Lahden ensimmäinen Elävien Kuvien Teatteri toimi kauppias Aholan kivitalossa Rautatienkatu 12:ssa vuosina 1907-1909. Vuoden 1907 lopussa avattiin myös Ida Soikkasen omistama Uusi Elävien Kuvien Teatteri apteekin talossa osoitteessa Rautatienkatu 22. Se sai nimen Foto marraskuussa 1909. Liikemies Bruno Hellsten (josta enemmän täällä) myi teatterin paikalliselle liikemiehelle K. Valveelle maaliskuussa 1910. Sen toiminta lienee päättynyt saman vuoden toukokuussa.
Liikemies Juho Myötyri omisti Lahdessa kaksi elokuvateatteria. Niistä ensimmäinen, Lahden Näyttämö avattiin J. Peltosen uuteen kivitaloon Rautatienkatu 9:ään syyskuussa 1909. Elävien Kuvien Teatteri Helios avautui Aleksanterinkatu 15:n tontille pystytetyssä uudisrakennuksessa 26.12.1910. Sen mainostettiin olevan "uusi ja ajanmukainen, maamme hienoimpia ja avarimpia". Teatterista julkaistiin Lahti-lehdessä yksityiskohtainen kuvaus:
Tapaninpäivänä avattiin täällä Aleksanterinkadun 15:ssa uusi ajanmukainen ja upea elävienkuvien teatteri, jonka rakennushommista jo aikaisemmin olemme kertoneet, yleisön käytettäväksi. Teatteri, johon sisäänkäytävät johtavat suoraan porttikäytävästä, käsittää erityisen nimenomaan tätä tarkoitusta varten rakennetun piharakennuksen. Oikeanpuolisesta ovesta päästään avaraan eteiseen, jossa on pilettimyymälä ja rautaiset spiraaliportaat ylös parvekkeelle. Eteisessä ovat pitkät miellyttävät istumasohvat, joilla aivan hyvästi istahtaa muutamia minuutteja, odottaen ohjelmanumerojen vaihtumista.
Oikeanpuolisesta ovesta päästään muutamia porrasaskelia nousemalla isoon teatterisaliin, jossa hienot, miellyttävästi kiillotetut, sohvain muotoon yhdistetyt wienliläiset tuolit houkuttelevan näköisinä odottavat istujia. Näitä tuoleja on salissa kaikkiaan 20 rivia, asetettu keskikäytävän molemmille puolille, sekä pari riviä parvekkeen puoleiselle seinälle ja mahtuu niihin 272 henkeä. Tuolien istuimet nousevat automaattisesti syrjälleen, joten yleisö pääsee aivan esteettömästi kulkemaan tuolien editse paikoilleen. Parvekkeelle on sijoitettu koneenkäyttäjän huone ja 34 istumasijaa yleisöä varten, joten teatterissa on kaikkiaan 306 istumasijaa sekä koko joukko vapaata tilaa, niin ettei ahdingosta juuri tule kysymystä.
Valaistusta saadaan teatteriin 45 salin katossa olevasta ja 10 seinäpilareihin kiinnitetystä sähkölampusta, joista seinissä olevat lamput ovat aivan erikoista miellyttävää rakennetta. Sitäpaitsi on vielä muitakin lamppuja olemassa, kuten parvekeen alareunassa olevat sähkölamput ym., joten lamppujen luku on sangen runsas. Kaikesta päättäen on teatterin valaistus täydellisesti sopusoinnussa sen kaikinpuolisen tarkoituksenmukaisuuden kanssa.
Salin perälle aivan kuvkehyksen alle on asetettu lattiapinnan alapuolelle aitiolla eristetty orkesteri, aivain kuin muussakin teatterissa. Tähän syvennykseen on sijoitettu automaattipianino, että soittaja voi aivan yleisöltä näkymättömissä hoitaa musikaalista puolta. Sitäpaitsi on syvennyksessä tilaa vaikka oikealle orkesterille, jos sellaisen avulla tahdotaan esityksiä kohottaa. Lämmitystä pitävät yllä uudenaikaiset lämmityskamiinat, joista kaksi on isossa salissa ja yksi eteishuoneessa.
Kun vielä otamme huomioon teatterin suuren pituuden, joka suuressa määrässä parantaa kuvien vaikutusta, hienon kaluston ja miellyttävän seinien värityksen, niin emme laske liikoja sanoessamme, että teatteri on alallaan hienoudessa ja tarkoituksenmukaisuudessa maamme ensimmäisiä. Kuten mainitsimme, ovat istuimet kotoisin Itävallasta, eteisen kalusto sekä ovet valmistetut Vihdin Puuseppäin huonekalutehtaassa ja maalaustyöt maalari Rautiaisen suorittamat.
Helios myytiin helsinkiläiselle Suomen Biografi Osakeyhtiölle marraskuussa 1920, jolloin se sai nimen Kino-Teatteri. Tuolloin sinne järjestettiin myös vakinainen orkesteri. Teatteri lienee toiminut ainakin talvisotaan saakka. Nykyään tontilla sijaitsee vuonna 1952 valmistunut Pankinportin rakennus.
Ruotsinpyhtäällä vuonna 1874 syntynyt Juho Myötyri kuoli Oulunkylässä vuonna 1933. Lahden elokuvahistoriasta on kirjoitettu täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti