinkiläinen Premier-Biografi lokalisoi syksyllä 1907 elokuvan Pisara Vantaan vettä mikroskoopilla katsottuna, joka on ilmeisesti F. Martin Duncanin Charles Urban Trading Companya varten mikroskoopin avulla tekemä Little Drops of Water tai Through the Microscope. Uusitalo (s. 39-40, 172) mainitsee Pisaran Vantaan vettä varauksellisesti suomalaisena elokuvana, vaikka Suomessa ei taatusti ollut teknologiaa tällaisten filmien kuvaamiseen. Turussa Iljanne lokalisoitiin parodiaksi Turun kaduista.
4. Kyseistä Biografi-Teatterin ohjelmaa esitettiin tammikuussa 1908 Lahdessa: "Mutta sitten kun tuli se leikillinen puoli ohjelmaa niin eipä malttanut olla yleisö mölyä päästämättä. Petetty aviomies oli kovin vitsikäs mutta Liukas katu se nauruhermot vasta liikkeelle sai kun naiset eivät voineet liikkua jaloillaan vaan täytyi heidän kävellä käsin ja arvaatte hyvät ystävät jo itsekin kuinka päin silloin hameet kääntyivät." Vuoden 1907 kotimaisissa elokuvissa suomalaiset naiset tuskin kävelivät käsillään hameet korvissa.

Iljanne on ranskalaisen Gaumont-yhtiön Le verglas ("Iljanne", 105 metriä), Yhdysvalloissa An Icy Day (noin 80 metriä), Saksassa Auf dem Glatteis (105 metriä), Venäjällä Gololeditsa (103 metriä, kataloginumero 1698). Yhdysvaltalaisessa juonikuvauksessa (s. 11) mainitaan vain käsillään jäätä pitkin kävelevä mies, ei naisia, mutta lyhyempi pituus viittaa siihen että amerikkalaiset puritaanit oli päätetty säästää liian "frivolööseiltä" kohtauksilta. Saksalaisessa juonikuvauksessa käsillään kävelevät myös naiset. Seuraavassa venäläisessä Sine-fono -lehdessä 1.12.1907 julkaistu kuvaus:

Suojasään jälkeen tulee heti pikku pakkanen. Kadut ovat muuttuneet oikeaksi luistinradaksi. Jalankulkijat, jotka eivät ole yhtä ketteriä kuin luistelijat, pystyvät etenemään vain vaivoin. He tukeutuvat talojen seiniin ja lyhtypylväisiin, mutta siitä huolimatta kukaan ei onnistu välttämään kohtaloaan: liukastua ja kaatua... Valtavasti koomisia kohtauksia: jalankulkijat kaatuilevat, nousevat ylös ja kaatuvat uudestaan. Jonkun päähän juolahtaa ajatus: kun jalkaisin eteneminen liukasta tietä pitkin on niin vaikeaa, kannattaisiko kokeilla sitä käsillään. Muutamia kokeiluja ja esimerkki saa seuraajia. Hankalalla kelillä kadulla näkyy hahmoja, jotka liikkuvat käsillään oikeiden akrobaattien taituruudella. Näiden hahmojen joukossa on myös naisia - kuvailut ovat tarpeettomia.

Biografi-Teatterin edeltävä ohjelmanumero Pyhä lippu oli myös Gaumontin tuote Le drapeau, Yhdysvalloissa Saving His Country's Flag (213 metriä), Venäjällä Svjatost znameni (221 metriä, kataloginumero 1694). Elokuvateatterien ohjelmat sisälsivät monesti useampia filmejä samalta yhtiöltä, varmaankin siksi että ne tuotiin maahan samalla kelalla.