Afrikkalainen idylli (1907): ensimmäinen afrikkalainen näytelmäelokuva?

Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan lähetettiin vuonna 1906 joukko elokuvaajia, joiden tarkoituksena oli seurata Kairon-Kapkaupungin rautatien rakentamista sekä tallentaa kuvia alueen kansanelämästä, eläinmaailmasta, maataloudesta ja kaivosteollisuudesta. Kuvaajat oli jaettu neljään ryhmään. Yhden oli tarkoitus seurata Niiliä Fashodan eteläpuolelle ja toisen rautatien rakennusta Kapkaupungista Victorian putouksille. Kolmannen oli määrä matkustaa Mombasasta Ugandan rautatietä Victorianjärvelle ja neljännen edetä Kultarannikolta Nigerjoelle ja Kongoon. Mukana oli kaksi toimittajaa, L. R. F. Cooke ja B. M. Bellasis, joiden tehtävänä oli laatia elokuviin liittyviä luentoja ja artikkeleita. Hankkeen takana oli maineikas dokumenttielokuvien tuottaja Charles Urban, mutta myös brittiläinen Warwick Trading Company mainosti sitä omana projektinaan.

Hankkeen tuloksena syntyi joukko elokuvia, joiden levittäjinä toimivat Charles Urban Trading Company, Warwick ja sen ranskalainen yhteistyökumppani Raleigh & Robert. Sarjan nimiä olivat From Cape to Cairo, ranskaksi Du Cap au Caire ja saksaksi Quer durch Afrika: von Cairo zum Kap. Suomessa esitettiin vuosina 1907-1908 etupäässä Raleigh & Robertin sarjaa sellaisena kuin sitä mainostettiin saksalaisessa Der Kinematograph -lehdessä:

1. Kapsiirtolasta Transvaaliin (Vom Kap der Guten Hoffnung nach Transvaal)
2. Virtahevon metsästys Zambesijoella (Nilpferdjagd in Deutsch-Südwest-Afrika)
3. Villit rakentavat rautatietä (Die Wilden beim Eisenbahnbau)
4. Elämää mustassa Afrikassa (Momente aus dem dunklen Afrika)
5. mahdollisesti Kuvia neekerien elämästä Afrikassa (Tanz schwarzer Schönheiten) tai sitten edellisen kanssa samassa
6. Timanttien valtakunta (Im Reiche der Diamanten)
7. Viktorian putoukset (Die Viktoriafälle)
8. Afrikkalainen idylli (Ein Afrikanisches Idyll)
9. Villit sillanrakentajina (Die Wilden beim Brückenbau)
10. Zambesista Keski-Afrikkaan (Vom Zambesi bis Zentral-Afrika)
11. Eräs englantilanen lähetysasema Afrikassa (Die Weissen und ihr Kulturwerk).

Lisäksi nähtiin ainakin Urbanin Kairosta Khartumiin (Cairo to Khartoum) ja Elämää Etelä-Afrikan kultakaivoksessa (Life at a South African Gold Mine). Kuvista ainakin Victorian putoukset on säilynyt ja se on nähtävissä täällä.

Sarjan osista kiinnostavin on Saksassa elokuussa 1907 julkaistu Afrikkalainen idylli, jota esitettiin syyskuussa Helsingin Biografi-Teatterissa ja Centralissa. Siitä oli ilmeisesti myös kolmas kopio, jonka nimenä oli Premier-Biografissa Neekerirakastelua. Helsingin ja Kuopion Biografi-Teatterin kohtausluetteloiden sekä Otava-lehden kuvauksen perusteella kyseessä oli näytelmäelokuva, jonka juoni meni seuraavaan tapaan:

Nuori köyhä Umlunga kosii prinsessa Talamaa. Hänellä on tarjota morsiamen isälle vain vuohia. Vanha rikas Mobasa tarjoaa maksuksi useita vasikoita ja saa Talaman isältä myöntävän vastauksen. Umlunga houkuttelee Talaman pakenemaan kanssaan, mutta pako huomataan ja heitä ryhdytään ajamaan takaa. Pakolaiset piiloutuvat pensaikkoon, joka sytytetään tuleen. Lopulta rakastavaiset onnistuvat pelastautumaan.

ilaneitoja

Lähes kymmenminuuttinen (175 metriä) elokuva uusittiin Maailman Ympäri -teatterissa vielä toukokuussa 1913. Lehti-ilmoituksessa todettiin, että sen ovat esittäneet "oikeat zulukafferit Etelä-Afrikan salomailla". Der Kinematographin ilmoituksessa oli myös aikanaan painotettu, että kyseessä ei ollut mikään "puolisivistyneen neekeriseurueen esittämä farssi, vaan täysin autenttinen kuva, joka perustuu keskiafrikkalaisen masha-kulumbui -villiheimon vuosisataisiin perinteisiin". Heimon nimi viittaa ehkä Zambian eteläosassa Kafuejoen varrella asuvaan mashukolumbwe eli ila-kansaan pikemmin kuin zuluihin.