Herzensteinin murhajuttu Terijoella (1909)

Mihail Herzenstein.

Mihail Herzenstein oli venäläinen taloustieteilijä ja liberaalipoliitikko, joka valittiin Venäjän ensimmäisen duuman edustajaksi vuonna 1906. Mustasotnialaisen "Venäjän kansan liiton" jäsenet murhasivat hänet Terijoella saman vuoden heinäkuussa. Herzensteinin murhaa käsiteltiin Kivennavalla ja Terijoella vuosina 1907-1909 järjestetyissä oikeudenkäynneissä, jotka herättivät suurta huomiota Venäjällä ja ulkomailla. Prosessi kiinnosti myös suomalaisia, koska siihen liittyi Venäjän oikeistovoimien hyökkäys Suomen oikeusjärjestelmää vastaan. Murhan suunnittelija Nikolai Juskevitš-Kraskovski ja sen toteuttajat Aleksandr Polovnjov ja Grigori (Jegor) Laritškin tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistuksiin, mutta keisari Nikolai II armahti heidät vuoden 1910 alussa.

Tamperelainen Maat ja Kansat teki murhaoikeudenkäynneistä elokuvan, jonka ensiesitys oli yhtiön Ympäri Maailman -teatterissa 1. syyskuuta 1909.

Ilmoitus Aamulehdessä 1.9.1909.

Kari Uusitalon Filmografia Fennicaan (Eläviksi syntyneet kuvat, 1972) numerolla 112 rekisteröity elokuva Kaksi viimeistä oikeudenkäyntiä Terijoella Herzensteinin murhajutussa koostui lehti-ilmoitusten perusteella Terijoella 27. heinäkuuta ja 25. elokuuta 1909 tehdyistä otoksista. Ensimmäisenä päivänä oli kuvattu Venäjän kansan liiton taistelujärjestön edustajia, tuomionsa jo 18.5. saanut Polovnjov, sanomalehtien kirjeenvaihtajia, Polovnjov ja murhaajat majoittanut Terijoen aseman santarmi Tihon Zapolski, taistelujärjestön komentaja Rafail Jelenjov, Herzensteinin vaimon asianajaja Georgi Veber ja tuntemattomaksi jäävä "Maiboroda" sekä mustasotnialaisten asianajaja Pavel Bulatsel ja Juskevitš-Kraskovskin avovaimo Anna Verbitskaja. Seuraavan oikeudenkäyntipäivän otoksissa esiintyivät todistaja Aleksandr Prussakov sateenvarjoineen, Pietarista tulleiden mustasotnialaisten kokoontumispaikkana toiminut Mustosen kaupan edusta, Helsingistä paikalle komennetut ratsumestari Caloniuksen johtamat ratsupoliisit ja oikeuden eteen vapaaehtoisesti astunut palkkamurhaaja Laritškin. Ilmeisen staattisista henkilökuvista koostunut elokuva esitti oikeusprosessin tärkeimmät osallistujat, mutta tuskin onnistui vangitsemaan satojen Terijoelle saapuneiden mustasotnialaisten synnyttämää jännittynyttä ilmapiiriä.

Terijoella oli ainakin 27. heinäkuuta paikalla myös venäläisen elokuvan pioneeri Aleksandr Drankov. Pietarilaislehtien mukaan mustasotnialaiset yrittivät estää hänen työskentelynsä:

Toisen junan saavuttua alkavat he meluta valokuvaaja Drankovin kanssa kieltäen häntä ottamasta kinematografikuvia. He uhkaavat särkeä hänen koneensa.
Rajuimpana kaikista huitoo Bulatsel. Hänelle koetetaan selittää, ettei hän voi kieltää Drankovia ottamasta kuvia, sillä hänellä on tähän Venäjän virastojen suostumus.
- Minä, ilmoittaa Bulatsel, voin käskeä meikäläisiä ja teidän koneestanne on jäljellä... märkä paikka. Mutta... minä olen armollinen. Pyydän ainoastaan teitä ennakolta sanomaan, milloin alatte valokuvata, että liittolaiset tietäisivät poistua. (Suomalainen Kansa 29.7.1909, ks. myös  Hufvudstadsbladet 30.7.1909)

Maiden ja Kansojen filmin rinnalla Suomessa esitettiin ilmeisesti myös toista elokuvaa Herzensteinin murhaoikeudenkäynnistä. Filmografia Fennicaan numerolla 111 kirjattu Herzensteinin murhajuttu Terijoella tuotiin maahan peräti neljänä kopiona. Niiden ensiesitykset olivat 31.8. Helsingin Kansainvälisessä Biografissa ja Kotkan työväenyhdistyksen Elävien Kuvien Teatterissa, 1.9. Viipurin Kulmahallissa ja 4.9. Turun Olympiassa.

