Elävien kuvien valmistuslaitoksissa

Nimimerkki -nta kertoi vuonna 1910 Tampereen Sanomissa käynnistään Pathé Frèresin tehtailla Vincennessä:

Pathén Vincennesin tehtaat vuonna 1910.

Herra toimittaja!
Minun täytyy vielä kerran kiittää Teitä siitä minulle antamastanne Tamp. Sanomien kirjeenvaihtajakortista, jonka avulla olen päässyt tällä matkallani tunkeutumaan kaikkiin mahdottomiinkin paikkoihin. Sillä tamperelaisen sanomalehden valtuudella olen taaskin päässyt maailman suurimman elävien kuvien teatterin, Pathé Frèresin tehtaisiin, näyttämöille ja muihin yhtiön rakennuksiin. Näihin laitoksiin on sangen vaikeata päästä katselemaan, mutta kun minä vahvasti selitin kirjeessäni yhtiön isännöitsijälle, että Suomessa esitetään monessa ”elävissä” heidän kuviaan, niin parin päivän päästä sain kutsun – kerron siitä lyhyesti lehtenne lukijoille ja eritoten tamperelaisille elävien kuvien teattereitten omistajille.
Pathé Frèresin valmistuslaitokset ovat Vincennessä, eräässä Parisin lähellä olevassa vanhassa kaupungissa, joka suuruudeltaan ja asukasluvultaan muistuttaa Tamperetta. Maanalainen rautatie päättyy Parisin portille, vanhojen vallihautojen luo, josta lähdetään automobiilillä Vincennesiä kohti.
Tässä kaupungissa on 12:lla vuosisadalla rakennettu linna, puistoja kuvapatsaineen ja kolme kaunista, yleisön huvittelupaikoiksi järjestettyä pientä järveä ympäröivine metsineen. Aivan ”Vincennesin metsän” laidassa ovat sitten nuo mainitut kuvatehtaat.
Ne muodostavat kaksi pitkää, komeata rakennusriviä, joissa ovat yhtiön hallinnon upeat huoneistot, kirjailijain ja taiteilijain huoneet ja varsinaiset filmien valmistus- ja kopioimisosastot. Nämä viimeksi mainitut osastot ovat varustetut monenmoisilla, uusimpien keksintöjen tuottamilla koneilla ja kehitysaineilla, jotka tavattoman lyhyessä ajassa valmistavat suuret määrät filmirihmoja. Filmirihmat kääritään, sitten kun ne on päästetty valokuvauskoneesta, suuriin kaiteiteisiin, jotka kuljetaan kehitysnestettä sisältäviin koneisiin. Kun kuvat ovat kiinteät, ajetaan ne kuivaustelineisiin, kääritään säiliöihin ja viedään lajittelu-, nimitys- ja lähettämisosastoon. Jokaiseen kuvasarjaan kuuluu vielä tavallisia valokuvia pääkohtauksista, joita kuvia sitten lähetetään malliksi filmejä tilaaville teattereille.
Varsinaiset teatterit ovat hiukan loitompana suuret, lasikattoiset ja etupäässä raudasta rakennetut atelierit sisältävät kaksi suurta salia, toisessa esitetään koomillisia, toisessa vakavia, etupäässä historiallisia näytöksiä. Salin perälle on asetettu kolmion muotoon kaksi huoneen seinää ja erotettu niitten eteen ohuilla liistakkeilla ala permannosta. Tässä sitten tapahtuu esitys.
Valokuvien ottaja istuu vähän etäämpänä valmiina vääntämään koneensa kampia ja näyttelijät ovat paikoillaan. Johtaja antaa merkin ja kohta alkaa esitys ja kuvan ottaja veivata. Näyttelijät puhuvat esittäessään osapuilleen kappaleen juonta, mutta panevat etupäässä omiaan puheeseen, välistä, kun eivät muista sanottavaansa, mölisevät jotain epämääräistä, jotta vaan suu kävisi. Se esitys tuntuu tavattoman hassunkuriselta ja alkuperäiseltä, mutta komeita kuvia siinä vaan syntyy. Jos jossain paikassa alkaa mennä hullusti, keskeytetään kuvan otto, näyttelijät ovat tuota pikaa entisissä asennoissaan ja esitys jatkuu sitten edelleen.
Teatterilla on omat, suuremmoiset puku-, kulissi- ja huonekaluvarastot, omat dekoratsioonimaalarit ja kuvapatsaitten valmistajat. Kulissit ovat valmistetut vain mustalla ja valkealla värillä, sillä 5 km päässä täältä on suurien kuvien värjäyslaitos, jossa kaikenlaisista töherryksistä synnytetään komeita palatseja, linnoja puistoja jne.
Elävien kuvien kone pyörähyttää 960 filmiä minuutissa ja joka päivä valmistaa tehdas 80 km filmirihmaa.
Yhtiön, jonka liikepääoma on 5 milj. frangia, palveluksessa on 4,000 henkeä siinä joukossa on paljon kirjailijoita, näyttelijöitä, maalareita, työmiehiä jne. Yhtiöllä on omat varsinaiset näyttelijäjoukot, mutta suuremmissa kappaleissa käytetään hyvinkin kuuluisia näyttelijöitä. Paitsi sitä, että kuvia otetaan yhtiön atelieereissa, esitetään kohtauksia kaduilla ja kuuluisissa paikoissa. Nämä näytökset tapahtuvat aamulla anivarhain, jolloin ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Saa siinä moni kuuluisa näyttelijä juoksennella Parisin ja Vincennesin kaduilla, kiipeillä puissa ja kavuta vanhoilla raunioilla, mutta tästä hommasta he saavatkin huikeita palkkoja.
Kirjailijat kirjoittavat ja sommittelevat näytöksiä, asettavat ne näyttämölle ja kirjoittavat sitten kuvasarjan mukaisen tekstin. Usein näyttelijät keksivät itse kuvia.
Vuosittain lähettää yhtiö ulkomaille valokuvaajiansa ottamaan eläviä kuvia kauniista maisemista, järjestämään retkiä tunnettuihin paikkoihin jne. ja ne retket ne maksavat. Muistelkaammepa vain yhtiön järjestämää jääkarhunpyyntiretkeä, josta olemme nähneet kuvia Tampereellakin.
Näin sitä sitten valmistetaan kauniita kuvia kaikkiin maailman ääriin. Kuvan puvut ovat usein vanhat ja ränstyneet, esittäjien naamioitus karkea ja kulissit samallaiset, mutta kun tuo kaikki filmissä on muokattu, silistetty ja värjätty, niin on siitä tullut ihmeen ihana elävä kuva.
Vincennessä 26.5.10