Elisabet Sergejeff

Totti Lammela on laatinut Oulun yliopistossa mielenkiintoisen kandidaatintutkielman Kinokuningattaret, jossa hän tarkastelee mykkäelokuvan ajan elokuvateatterien naistoimijoita. Vaikka liiketoimintaa hallitsivatkin miehet, Lammela on löytänyt monta naista elokuvateattereiden omistajina ja taustavaikuttajina.

Elisabet Sergejeff 65-vuotiskuvassa.

Lammela ohittaa kandidaatintyössään muutamalla sanalla helsinkiläisen Elisabet(h) Sergejeffin, joten tarkastellaan häntä hieman tarkemmin. Sergejeff oli syntynyt Lisa Johansdotter Pesolana 17.1.1847 mahdollisesti Alahärmässä. Hän meni palvelustyttönä naimisiin venäläisen aliupseerin Gregori (Grigori) Afananasjevitsh Sergejeffin kanssa Helsingissä 9.2.1873.

Gregori Sergejeff sai Suomen kansalaisuuden ja perusti vuonna 1878 lähinnä kankaita ja asusteita myyneen kauppaliikkeen, joka muutti vuonna 1892 Pohjoisesplanadi 25:stä Centralin uuteen taloon Mikonkatu 4:ään. Sergejeffit harjoittivat melko laajaa liiketoimintaa ja he omistivat Helsingissä useita kiinteistöjä. Mistä aliupseeri ja palvelustyttö saivat liikkeen perustamiseen tarvitun pääoman, tarina ei kerro. Kauppaliikkeen hoitajana lienee toiminut alusta lähtien rouva Elisabet Sergejeff, ja myöhemmin hänet mainitaan myös sen omistajana. Venäjänkielisessä Finljandskaja gazetassa puhutaan useampaan otteseen Sergejevan eli vaimon talosta ja kaupasta.

G. Sergejeffin mainos vuoden 1905 osoitekalenterissa. Liikkeellä oli tuolloin useita myymälöitä.

Sergejeffeillä oli vuonna 1886 syntynyt poika Gregori (Georg), joka vuonna 1905 ilmeisesti hetken mielijohteesta ampui itsensä Oopperakellarin miestenhuoneessa. Myöhemmin tapaus selitettiin onnettomuudeksi. 19-vuotiaalla sairaalloisella koulupudokkaalla oli käytettävissään 30 markkaa päivässä, mutta tämä ei riittänyt hänen kuluihinsa, vaan rahaa oli pyydettävä lisää äidiltä. Samassa ravintolassa Gregori ja Elisabet olivat seitsemän vuotta aikaisemmin viettäneet hopeahäitään 80 vieraan läsnäollessa.

Elisabet Sergejeffin sisar Susanna Johandotter Pesola oli nainut hausjärveläisen suutarin Johan August Blommendahlin. Tuusulassa keuhkotautiin vuonna 1897 kuolleella Susannalla oli neljä lasta, joista vuonna 1872 syntynyt Johan August nuorempi oli käynyt 8 luokkaa Helsingin normaalilyseota, palvellut Venäjän armeijassa ja saanut opettajan pätevyyden Jyväskylän seminaarissa vuonna 1901. Vuosina 1907-1911 hän työskenteli opettajana Joensuun-Nurmeksen rautatietyömaan kansakoulussa.

Nuorempi Johan August Blommendahl, joka siis oli Elisabet Sergejeffin sisarenpoika, perusti alkusyksystä 1907 Helsinkiin elokuvateatterin, jonka osoite oli Unioninkatu 41 (ks. Hirn, Kuvat kulkevat, s. 229). Kyseisessä rouva Sergejeffin omistamassa talossa oli tuolloin myös hänen liikkeensä, kotiosoitteensa sekä kansakoulunopettaja Blommendahlin osoite.

Unioninkadun teatteri kulki aluksi nimellä Uusi elävien kuvien näyttämö, myöhemmin muodossa Elävien kuvien näyttely tai näyttämö, Kansainvälinen elävien kuvien näyttämö ja lopuksi vain otsikolla Elävät kuvat. Lähempänä Pitkääsiltaa sijaitsevana se ei kuulunut kaupungin ensi-iltateatterien joukkoon, mutta yritti ainakin aluksi koota omia vuokrattavia ohjelmia. Teatterin yleisöstä kertoo, että se mainosti etupäässä Työmiehessä ja muissa työväenlehdissä.

Blommendahl perusti keväällä 1908 myös toisen, Aino-nimisen elokuvateatterin silloiselle asuinpaikkakunnalleen Joensuuhun. Sen toiminta lakkasi omistajan Lieksaan muuton takia jo tammikuussa 1909, ja kesällä Blommendahl teki konkurssin. Elisabeth Sergejeff osti Ainon konkurssihuutokaupassa lokakuussa 1909, minkä jälkeen teatteri aloitti heti uudestaan toimintansa. Samaan aikaan lienee myös Unioninkadun teatteri siirtynyt Sergejeffille. Aino myytiin vain 342 markasta, joten olisi ollut häpeä olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Unioninkadulla syttyi toukokuussa 1910 vaarallinen tulipalo, joka paljasti elokuvateatterien omistajien välinpitämättömän suhtautumisen paloturvallisuuteen (ks. Hirn, Kuvat elävät, s. 34, 36). Sergejeff oli määrännyt vahtimestari Rannan pitämään järjestystä, mutta koneenkäyttäjä Hanstén oli jättänyt 11-vuotiaan pojan hoitamaan projektoria. Vahingot nousivat 1400 markkaan ja Hanstén tuomittiin sadan markan sakkoon. Syyskuussa 1910 syttyi tulipalo myös Ainossa, ja vaikka suurilta vahingoilta vältyttiin, Sergejeff lienee saanut elokuvateatterin pidosta tarpeekseen. Unioninkadun teatteri sai uuden omistajan rakennusmestari Joann Jefremowista loka-marraskuussa 1910 (Kuvat elävät, s. 256), ja samaan aikaan näyttää loppuneen myös Ainon toiminta Joensuussa.

Elisabet Sergejeff kuoli 13.6.1914 67-vuotiaana. Häntä suremaan jäivät mies, sisar, käly, veli ja sisaren lapset. Sergejeff haudattiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle, mutta hautauksen suoritti luterilainen pastori. Kulttuurien sekoittumisesta kertoo myös, että ruotsinkielisessä kuolinilmoituksessa oli suomenkielinen värssy. Kuoltuaan Elisabet(h) muuttui jälleen Lisaksi. 79-vuotias Gregori Sergejeff jaksoi elää vaimonsa jälkeen vajaan kuukauden ja kuoli 5.7.1914. Pariskunnan kuolinpesän konkurssissa omaisuutta oli 332 000 markkaa sekä velkoja ja lyhennyksiä 346 000.

Miehensä nimen takana toiminut Elisabet Sergejeff oli siis tarmokas liikenainen, jolla oli käytössään huomattavia pääomia. Lammelan kandidaatintutkielmaa mukaillen hän kuului elokuvateatterien omistajana ryhmään "sukulaisuus velvoittaa". Siskonpojan teattereiden pelastamiseen lienee vaikuttanut sekin, että niissä todennäköisesti oli kiinni Sergejeffin omaa rahaa.