Ilmoitus Uudessa Aurassa 4.9.1909.

Sisällöltään yhtenevien lehti-ilmoitusten mukaan toisessa elokuvassa nähtiin Polovnjov, Laritškin, todistaja Sergei Aleksandrov, Zapolski, Verbitskaja, Bulatsel, Veber sekä taistelujärjestön jäseniä revolverit käsissä. Uuden Suomettaren mukaan kuvat olivat jutun kolmesta (ks. myös Hangö) viime käsittelystä, etupäässä oikeuspaikan pihamaalta ja niissä nähtiin "aivan selvästi kaikki sanomalehtikertomuksissa mainitut henkilöt". Vasabladet mainitsee "sikaria tupruttelevan iloisen ja huolettoman murhaajan" (= vähä-älyinen Laritškin, jolle varmaan elokuvaaja oli tarjonnut sikarin).

Murhaaja Laritškin vartijoineen.

Lehti-ilmoitusten perusteella kyseessä lienee siis ollut kaksi elokuvaa, joista toinen oli todennäköisesti Aleksandr Drankovin ateljeen tuotantoa. Molemmat oli kuvattu samoina, mahdollisesti kolmena oikeudenkäyntipäivänä, sillä Polovnjov oli tuomittu jo 18. toukokuuta ja Laritškin oli paikalla vasta 25. elokuuta. Maat ja Kansat oli saanut elokuvansa valmiiksi viikossa, mihin se oli jo aikaisemmin osoittanut kykenevänsä. Neljänä kopiona maahan tuotu Drankovin (?) kuva oli jaettu neljän eri kaupungin teattereihin, joiden mainoksissa korostettiin, että sitä "näytellään ainoastaan meillä".

Elokuvat herättivät huomiota ja ne pantiin merkille myös sanomalehtien tekstisivuilla. Uutiskuvan ikä oli kuitenkin lyhyt, ja ne näyttävät poistuneen ohjelmistosta varsin nopeasti. Mailla ja Kansoilla ei enää ollut omaa elokuvien maahantuontia ja levitystoimintaa, minkä takia sen Herzenstein-kuvan esitykset näyttävät lehti-ilmoitusten perusteella rajoittuneen Tampereelle ja Kuopioon. Yhtiön Turun ja Viipurin teattereihin sitä tuskin kannatti enää viedä, koska kaupungeissa oli jo esitetty toinen elokuva murhaoikeudenkäynnistä.

Drankovin 180-metrinen (noin 10 minuuttia) uutiselokuva "Valtionduuman jäsenen M. Ja. Herzensteinin murhaoikeudenkäynti Terijoella" sai Veniamin Višnevskin filmografian Dokumentalnyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (Moskva 1996, numero 384) mukaan ensiesityksensä Moskovassa 2. lokakuuta ja Pietarissa 9. lokakuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan (ks. myös täällä siteerattu Rul-lehden uutinen). Elokuvassa esiintyivät samat päähenkilöt Bulatsel, Jelenjov, Laritškin ja Polovnjov (Kinemo nro 15/1909, s. 9).

Višnevskin filmografian mukaan (nro 227) liikkeellä oli myös toinen elokuva "M. Ja. Herzensteinin murhajuttu (Oikeudenistunnot Terijoella)", joka ensi-esitys oli (Moskovassa) 2. lokakuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan. Višnevski epäilee sen levittäjäksi Pathé Frèresiä, ja voidaan ehkä ehkä ajatella, että kyseessä saattaisi olla Venäjälle myyty Maiden ja Kansojen uutiselokuva. Venäjän-markkinoiden tavoitteluun viittaa Maiden ja Kansojen Tampereella 28. syyskuuta esittämä elokuva Suomessa suurta pahennusta herättäneistä Haminan rauhan juhlallisuuksista Eräs satavuotismuisto. Kuinka itäiset naapurimme juhlivat Suomen valloittamisen muistoa Haminassa 18-19 p. syysk. (Filmografia Fennica nro 115). Višnevskin filmografiasta ei jälkimmmäistä elokuvaa kuitenkaan löydy.

Eräänlaisena loppunäytöksenä voidaan vielä mainita, että Herzensteinin murhajuttu -elokuvan (tai elokuvien) esittäminen kiellettiin Venäjällä muun muasssa Kiovassa ja Pultavassa. Taustalla lienee kristinuskoon kääntyneen Herzensteinin juutalaistausta ja kaupunkien suuri juutalaisväestö. Elokuvan kieltäminen huomattiin myös Suomessa, ja sitä käytettiin apuna sen mainostamisessa. Kiellosta tiedettiin Suomessa jo 21. syyskuuta, ja se selittänee ensiesitysten viivästymisen Venäjällä.